Kesälomareissussa

Lomareissu Pohjanmaalle alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa. Yllä näkymää mökiltämme. 

Ja alla tunnelmia tältä reissun viimeiseltä päivältä ennen kotimatkapäivää.
Tänään on ollut myös matkan ainoa kohtalaisen lämmin ja kohtalaisen aurinkoinen päivä, joka vietettiinkin sitten suurimmaksi osaksi merenrannalla.

Lisäksi ollaan käyty mm. paikallisessa eläinpuistosta, josta taidan tehdä ihan oman bloggauksensa kunhan kotiin päästään, koska ihan kaikkia eläinpuistokuvia en ole ehtinyt vielä käymään edes läpi. 

Uuteen alkuun

Loppuviikosta saatiin järkättyä vihdoin sellainen aika, että päästiin yhdessä tekemään salijäsenyydet, ja tämmöisillä korteilla mennään sitten seuraava vuosi.

Tämän hetkisellä tarjouksella saa jäsenyyden ilmaiseksi, ja kahdeksan viikkoa veloituksetta. Lisäksi myös ensimmäisen kehonkoostuusmittauksen saa nyt veloituksetta. Kuntosali on tosi toimiva, siisti, ja sellainen juuri sopivan kokoinen. Laitteet on nykyaikaiset, sekä hyvässä kunnossa. Ryhmäliikuntatiloja en vielä ole päässyt testaamaan, eikä mulla niihin valitettavasti ole kamalasti vertailupohjaa, mutta huonokorkeus ainakin takaa sen, ettei happi lopu kesken tunnin, vaan ilma kiertää.
Sali sijaitsee Launeella, Citymarketin ja Prisman välissä, ja ilmaista pysäköintitilaa on hyvin.
Kannattaa tutustua sivuihin http://www.letic.fi/

Perjantaina kävinkin heti taas treenaamassa, mutta en valitettavasti ollut ihan täydessä vedossa. Olin jo aikaisemmin päivällä huomannut, että kaulan ja leuan imusolmukkeet ovat turvonneet, ja treenatessa sitten huomasi, ettei kunto ollut ihan normaali. Otin sitten vähän iisimmin, ja pikkasen kevyemmillä painoilla. Kuitenkin maanantaina sitten tuntui lihaksissa siihen malliin, että ei sekään ihan turha käynti ollut.
Ja toi se onkin jännä ilmiö, kun oon tässä huomannut, että lihakset kipeytyy nykyisin treenistä vasta aikaisintaan vuorokauden kuluttua, usein vasta kahden yön jälkeen. Ja nyt tällä kertaa tosiaan kun perjantaina kävin treenaamassa, niin lihaksissa tuntui vasta maanantaina.Piteneeköhän se väli, vai vaihteleeko vaan? Nykyään ei kuitenkaan koskaan tunnu lihaksissa mitään vielä seuraavana päivänä. Kun taas silloin lasten jälkeen kun aloitin treenaamisen, oli se seuraava päivä aina pahin.

Kävin myös heti perjantaina tuossa ensimmäisessä kehonkoostumusmittauksessa. Olin ollut tosi kiinnostunut sellaisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ollut oikein saanut aikaiseksi tiedusteltua niistä vielä tarkemmin. Mutta nyt kun kuului jäsenyyteen, niin tuli otettua.
Analyysikin oli oikein hyvä, kaikki näytti normaalia tai vähän alle, ja minkäänlaista laihtumistarvetta ei esim. ole. Että oon jotain saanut aikaan ihan kotona käsipainoilla ja kahvakuulilla, sekä tietty lenkkeilyllä, niin pyörällä kuin jalankin. Mutta nyt kun pääsee salillakin vauhtiin, niin kiva sitten joskus puolen vuoden kuluttua ottaa uusi analyysi, ja vertailla mitä muutoksia on tapahtunut.

Tänään oli pakko pitää lepopäivä, kun olin vielä eilen kipeä, ja tänäänkään ei ollut vielä paras mahdollinen olo, mutta huomenna mennään taas! Janekin odottaa aivan innoissaan että pääsee tutustumaan lapsiparkkiin.

Loppuun vielä aviomieheni visio vaimostaan.. Kuva otettiin, koska tuo minun vuosia kadoksissa ollut vihkisormukseni ihan sattumalta eräänä iltana löytyi pyykkitilan lattialta. Nyt siitä on muutama kuvatodiste edes, mikäli se häviää uudestaan.

Ohi on!

