Pieni pesäero

Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tekemään koirakuulumisille oman blogin
http://kisentels.blogspot.fi/

Koirajutut on iso osa mun elämää, mutta tässä blogissa ne haukkaa jo vähän liiankin ison osan. Tuntuu että jokaiseen kirjoitukseen pitää ympätä aina jotain koirakuulumisia, ja siten tuntuu hankalalta kirjoittaa yhtään jäsennellympiä blogikirjoituksia, ja ehkä pelkkien koirajuttujen seuraaminenkin on hankalaa, kun ne on aina jossain välissä tai kirjoitusten lopussa.

Jatkossa siis koirajutut suurimmaksi osaksi tuolta linkin takaa, ja koitan sinne sitten alkaa vähän aktiivisemmin päivitääkin uutisia, korvaamaan kotisivujen uutiset - palstan kokonaan.

Tämä blogi jää sitten sille vähäiselle muulle elämälle. Ja jos alkaa tuntua, ettei kirjoitettavaa riitä, ni sitte pitää varmaan hankkia vähän uutta sisältöä elämään!

Ja instagramistahan löydyn:
http://instagram.com/daronan

Ja nyt kun kohta ihan villiksi rupeen tämän somen kanssa, niin oon pian twitterissäkin!
Yleensä lämpeen näille jutuille aina sillee myöhässä, et on tullu jo joku uus "parempi" juttu, niin kertokaas mikä se twitteristä seuraava on?

Nyt laitan äkkiä kamat kasaan ja naaman nätiks, ja lähen vallan festareille, tuohon Mukkulan rantaan, Summer Upiin!

Nähdään siellä.

Keskikesän taikaa

Puoliyö, ja ulkona on yhä valoisaa. 

Kyllä se on uskottava että juhannus nyt on.

Säästä sitä ei kyllä uskoisi, viime viikolla Suomessa satoi Tamperetta myöden lunta, ja täällä etelässäkin paikoin räntää. Siis lunta, juhannusviikolla. Oman autoni ajotietokonekin varoitti minua motarilla sanoin: "Risk of ice." 

Tänään sentään oli jo hieman aurinkoisempaa, joten josko nämä ilmat tästä vielä lämpeäisivät. 

En kyllä onneksi ole koko ensi kuun aikana menossa yhteenkään ulkonäyttelyyn, joten ei tarvi värjötellä, mikäli ei ole lämmintä. 

Ehkä elokuussa sitten on sopivan lämpöset mukavat kelit viettää maailman voittaja -viikonloppua Suomessa. Itse MV -tittelithän ratkotaan messukeskuksessa, ainakin pääosin sisätiloissa siis, mutta edeltävällä viikolla on ympäri Suomea useita erikoisnäyttelyitä, joista suurin osa varmaan pidetään ulkokentillä. Meilläkin on oma russelierkkari Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. 

Kylmyydestä johtuen ei ole juhannusta kovin tullut juhlittua, kokkoakaan emme tänä vuonna lähteneet satamaan katsomaan. Mutta vietimme aikaa kavereiden kanssa, ja mikä parasta, kotona oman perheen kesken. 

Itselle tulikin aaton aattona jo vähän sellainen olo, että ihanaa kun on tämmöisiä juhlapyhiä, jotka pakottavat yrttäjänkin pitämään pienen loman kaiken kiireen keskellä, ja sitten kun älyää sen ajan vielä viettää ihan vaan kotona oman perheen kanssa, niín jaksaa taas arkena puurtaa.

Kesäkuu aloitettiin hieman lämpöisemmissä tunnelmissa, Tallinnassa Eestin Voittajassa. Olin kyllä sinnekin pakannut suunnilleen talvivarustuksen mukaani, ja läkähdyinkin sunnuntaina sitten pitkissä housuissani, mutta ei sen niin väliä. Pääasia ettei paleltu, eikä pahemmin edes kastuttu!

Cindy, Kisentel's Miss Bristow, oli mukana reissussa ollen ROP-BABY molempina päivinä, ja sunnuntaina myös BIS3-baby, lauantainakin isossa kehässä oltiin Cindyn kanssa 7 parhaan joukossa. 

 

Uno oli lauantaina ROP-jun ja näin ollen myös EE JW-14, ja pääsi isossa kehässä kahdesti jatkoon, ollen myös viimeisessä "line-upissa" seitsemän parhaan joukossa. Ja oltiin Unon kanssa mukana myös kasvarissa sekä jälkeläisryhmässä, joka sijoittuikin BIS-kehässä.

