Uuteen alkuun

Loppuviikosta saatiin järkättyä vihdoin sellainen aika, että päästiin yhdessä tekemään salijäsenyydet, ja tämmöisillä korteilla mennään sitten seuraava vuosi.

Tämän hetkisellä tarjouksella saa jäsenyyden ilmaiseksi, ja kahdeksan viikkoa veloituksetta. Lisäksi myös ensimmäisen kehonkoostuusmittauksen saa nyt veloituksetta. Kuntosali on tosi toimiva, siisti, ja sellainen juuri sopivan kokoinen. Laitteet on nykyaikaiset, sekä hyvässä kunnossa. Ryhmäliikuntatiloja en vielä ole päässyt testaamaan, eikä mulla niihin valitettavasti ole kamalasti vertailupohjaa, mutta huonokorkeus ainakin takaa sen, ettei happi lopu kesken tunnin, vaan ilma kiertää.
Sali sijaitsee Launeella, Citymarketin ja Prisman välissä, ja ilmaista pysäköintitilaa on hyvin.
Kannattaa tutustua sivuihin http://www.letic.fi/

Perjantaina kävinkin heti taas treenaamassa, mutta en valitettavasti ollut ihan täydessä vedossa. Olin jo aikaisemmin päivällä huomannut, että kaulan ja leuan imusolmukkeet ovat turvonneet, ja treenatessa sitten huomasi, ettei kunto ollut ihan normaali. Otin sitten vähän iisimmin, ja pikkasen kevyemmillä painoilla. Kuitenkin maanantaina sitten tuntui lihaksissa siihen malliin, että ei sekään ihan turha käynti ollut.
Ja toi se onkin jännä ilmiö, kun oon tässä huomannut, että lihakset kipeytyy nykyisin treenistä vasta aikaisintaan vuorokauden kuluttua, usein vasta kahden yön jälkeen. Ja nyt tällä kertaa tosiaan kun perjantaina kävin treenaamassa, niin lihaksissa tuntui vasta maanantaina.Piteneeköhän se väli, vai vaihteleeko vaan? Nykyään ei kuitenkaan koskaan tunnu lihaksissa mitään vielä seuraavana päivänä. Kun taas silloin lasten jälkeen kun aloitin treenaamisen, oli se seuraava päivä aina pahin.

Kävin myös heti perjantaina tuossa ensimmäisessä kehonkoostumusmittauksessa. Olin ollut tosi kiinnostunut sellaisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ollut oikein saanut aikaiseksi tiedusteltua niistä vielä tarkemmin. Mutta nyt kun kuului jäsenyyteen, niin tuli otettua.
Analyysikin oli oikein hyvä, kaikki näytti normaalia tai vähän alle, ja minkäänlaista laihtumistarvetta ei esim. ole. Että oon jotain saanut aikaan ihan kotona käsipainoilla ja kahvakuulilla, sekä tietty lenkkeilyllä, niin pyörällä kuin jalankin. Mutta nyt kun pääsee salillakin vauhtiin, niin kiva sitten joskus puolen vuoden kuluttua ottaa uusi analyysi, ja vertailla mitä muutoksia on tapahtunut.

Tänään oli pakko pitää lepopäivä, kun olin vielä eilen kipeä, ja tänäänkään ei ollut vielä paras mahdollinen olo, mutta huomenna mennään taas! Janekin odottaa aivan innoissaan että pääsee tutustumaan lapsiparkkiin.

Loppuun vielä aviomieheni visio vaimostaan.. Kuva otettiin, koska tuo minun vuosia kadoksissa ollut vihkisormukseni ihan sattumalta eräänä iltana löytyi pyykkitilan lattialta. Nyt siitä on muutama kuvatodiste edes, mikäli se häviää uudestaan.

Nyt vähän takkuaa

Miten tää bloggaaminen taas voikin tuntua niin hankalalta.
Koirajutut on pitäneet kiireisenä, pentuja, astutuksia, näyttelyitä. Välillä on tuntunut ettei kotona ehdi kuin käydä kääntymässä.

Nyt on näyttelyistä pieni tauko, ja pennutkin muuttaneet uusiin koteihinsa.
Nyt siis pitäisi kyllä olla aikaa tehdä kaikkea, mutta tuntuu että kaikki aika menee vaan "ladatessa akkuja" vieläkin. Ehkä tää tästä tasaantuu. 