Se PAHUKSEN VUOSI 2013.
Yritin aloittaa tätä tekstiä jo kerran, mutta palaaminen kaikkiin viime vuoden tapahtumiin tuntui jotenkin liian suurelta tehtävältä  tuolloin. Nyt loppiaisen kunniaksi on aika saattaa päätökseen joulun lisäksi myös vuosi 2013, ja sulkea sen kannet.

Mitään kohokohtaa en osaa viime vuodelta mainita.
Etenkin koirapuolella oli vastoinkäymisiä varmaan enemmän kuin sitä edeltäneiden 9 vuoden aikana yhteensä. Niin monta pientä ja isompaakin koiraystävää menetettiin viime vuonna. Loppuvuodesta Tollolla valitettavasti todettiin perinnöllinen harmaakaihi, eikä se epäonni vielä siihenkään  loppunut. Staran synnytys ei sujunut oikein oppikirjojen mukaan, ja lopulta olin itsenäisyyspäivän vastaista aamuyötä viettämässä Hattulan eläinsairaalan päivystyksessä. Sektiossa saatiin seitsemästä pennusta "pelastettua" kolme kaunista tyttöpentua. Onneksi. Eikä emälläkään ollut onneksi mitään erityistä hätää. Kohtu oli vain venynyt niin paljon, ettei se oikein jaksanut supistella riittävästi, ja vaikka Stara saikin kaksi ensimmäistä pentua itse synnytettyä, oli se aivan liian hidasta, ja sektio oli väistämätön.

No, nyt on alkanut uusi vuosi, 2014.
Tälle vuodelle on paljon toiveita, ja suunnitelmia. Toivon parempaa onnea. Niin kovasti.

Tämä vuosi on myös eräänlainen merkkivuosi. Ensimmäisen pentueeni syntymästä tulee tänä vuonna 10vuotta. Aika älytöntä, että olen kasvattanut russeleita jo 10 vuotta.

Tänä vuonna kierrän varmasti näyttelyitä, jonkun verran. En vaan vielä oikein tiedä kenen (koiran) kanssa. Uno-poikaa on ilmoitettu alkuvuoden pentunäyttelyihin, ja keväällä se on jo junnu, joten se kulkee varmasti mukana kevään näyttelyissä jonkin verran.

Mitään lupauksia en ole suostunut uudelle vuodelle tekemään. Varmaan siksi, että olen äärettömän huono pitämään, saati muistamaan mitään tekemiäni lupauksia.
Monet blogit on näyttäneet täyttyneen myös tavoitteista vuodelle 2013. Treenitavoitteita, kisatavoitteita, laihtumistavoitteita, elämäntaparemontteja, no, lista olisi varmasti loputon. En kuitenkaan aio asettaa itselleni myöskään mitään tavoitteita tälle vuodelle.
Uskon että vuosi kuluessaan tarjoaa muutenkin haasteita, joiden kautta saan tavoitteita saavutettavaksi.

Sen verran tiedän jo nyt, että yhdistysaktiivisuus minun osaltani jää toistaiseksi vähemmälle. Olen kahden yhdistyksen hallituksessa, ja molemmissa erovuorossa, ja nyt on minun aikani pitää vähän taukoa. Varmasti olen käytettävissä yhdistysten talkoohommiin mahdollisuuksien mukaan tänäkin vuonna. Kuitenkaan en koe, että minulla on tällä hetkellä aikaa, tai energiaa keskittyä yhdistyshommiin sillä intensiteetillä, kuin haluaisin sitä yhdistyksen hallituksessa tehdä.

Kotona keskityn näihin maailman parhaisiin tyyppeihin, mun perheeseen. Lasten kanssa tullaan varmasti tekemään kaikkea kivaa tänäkin vuonna. Lisäksi Jetta on nyt sellaisessa iässä, että oppii koko ajan uutta. Tänään esimerkiksi oppi sanomaan "lamppu". Tai no, eihän tuo ulkopuolisen korvaan tietysti sano mitään sinne päinkään, mutta kun kysytään "Missä lamppu?", niin osoittaa kattolamppua, ja sanoo nauraen: "Aappphh!".
Aika kauan se on tuota puhumista pantannut, niin nyt tuntuu kyllä mahtavalta, kun alkaa yritystä selkeästi vihdoin olla. Muutamia muitakin sanoja on jo silloin tällöin tapaillut, mutta tää on nyt ensimmäinen jonka kukko käskien laulaa.
Muuten kommunikointi Jetan kanssa on  aika helppoa. Jetalla on muutamia viittomia, sekä eleitä, joilla osaa viestiä tuntemuksiaan, esim. kyllä, ei, valmis, nukkumaan, väsyttää, jne.
Jetta myös ymmärtää hyvin mitä häneltä pyydetään.