Daamikin oli mukana, saaden sunnuntain sertin, ja tuli näin ollen myös Eestin muotovalioksi. 

Kuva: Riitta Ajanto

Kuva: Riitta Ajanto

 

 

Tämän jälkeen Cindy oli Lahden pentunäyttelyssä VSP-pentu, ja Uno Kotkassa PU2, saaden toisen sertinsä, ja Daami oli Kotkassa PN3 saaden vara-CACIBin. 

 

Jatkamme taikojen tekoa, ja jäämme odottelemaan Karkin ja Solon pentujen syntymää. Kovasti toivon että kaikki menee hyvin!

Kauheasti kaikkia kiireitä

Kyllä tää kevät - alkukesä on aikamoista rumbaa koko ajan.
Töissä tuntuu asiakkaita riittävän, kaikkien koirien karvat kaipaa kesäkuosia mielellään heti huomenna! Ihan huomiselle ei yleensä aikoja oo, tällä hetkellä melkein buukataan jo parin viikon päähän, mutta haja-aikoja voi aina koittaa kysellä. Ilta-ajat sitten ihan erityisesti ovat  kiven alla, joten sellaista jos kaipaa, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Vapaa-ajalla ollaan pörrätty vihdoin taas näyttelyissä. Melkein joka viikonloppu jossain, ja parhaimpina kahdessa.

Daamikin pääsi 2 vuotta täytettyään (jo uutena vuotena tosin) taas pitkästä aikaa näyttelyihin.
Imatralle olin sen jo ilmoittanut, mutta koirat olivat silloin olleet vähän köhässä, niin jätettiin Imatra väliin, ja startattiin Lahdessa noin 60 russelin seassa. Eikä ollenkaan hullummin tuloksin! PN3 SERT Vara-CACIB ja SUOMEN MUOTOVALIO!

Heti seuraavana viikonloppuna Daami sitten esiintyi Tampereen KV:ssa ensi kertaa valioluokassa, voittaen sekä valioluokan, että lopulta kaikki nartut, ja oli VSP!

Muutamaa viikkoa myöhemmin Riihimäellä myös Uno 9kk avasi sertitilinsä tullen 25 uroksen joukossa PU2:ksi. Myös tytöt pääsivät tällä kertaa mukaan näyttelyreissuun!

Viime sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein kauan haaveilemalleni Robbie Williamsin live-keikalle. Janea odottaessahan me kävimme Finnkinon elokuvateatterissa seuraamassa live-lähetyksen herran levynjulkkarikeikalta, ja siitä asti on kyllä kipinöinyt..
Heti kun vain mahdollista, niin tämä täytyy kokea livenä!
Ja ei kyllä pettänyt odotuksia.
Ihan mahtava show ja uskomaton showmies!

Kesätunnelmia vielä loppuun.
Lenkkeilykin on aina vaan mahtavampaa kun ei tarvi pukea (melkein) mitään päälle, ja saa samalla vähän väriä pintaan!

Ohi on!

Se PAHUKSEN VUOSI 2013.
Yritin aloittaa tätä tekstiä jo kerran, mutta palaaminen kaikkiin viime vuoden tapahtumiin tuntui jotenkin liian suurelta tehtävältä  tuolloin. Nyt loppiaisen kunniaksi on aika saattaa päätökseen joulun lisäksi myös vuosi 2013, ja sulkea sen kannet.

Mitään kohokohtaa en osaa viime vuodelta mainita.
Etenkin koirapuolella oli vastoinkäymisiä varmaan enemmän kuin sitä edeltäneiden 9 vuoden aikana yhteensä. Niin monta pientä ja isompaakin koiraystävää menetettiin viime vuonna. Loppuvuodesta Tollolla valitettavasti todettiin perinnöllinen harmaakaihi, eikä se epäonni vielä siihenkään  loppunut. Staran synnytys ei sujunut oikein oppikirjojen mukaan, ja lopulta olin itsenäisyyspäivän vastaista aamuyötä viettämässä Hattulan eläinsairaalan päivystyksessä. Sektiossa saatiin seitsemästä pennusta "pelastettua" kolme kaunista tyttöpentua. Onneksi. Eikä emälläkään ollut onneksi mitään erityistä hätää. Kohtu oli vain venynyt niin paljon, ettei se oikein jaksanut supistella riittävästi, ja vaikka Stara saikin kaksi ensimmäistä pentua itse synnytettyä, oli se aivan liian hidasta, ja sektio oli väistämätön.