Koko kesän oon yrittänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti urheilla.
Lenkkeilyä, pyöräilyä, kotitreeniä, salitreeniä, jopa järvessä uimista.
Syksyllä ja talvella haluaisin jatkaa uimista hallissa, vähän säännöllisemmin, ja mahdollisesti opetella ihan kunnolla uimaan "matkaa" tai miten se sitten sanotaankaan, en ole perehtynyt kuntouimareiden slangiin vielä.

Muutama päivä sitten kuitenkin mun leikattu polveni päättikin alkaa kiukutella taas vuosien jälkeen, enkä todellakaan pysty sillä nyt tekemään juuri mitään. Täytyy toivoa että lepo auttaa tällä kertaa.
Juuri kun olin ehtinyt vähän innostua agilitystäkin pitkästä aikaa. Kisojakin olin suunnitellut, mutta nyt ei voi niihinkään ilmoittautua. Polvi täytyy saada ensin kuntoon.

Hankin juuri uuden pyöränkin alennusmyynnistä, enkä millään malttaisi odottaa että pääsisin tekemään entistä pidempiä, ja tietenkin myös nopeampia pyörälenkkejä.

Kesän eka rantapäivä

Voi miten ihana päivä tänäänkin oli, eilisen melkein 30 asteen sijaan oli ehkä vähän päälle 20, mutta tuntui kyllä tosi lämpimältä.

Kaveri lapsineen tuli kylään mun töiden jälkeen, ja oltiin sovittu, et mennään lasten kanssa tuohon lähirannalle. Lapset saivat hetken leikkiä keskenään tässä meillä sillä aikaa kun vaihdettiin kuulumisia, ja mä vähän tankkasin työpäivän jälkeen kahvi ja leipää.

Rannalle päästyämme lapset painoivat heti järveen. Paitsi Jetta, joka jäi rantaveteen lappamaan hiekkaa.




Sitten uskaltauduin itsekin vetämään bikinit niskaan ja pulahtamaan järveen. Ja voi hitsi miten lämmintä se vesi olikaan! Olisin voinut polskia siellä varmaankin koko illan, kylmä ruli vasta kun nousi pois vedestä, pieni tuuli viilensi kummasti kastunutta ihoa.

Jettaa ei kyllä haitannut sekään, siitä oli aivan mielettömän kivaa istua veneen kyydissä kun me muut kuljetettiin.

Kun lapset siirtyivät rannalle nauttimaan eväitä, niin me äidit uitiin vielä pientä lenkkiä, ja sekö vasta mahtavaa olikin. Ja oikeasti tohon rannalle on meiltä matkaa 1,5km, ja lenkkeilen siitä ohi melkein päivittäin, ja autolla ajan monesti päivässä, niin ehkä voisi alkaa vähän uimaankin vähän useammin tässä muiden urheiluharrastusten lomassa.
 
 Muutenhan oonkin tässä nyt vain lähinnä pyörä- ja kävelylenkkiä heittänyt, vähän harvemmin olen juossut, mutta salille oon nyt päässyt vähän useammin. Tallukassa on kesätarjous vielä heinäkuun loppuun 5e /krt, ja vaikkei se nyt halvin mahdollinen ole, niin passaa mulle kun on tuttu paikka, sinne on helppo ajaa, ja pysäköinti on ilmainen, sekä parkkitilaa on aina, ettei tarvi tuhlata aikaa parkkipaikan etsiskelyyn. Luulenpa, että syksyksi otan sieltä kymppikortinkin, ja käyn edelleen niin usein kun pääsen. Salilla kokeilin yks päivä myös juoksumatolla juoksemista, siis ihan semmoisen kunnon treenin verran, ja sekin oli aika hauskaa, olin jotenkin mieltänyt sen vähän tylsemmäksi puuhaksi, mut kun oli tarpeeks hyvää musiikkia ipodissa, ja vaihteli tarpeeksi niitä vastuksia, niin ei haiannut yhtään että maisema pysyi paikallaan. Toisaalta tuolla salilla onkin aika upea järvinäköala, että ei mun juoksulenkeillä usein taida yhtä komeita maisemia ollakaan!

No, sitäkin varmaan tässä siis luvassa lisää. Jospa ens kerralla juoksis vähän pidempään.
Suunnittelin myös kesän lopuksi osallistuvani yhteen juoksutapahtumaan, ja kävisin siellä juoksemassa viimein sen kympin. Katsotaan nyt kuinka polvet kestää. Toistaiseksi ainakin on kestäneet ihan hyvin!