Jane taas keskittyy piirtämiseen, maalaamiseen, ja kaikkeen muuhun kovin taiteelliseen. Silloin tällöin myös meidän lipastot, tai esim. pakastin, ovat saaneet uuden kuvion kylkeensä. Mutta yleensä kuitenkin paperille. En ole jaksanut olla edes vihainen noista "seinäpiirrustuksista".
Pakastimeen piirtämästäänkin sanoi:
"Minä piirsin veneen ja merta, piirsin sen pakastimeen, koska  halusin että sinä ja isi voitte katsoa sitä!"

Tässä vielä loppuun kirjoituspöydän seinämää koristava dino:

Joulu takana, uusi vuosi edessä

Ihana joulu on taas takana, ja kohta päästään jo valmistautumaan uuteen vuoteen 2014.

Pelottaa jo valmiiksi tämä joulupostaus, olen ottanut niin montasataa kuvaa joulun aikana taas, enkä yhtään osaa karsia niitä.

Luvassa siis pitkä tarina, tai  no, ainakin paljon kuvia!

 Ruoka on meille joulussa tosi tärkee juttu, joulupöydässä on laatikot, kermaperunat, kinkku, mätejä, ranskankermaa, sipulia, sienisalaatti, ja tänä vuonna iskettiin pari lisukettakin sekaan. Tässä kuvassa vain ruokapöytä, suurin osa ruoista on apupöydällä, sillä meillä on yhä onnettoman pieni neljän hengen ruokailuryhmä.

Jetallakin oli vaatteet päällä, mutta tässä kuitenkin yhä joulutunnelmissa. 

 

Jouluruokien lisäksi kulhot ovat pullollaan hedelmiä, omenaa, klementiiniä, banaania, ja lisäksi olemme tietysti leiponeet piparkakkuja ja joulutorttuja. 

Koti näytti aattoaamuna jokseenkin tältä. Lahjat olivat yön aikana ilmestyneet, ja aseteltu kuusen juurelle. Neiti 3vee tuolissa ei tahtonut pysyä housuissaan, kun lahjoja olisi jo pian pitänyt päästä avaamaan. 

 

Lahjat olivatkin mieluisia, ja niitä oli aika paljon. Jetta sai tämmöisen käsilaukussa matkustavan pikkurusselin. Palapeli tuossa takana on Janen.

 

PRINSESSA-palapeli, joka tietenkin kasattiin heti.

Yksi parhaista lahjoista Janen mielestä oli kyllä ehdottomasti nämä uudet maalausvälineet.
Heti täytyi päästä maalaamaan. Ja onneksi vesivärilehtiöitä tuli joulupukilta kaksinkappalein, muutenhan ne loppuis kohta kesken!

 

Tässä muutama maalaus.

 

 Villasukkia!

Nämä  alemmat on MULLE, ja ihan täydelliset. 

Kiitokset vain anopille!

 Ja illalla, kun lapsetkin jo menee nukkumaan, herkutellaan tietysi mätivoileivillä, ja kaikilla muilla ihanilla jouluherkuilla, nam!

 

Joulupäivänä alkaa matka mummilaan, jossa odottaa joulun osa 2.

Matka kuluu rattoisasti hieman jännittyneissä tunnelmissa.

 Mummilassa on paljon leluja, mutta ehkä yksi parhaista on tämä ihana nukkekoti. 

Tälläkin kertaa, kun päästiin perille, parkkeerasi Jane ensimmäisenä nukkekodin eteen.

 Jetta joululahjamekossaan, ja -sukkiksissaan. 

Suukkoja kummille!

 Mummilassa odotti isot kasat lahjoja.

Lapsille kerrottiin, että joulupukki oli sekoillut, ja vienyt osan lahjoista sinne. 

Tämän sekoilun lisäksi oli käynyt myös niin hullusti, että joulupukki oli kokonaan unohtanut toimittaa Janen ainoan äidille esittämän joululahjatoiveen, "liilasen tyynyn". 

Äiti (joka ei oikeasti ymmäränyt, että tää oli ihan oikea toive, vaan kuvitteli, että se oli vaan mieleen juolahtanut höpsähdys sen "vaikka paketteja" -lausahduksen jälkeen) lupasi olla yhteydessä joulupukkiin, ja selvitellä mihin tuo liilanen tyyny oli kadonnut, sitä kun ei neitokaisen toiveikkuudesa huolimatta löytynyt edes mummilaan eksyneistä paketeista.