No, nyt on alkanut uusi vuosi, 2014.
Tälle vuodelle on paljon toiveita, ja suunnitelmia. Toivon parempaa onnea. Niin kovasti.

Tämä vuosi on myös eräänlainen merkkivuosi. Ensimmäisen pentueeni syntymästä tulee tänä vuonna 10vuotta. Aika älytöntä, että olen kasvattanut russeleita jo 10 vuotta.

Tänä vuonna kierrän varmasti näyttelyitä, jonkun verran. En vaan vielä oikein tiedä kenen (koiran) kanssa. Uno-poikaa on ilmoitettu alkuvuoden pentunäyttelyihin, ja keväällä se on jo junnu, joten se kulkee varmasti mukana kevään näyttelyissä jonkin verran.

Mitään lupauksia en ole suostunut uudelle vuodelle tekemään. Varmaan siksi, että olen äärettömän huono pitämään, saati muistamaan mitään tekemiäni lupauksia.
Monet blogit on näyttäneet täyttyneen myös tavoitteista vuodelle 2013. Treenitavoitteita, kisatavoitteita, laihtumistavoitteita, elämäntaparemontteja, no, lista olisi varmasti loputon. En kuitenkaan aio asettaa itselleni myöskään mitään tavoitteita tälle vuodelle.
Uskon että vuosi kuluessaan tarjoaa muutenkin haasteita, joiden kautta saan tavoitteita saavutettavaksi.

Sen verran tiedän jo nyt, että yhdistysaktiivisuus minun osaltani jää toistaiseksi vähemmälle. Olen kahden yhdistyksen hallituksessa, ja molemmissa erovuorossa, ja nyt on minun aikani pitää vähän taukoa. Varmasti olen käytettävissä yhdistysten talkoohommiin mahdollisuuksien mukaan tänäkin vuonna. Kuitenkaan en koe, että minulla on tällä hetkellä aikaa, tai energiaa keskittyä yhdistyshommiin sillä intensiteetillä, kuin haluaisin sitä yhdistyksen hallituksessa tehdä.

Kotona keskityn näihin maailman parhaisiin tyyppeihin, mun perheeseen. Lasten kanssa tullaan varmasti tekemään kaikkea kivaa tänäkin vuonna. Lisäksi Jetta on nyt sellaisessa iässä, että oppii koko ajan uutta. Tänään esimerkiksi oppi sanomaan "lamppu". Tai no, eihän tuo ulkopuolisen korvaan tietysti sano mitään sinne päinkään, mutta kun kysytään "Missä lamppu?", niin osoittaa kattolamppua, ja sanoo nauraen: "Aappphh!".
Aika kauan se on tuota puhumista pantannut, niin nyt tuntuu kyllä mahtavalta, kun alkaa yritystä selkeästi vihdoin olla. Muutamia muitakin sanoja on jo silloin tällöin tapaillut, mutta tää on nyt ensimmäinen jonka kukko käskien laulaa.
Muuten kommunikointi Jetan kanssa on  aika helppoa. Jetalla on muutamia viittomia, sekä eleitä, joilla osaa viestiä tuntemuksiaan, esim. kyllä, ei, valmis, nukkumaan, väsyttää, jne.
Jetta myös ymmärtää hyvin mitä häneltä pyydetään.

Jane taas keskittyy piirtämiseen, maalaamiseen, ja kaikkeen muuhun kovin taiteelliseen. Silloin tällöin myös meidän lipastot, tai esim. pakastin, ovat saaneet uuden kuvion kylkeensä. Mutta yleensä kuitenkin paperille. En ole jaksanut olla edes vihainen noista "seinäpiirrustuksista".
Pakastimeen piirtämästäänkin sanoi:
"Minä piirsin veneen ja merta, piirsin sen pakastimeen, koska  halusin että sinä ja isi voitte katsoa sitä!"

Tässä vielä loppuun kirjoituspöydän seinämää koristava dino:

Taasko tulee talvi

Syksy yrittää parhaillaan muuttua kylmäksi talveksi. Välillä on pakkasta, välillä sataa lunta.
Syksy pitää kuitenkin vielä hieman puoliaan, ja tähän asti lumet ovat vielä aika pitkälti sulaneet. 

