Uuteen alkuun

Loppuviikosta saatiin järkättyä vihdoin sellainen aika, että päästiin yhdessä tekemään salijäsenyydet, ja tämmöisillä korteilla mennään sitten seuraava vuosi.

Tämän hetkisellä tarjouksella saa jäsenyyden ilmaiseksi, ja kahdeksan viikkoa veloituksetta. Lisäksi myös ensimmäisen kehonkoostuusmittauksen saa nyt veloituksetta. Kuntosali on tosi toimiva, siisti, ja sellainen juuri sopivan kokoinen. Laitteet on nykyaikaiset, sekä hyvässä kunnossa. Ryhmäliikuntatiloja en vielä ole päässyt testaamaan, eikä mulla niihin valitettavasti ole kamalasti vertailupohjaa, mutta huonokorkeus ainakin takaa sen, ettei happi lopu kesken tunnin, vaan ilma kiertää.
Sali sijaitsee Launeella, Citymarketin ja Prisman välissä, ja ilmaista pysäköintitilaa on hyvin.
Kannattaa tutustua sivuihin http://www.letic.fi/

Perjantaina kävinkin heti taas treenaamassa, mutta en valitettavasti ollut ihan täydessä vedossa. Olin jo aikaisemmin päivällä huomannut, että kaulan ja leuan imusolmukkeet ovat turvonneet, ja treenatessa sitten huomasi, ettei kunto ollut ihan normaali. Otin sitten vähän iisimmin, ja pikkasen kevyemmillä painoilla. Kuitenkin maanantaina sitten tuntui lihaksissa siihen malliin, että ei sekään ihan turha käynti ollut.
Ja toi se onkin jännä ilmiö, kun oon tässä huomannut, että lihakset kipeytyy nykyisin treenistä vasta aikaisintaan vuorokauden kuluttua, usein vasta kahden yön jälkeen. Ja nyt tällä kertaa tosiaan kun perjantaina kävin treenaamassa, niin lihaksissa tuntui vasta maanantaina.Piteneeköhän se väli, vai vaihteleeko vaan? Nykyään ei kuitenkaan koskaan tunnu lihaksissa mitään vielä seuraavana päivänä. Kun taas silloin lasten jälkeen kun aloitin treenaamisen, oli se seuraava päivä aina pahin.

Kävin myös heti perjantaina tuossa ensimmäisessä kehonkoostumusmittauksessa. Olin ollut tosi kiinnostunut sellaisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ollut oikein saanut aikaiseksi tiedusteltua niistä vielä tarkemmin. Mutta nyt kun kuului jäsenyyteen, niin tuli otettua.
Analyysikin oli oikein hyvä, kaikki näytti normaalia tai vähän alle, ja minkäänlaista laihtumistarvetta ei esim. ole. Että oon jotain saanut aikaan ihan kotona käsipainoilla ja kahvakuulilla, sekä tietty lenkkeilyllä, niin pyörällä kuin jalankin. Mutta nyt kun pääsee salillakin vauhtiin, niin kiva sitten joskus puolen vuoden kuluttua ottaa uusi analyysi, ja vertailla mitä muutoksia on tapahtunut.

Tänään oli pakko pitää lepopäivä, kun olin vielä eilen kipeä, ja tänäänkään ei ollut vielä paras mahdollinen olo, mutta huomenna mennään taas! Janekin odottaa aivan innoissaan että pääsee tutustumaan lapsiparkkiin.

Loppuun vielä aviomieheni visio vaimostaan.. Kuva otettiin, koska tuo minun vuosia kadoksissa ollut vihkisormukseni ihan sattumalta eräänä iltana löytyi pyykkitilan lattialta. Nyt siitä on muutama kuvatodiste edes, mikäli se häviää uudestaan.

Liikkeelle ja treenaamaan!

Polvi on antanut välillä vähän jo toivoa paremmasta, ja nytkin on tainnut mennä jopa kaksi (peräkkäistä!) päivää niin ettei oo polvi pettänyt alta kertaakaan. Huomasin myös että noilla Riekerin matalakorkoisilla pikkukengillä tuntuu kävely tällä hetkellä parhaimmalta, vaikka yhdessä välissä lenkkarit tuntui mielestäni juuri kantakorotuksen vuoksi pahalta tuohon polveen. Mut ehkä se tuosta nyt vielä ihan oikeeksi polveksi muuttuu. Toistaiseksi en mitään hurjaa revittelyä uskalla edes kokeilla, kevyesti oon käyny polkemassa, ja salilla!

Salille lähdin kun kaveri vinkkasi viime viikolla että @leticilla on avoimet ovet. Vähän jännitti polven laita, mutta missään vaiheessa ei tuntunut pahalle, ja treenin jälkeen se itseasiassa tuntu paremmalta kuin aikoihin.
Saatiin sopiva tarjouskin nyt tuolta salilta, joten meidän perhe alkaa taas vihdoin ja viimein käydä salilla säännöllisesti. Lapsiparkkikin vaikutti niin hyvältä, että päästään yhdessäkin treenaamaan. Aion kyllä käydä itseksenikin, kun tuo sali sijaitsee ihan työpaikkani vieressä, niin voin käydä ennen töitä, töiden jälkeen, tai vaikka asiakkaiden välissä aika helposti siellä.
Luulen että kokeilen vähän ryhmäliikuntaakin. Voitteko uskoa, etten ole koskaan elämässäni ollut spinning-tunnilla. Saati sitten body-pumpissa! 

Juoksulenkit sen sijaan jääköön nyt ainakin toistaiseksi kokonaan pois. Vähän se harmittaa, mut onneksi oon aina tykännytkin pyöräilystä enemmän kuin juoksemisesta. Ja nyt kun on tuo kunnon pyöräkin, joka myös kulkee. Vielä kun uskaltais jo lähteä vähän pidemmälle taas!

Mutta nyt hyökkään omena-kaurapaistoksen kimppuun! Muistaakseni elämäni ekan sellaisen.
Muistamisesta voisinkin kirjoittaa ihan kokonaan uuden kirjoituksen. Ehkä vielä kuulette siitäkin, jos muistan kirjoittaa!