 Mummilan paketeista löytyi ihania leluja, villasukkia, vaatteita, Janelle luistimet (joita Jane on toivonutkin varmaan jo kaksi vuotta.), äidille bamix, isille soda stream, ja ties mitä kaikkea muuta!

Aika kilttejä ollaan kai oltu koko perhe.

Lahjojen avaamisen jälkeen oli aika leikkiä. 

Prinsessaa tietysti. 

Pappa on kuningas, mummi on kuningatar, äiti ja jetta ovat myös prinsessoja. 

No, mikäs isi sitten on?

Isi on ritari!

 Perinteisiin  kuuluu myös joulusauna mummilassa koko perheen voimin.

Kotimatkalla kaksi väsynyttä tyttöä nukahtaa parin ajokilometrin jälkeen.

Joulu on seuraavan kerran taas ensi vuonna.

Syksyn tuulahduksia

Pitkästä aikaa päätin ottaa itseä niskasta kii ja avata sanaisen arkkuni.
Lähiaikoina postaukset on olleet lähinnä kuvia, vaan pikkumuistoja tulevaisuuteen näistä ajoista. En ole oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Toisaalta mulla oli edellinen tietokonekin niin raivostuttavan rikki, että sillä kirjoittaminen oli tuskaisen hidasta, etenkin kun loppuvaiheessa vain murto-osa näppäimistä toimi kunnolla.
Nyt, kiitos kaverin, minulla on uusivanha  kone, joka toimii mainiosti, ja on  söpön valkoinen Sony  Vaio, ja siinä on edelleen kaikki näppäimet tallessa, ja ne jopa toimivat. Vaikka Pallero eräänä päivänä jo koittikin kaataa maidot näppikselle.

Aika kuluu kuin siivillä, syksy tuli taas, syyskuun ensimmäinen päivä oli kylmä ja myrskyinen. Meille oli tarkoitus tulla puukuorma, mutta koska vettä tuli kuin esterinpeestä lähes koko päivän, niin polttopuut saapuivatkin vasta  tänään. Tänään oli onneksi vielä kohtalaisen lämmin päivä. Toivottavasti ei viimeinen sellainen. Yritin kuitenkin ottaa kaiken irti lämmöstä ja auringonvalosta tuolla pihalla, sitä kun ei tiedä, koska kylmyys iskee!
Syksy tuokin tullessaan paljon kaikkea uutta.
Viime viikolla aloitettiin perhekerho naperoiden kanssa. Pirpanaa jännitti alkuun aika paljon, mutta kun oli saanut hetken leikkiä kerhon leluilla itsekseen, niin jännitys laantui ja pikkuhiljaa leikittiin jo kavereidenkin kanssa. Pallero sen sijaan ei ollut milläskään. Tallusteli menemään vain. Loppua kohti tietysti alkoi äidin halaileminen kun väsytti niin paljon.

Tällä viikolla aloitetaan sitten Pirpanan kanssa liikuntaleikkikoulu. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat on mukana, mutta jatkossa pääosin on tarkoitus, että Pirpana jää sinne muiden lasten, ja tietysti ohjaajien kanssa keskenään jumppaamaan. Paitsi joka neljäs kerta on perhejumppa, jolloin äiti tai isä on taas mukana. Pirpana ei ole aikaisemmin ollut kerhoissa tai liikuntaharrastuksissa, joten tämä on ihan uutta. Uskon tytön kyllä tykkäävän. Aluksi varmaan pikkasen jännittää, mutta eiköhän tuo parin kerran jälkeen rentoudu. Aika näyttää.

Syyskuu  tuo mukanaan myös Palleron syntymäpäivän!
Tuo pieni vauva täyttää jo vuoden. Ihanaa ja kamalaa ja niin ihmeellistä. Pallero kävelee kovaa vauhtia, mutta on silti yhä äidin pikkuvauva.
Äidin äitiysloma loppui jo alkukesästä. Työkuviotkin muokkautuvat pikkuhiljaa ja elämä muuttuu taas.

Koirat ovat nauttineet kesästä pitkien lenkkien muodossa. Daami on kiertänyt näyttelyissä mukana, ja myös Pollyn kanssa kävin alkukesästä pari kertaa junnukehässä, juuri ennen kuin Polly muutti sijoituskotiinsa Tornioon. Torniossa Polly pyörähti myös jo näyttelyssä ollen PN2. Daamin saldo kesältä oli SERTi ja pari vara-SERTiä, sekä muutama PN-sijoitus.