Olen ollut hiukan (tai vähän enemmänkin) kiireinen, kun aloitin työt lokakuun alussa. Ensin Järvenpäässä, ja heti perään avasin trimmausliikkeen Lahteen. Ja näiden kanssa olen sitten tasapainoillut tämän kuun ajan. Kaiken päälle meillä on syntynyt myös viime kuun lopussa kaksi pentueellista russeleita, joten kotonakin riittää touhua, omienkin lapsien lisäksi.

Kuitenkin on ollut pakko yrittää miettiä myös lapsosten talvipukeutumista. Jetalle olikin kaksikin toppahaalaria jo jemmassa, Janen vanha Reimatecin Lume 80cm, ja sitten Reimatecin Temper 74cm.
Temper vaikuttaakin noista sopivalta, eikä varmaankaan jää talven aikana pieneksi, joten taidan myydä tuon Lumen pois. 

Janelle sensijaan ei ollut yhtään haalaria. Tai oikeasti olin kyllä ostanut Janelle viime keväänä haalarin, mutta syksyn tullen tajusin ostaneeni aivan liian suurta kokoa olevan haalarin. Eli se on sitten vasta ehkä ensi talveksi. Ensin tuskailin asiaa, ja yritin välillä vähän väkisinkin löytää jotain kivaa alehaalaria, lähinnä Reimaa ja Ticketiä katselin kun niistä oli kokemusta ennestään. Sitten se jotenkin jäi. Yksi  pidempi toppatakki tarttui jostain nettikaupasta, sen ostin vähän arpapelillä, kun merkki Claire.dk ei ollut ennestään tuttu. Olin kyllä kovasti ihaillut niiden haalareita ja takkejakin jo viime vuonna, mutten ollut uskaltanut ostaa, kun en tiennyt kooista, jne.
No, nyt uskaltauduin tuon ostamaan, otin varmuudeksi sen isomman koon (104), ja ajattelin, että ehkä se menee sitten keväällä, jos ei vielä. Yllätys oli positiivinen, kun takki oli sopivan kapeaa mallia, eikä ollut lainkaan ison oloinen tytön päällä,mut kuitenkin sillai reilu että varmaan kevyesti menee koko talven. Siitä täytynee laittaa kuvia vähän myöhemmin, kun ei ole oikein päässyt vielä käyttöön.

Sitten eksin Anton&Ninan loppuunmyyntiin, ja yhdessä rekissä oli toppiksia halvalla. Icepeakin takki+housut oli 50e. Valitettavasti kokoja oli jäljellä enää 92cm asti. Päätin kuitenkin sovittaa sitä Janelle, ja kuinka ollakaan, puku on aivan sopiva. Kokemusta Icepeakistakaan ei lapsilla ole, mutta omia vaatteita mulla on paljonkin Icepeakilta, ja niihin olen ollut  varsin tyytyväinen. Sen verran tuosta voin nyt jo sanoa, että on kivasti pikkasen kapeampaa kuin mitä monet lasten ulkovaatteet yleensä... kun melkein kaikki meinaa roikkua  tuon meidän hentokaisen päällä.

 

Jaloissaan Janella on Crocsin uudet talvisaappaat, jotka on ihan supersöpöt, ja ilmeisesti myös kivat jalassa. Asusteina reimatecin vakkarihanskat, ja Lennen kukkapipo, jonka tilasin tilaussumman täytteeksi, saavuttaakseni jonkun alen.

Tässä vähän parempi kuva piposta, Reimatecin vk-haalarin kanssa.

Jetan talviasusta ei vielä ole kummoisia kuvia, vasta eilen ensimmäistä kertaa kokeiltiin, mutta tässäpä vk:t päällä pihalla.

Racoonin ylisöpöt takki ja housut löytyivät syksyllä nettikauppojen alennusmyynneistä, ja kevääksi on toisenvärisetkin housut isompaa kokoa jo odottelemassa. Niihin vain täytyisi vielä jossain  välissä löytää myös takki. Jaloissaan Jetalla on superfitin lenkkarit, jotka eivät nyt ehkä ihan parhaat ole syyskeleihin, täytyisi jonkunlaiset goret ehkä jostain hankkia, tai sitten saappaat. Ainoa vaan ettei koon 20 kumisaappaita nähtävästi olekaan ihan joka kaupan hyllyssä...

Vaikka blogi päivittyy toistaiseksi aika harvakseltaan, niin paljon  enemmän kuvia löytyy säännöllisemmin instagramista.