Myös Tollo kävi kesällä kahdessanäyttelyssä, ollen Terri-Erissä PU3 ja Tervakoskella ROP. Tarkoitus oli lähteä Tollon ja Daamin kanssa myös Mäntyharjulle, mutta loppujen lopuksi jätimme tuon näyttelyn väliin.

Syksyllä näyttelyitä onkin taas paljon harvemmin. Pari kasvattia vien kehään Porvoossa, ja loppuvuodesta saatan käydä Tollon kanssa muutamassa näyttelyssä, messari nyt ainakin on suunnitelmissa.

Pentuja odotellaan syntyväksi kuun vaihteen tietämillä, toiveissa on  sarja kaikkia värejä ja  kaikkia karvanlaatuja. Saa nähdä mitä sitten todellisuudessa tuleman pitää! Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin!

Näillä sitten lämpöä talveen. Ja nyt alkuun vähän lämpöä lihaksiin!

 

Pupuliinit

Pallero heräsi äsken päikkäreiltään. Normaalisti jätämme tutin ja unilelu-pupun sänkyyn kun tulemme  alas. Mutta nyt palleroinen piti tiukasti kii pupun korvasta, ja kun äiti lopulta luovutti, otti tyttö pupusta kaksin käsin kii ja pussasi sitä, tosin tutin läpi, kun taisi unettaa vauvaa vielä niin paljon, ettei tuttiakaan malttanut millään sylkäistä pois.

Tuo pupu  on pallerolle niin tärkeä, että kerrankin kun oli mahdollisuus, oli äidin pakko napata kamera, ja ottaa muistoksi muutamia pupuliinikuvia, näin pupu saa hellyyttä päivittäin.

 "Pusu!"

"Minun pupu!"

#MyLondon@Instagram

Teimme äidin kanssa kahdenkeskisen shoppailureissun Lontooseen.

Kameraa en raahannut mukaan, koska mennessä meillä oli vain käsimatkatavarat.

Joten kännykällä kuvattua, ja Istagramiin ladattua..

Full English breakfast!

Mukaan tarttui paljon vaatetta, niin lapsille kuin itselle, tässä muutamia poimintoja

 Pirpanan "enkelimekko" Nextiltä. Ihanan paljon yksityiskohtia.

Kengät Primarkilta

T-paita Nextiltä:
"I <3 MUMMY
(because she is lovely)"
No, näitä on toinen myös isosiskolle, jossa tasapuolisuuden nimissä lukee:
"I love daddy and daddy loves me"

Äidin uudet lenkkikengät North Facen alennusmyynnistä

Palleroisen uudet iiiiihanat farkut, Nextiltä!

Kotiin on pitkä matka

Niin on tämän kesän lomareissu vol.1 heitetty.
Lähdimme perjantaina kohti Pohjanmaata, sukuloimaan.

Lauantaina juhlittiin pientä serkkua, tässä alla tytöt juhlahumussa.

Pirpanainen juhli hieman riehakkaampaan tyyliin..

..kun taas pallero tyytyi lähinnä kiertämään sylistä syliin, ja ottamaan välillä torkut rattaissa.

 Sunnuntaina oli aurinkoinen kesäpäivä, joten suuntasimme tietysti Kalajoen hiekkasärkille.

Pirpana nautti vedessä läträämisestä, joskin vesi oli aika kylmää, ja lisäksi tuuli inhottavan viileästi, 

joten ihan kamalan kauaa ei rannalla voitu olla. 

Pikkasen pidempään pystyi kyllä leikkimään, kunhan kävi välillä pyyhkeen sisällä lämmittelemässä.

 Testiin pääsi myös ekaa kertaa uusi UV-paita, ja sen kanssa bikinien alaosa. 

Toimivaksi todettu yhdistelmä.

 Äiti työnsi jalat hiekkaan, ja nautti auringosta.

Pallero taas työnsi kädet hiekkaan, ja nautti siitä tunteesta!

Tämä uusi aurinkohattu on ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista,

ja myös söpöimmistä ostoksista.

Maanantaina Polly pääsi viimein uusien ihmistensä luo. Ja minulle jäi kova ikävä.

Onneksi tavataan vielä, toivottavasti pian.

Tiistaina ajelimme kaikessa rauhassa kotiin.

Kotiin! Oli ihana tulla kotiin!