Syksyn tuulahduksia

Pitkästä aikaa päätin ottaa itseä niskasta kii ja avata sanaisen arkkuni.
Lähiaikoina postaukset on olleet lähinnä kuvia, vaan pikkumuistoja tulevaisuuteen näistä ajoista. En ole oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Toisaalta mulla oli edellinen tietokonekin niin raivostuttavan rikki, että sillä kirjoittaminen oli tuskaisen hidasta, etenkin kun loppuvaiheessa vain murto-osa näppäimistä toimi kunnolla.
Nyt, kiitos kaverin, minulla on uusivanha  kone, joka toimii mainiosti, ja on  söpön valkoinen Sony  Vaio, ja siinä on edelleen kaikki näppäimet tallessa, ja ne jopa toimivat. Vaikka Pallero eräänä päivänä jo koittikin kaataa maidot näppikselle.

Aika kuluu kuin siivillä, syksy tuli taas, syyskuun ensimmäinen päivä oli kylmä ja myrskyinen. Meille oli tarkoitus tulla puukuorma, mutta koska vettä tuli kuin esterinpeestä lähes koko päivän, niin polttopuut saapuivatkin vasta  tänään. Tänään oli onneksi vielä kohtalaisen lämmin päivä. Toivottavasti ei viimeinen sellainen. Yritin kuitenkin ottaa kaiken irti lämmöstä ja auringonvalosta tuolla pihalla, sitä kun ei tiedä, koska kylmyys iskee!
Syksy tuokin tullessaan paljon kaikkea uutta.
Viime viikolla aloitettiin perhekerho naperoiden kanssa. Pirpanaa jännitti alkuun aika paljon, mutta kun oli saanut hetken leikkiä kerhon leluilla itsekseen, niin jännitys laantui ja pikkuhiljaa leikittiin jo kavereidenkin kanssa. Pallero sen sijaan ei ollut milläskään. Tallusteli menemään vain. Loppua kohti tietysti alkoi äidin halaileminen kun väsytti niin paljon.

Tällä viikolla aloitetaan sitten Pirpanan kanssa liikuntaleikkikoulu. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat on mukana, mutta jatkossa pääosin on tarkoitus, että Pirpana jää sinne muiden lasten, ja tietysti ohjaajien kanssa keskenään jumppaamaan. Paitsi joka neljäs kerta on perhejumppa, jolloin äiti tai isä on taas mukana. Pirpana ei ole aikaisemmin ollut kerhoissa tai liikuntaharrastuksissa, joten tämä on ihan uutta. Uskon tytön kyllä tykkäävän. Aluksi varmaan pikkasen jännittää, mutta eiköhän tuo parin kerran jälkeen rentoudu. Aika näyttää.

Syyskuu  tuo mukanaan myös Palleron syntymäpäivän!
Tuo pieni vauva täyttää jo vuoden. Ihanaa ja kamalaa ja niin ihmeellistä. Pallero kävelee kovaa vauhtia, mutta on silti yhä äidin pikkuvauva.
Äidin äitiysloma loppui jo alkukesästä. Työkuviotkin muokkautuvat pikkuhiljaa ja elämä muuttuu taas.

Koirat ovat nauttineet kesästä pitkien lenkkien muodossa. Daami on kiertänyt näyttelyissä mukana, ja myös Pollyn kanssa kävin alkukesästä pari kertaa junnukehässä, juuri ennen kuin Polly muutti sijoituskotiinsa Tornioon. Torniossa Polly pyörähti myös jo näyttelyssä ollen PN2. Daamin saldo kesältä oli SERTi ja pari vara-SERTiä, sekä muutama PN-sijoitus.

Myös Tollo kävi kesällä kahdessanäyttelyssä, ollen Terri-Erissä PU3 ja Tervakoskella ROP. Tarkoitus oli lähteä Tollon ja Daamin kanssa myös Mäntyharjulle, mutta loppujen lopuksi jätimme tuon näyttelyn väliin.

Syksyllä näyttelyitä onkin taas paljon harvemmin. Pari kasvattia vien kehään Porvoossa, ja loppuvuodesta saatan käydä Tollon kanssa muutamassa näyttelyssä, messari nyt ainakin on suunnitelmissa.

Pentuja odotellaan syntyväksi kuun vaihteen tietämillä, toiveissa on  sarja kaikkia värejä ja  kaikkia karvanlaatuja. Saa nähdä mitä sitten todellisuudessa tuleman pitää! Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin!

Näillä sitten lämpöä talveen. Ja nyt alkuun vähän lämpöä lihaksiin!

 

Kotiin on pitkä matka

Niin on tämän kesän lomareissu vol.1 heitetty.
Lähdimme perjantaina kohti Pohjanmaata, sukuloimaan.

Lauantaina juhlittiin pientä serkkua, tässä alla tytöt juhlahumussa.

Pirpanainen juhli hieman riehakkaampaan tyyliin..

..kun taas pallero tyytyi lähinnä kiertämään sylistä syliin, ja ottamaan välillä torkut rattaissa.

 Sunnuntaina oli aurinkoinen kesäpäivä, joten suuntasimme tietysti Kalajoen hiekkasärkille.

Pirpana nautti vedessä läträämisestä, joskin vesi oli aika kylmää, ja lisäksi tuuli inhottavan viileästi, 

joten ihan kamalan kauaa ei rannalla voitu olla. 

Pikkasen pidempään pystyi kyllä leikkimään, kunhan kävi välillä pyyhkeen sisällä lämmittelemässä.

 Testiin pääsi myös ekaa kertaa uusi UV-paita, ja sen kanssa bikinien alaosa. 

Toimivaksi todettu yhdistelmä.

 Äiti työnsi jalat hiekkaan, ja nautti auringosta.

Pallero taas työnsi kädet hiekkaan, ja nautti siitä tunteesta!

Tämä uusi aurinkohattu on ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista,

ja myös söpöimmistä ostoksista.

Maanantaina Polly pääsi viimein uusien ihmistensä luo. Ja minulle jäi kova ikävä.

Onneksi tavataan vielä, toivottavasti pian.

Tiistaina ajelimme kaikessa rauhassa kotiin.

Kotiin! Oli ihana tulla kotiin!

Huh hellettä!

Ihanaaa, täällä on LÄMMIN!!!
Tätä on niin odotettu.
Rakastan kesää.

Viime viikonloppu meni Tallinnassa mukavassa seurassa koiranäyttelyreissussa.
Minulla on jo monta vuotta ollut tapana reissata touko-kesäkuun vaihteessa Tallinnaan Eestin Voittaja -näyttelyyn, siitä on tullut vähän kuin perinteinen kesän avaus -reissu.
Niinpä tänäkin vuonna lähdettiin näyttelyyn ystäväni Riikan kanssa, matkassa oli kolme russelia ja neljä mäyräkoiraa.

Tallinnassa seurueeseemme liittyivät russeleineen myös Riitta, Mirka, Terhi, Mirva, sekä Henriikka, ja olipa joukossa yksi heelerikin.

Säätiedotukset oivat povanneet vesisadetta, raekuuroja, ukonilmaa... Todellisuus oli toinen. Aurinko porotti koko viikonlopun aivan taukoamatta.

Lauantain tuloksena Tollosta tuli Eestin Voittaja -13, ja Polly oli ROP-pentu, sekä päivän päätteeksi upeasti myös BIS2-pentu. Isossa kehässä oli aivan valtava määrä rotunsa parhaita pentuja kaikista roduista, joten en kyllä uskaltanut edes unelmoida sijoituksesta.

Sunnuntaina Polly VSP-pentu, Tollo PU2 ja Daami voitti junnuluokan, sai junnusertin, oli VSP-juniori, ja PN2!

Koko viikonlopun ajan russelit jyräsivät hienosti BIS-sijoille vähän joka sarjassa!
Myös seurueen mäyräkoirat kahmivat pokaalin poikineen. Menestyksekäs reissu kaikkineen siis.

Täällä kotona helle senkun jatkui vaan. Laitettiinkin tytöille uima-allas pihalle, ja hauskaa oli, tässä vähän polskuttelukuvia:

Pallerokin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uima-altaaseen.

Pallerolla on isosiskon vanha uv-puku, sekä laivalta tuliaiseksi ostamani Muumi uv-hattu,

joka sattui muuten olemaan alessa, -50%

 

 Pirpanalla on upouusi uimapuku, Tallinnan tuliainen sekin.upasin lähteissäni,että tuon uuden uimapuvun, kun vanhat oivat jääneet pieniksi, ja sehän oli sitten kissojen ja koirien kanssa metsästettävä.Onneksi Seppälästä löytyi sopiva ja kiva. Muualla tuntui olevan enimmäkseen bikinejä lapsille.

Kevättä

Aurinko lämmittää ja lumet sulaa. Alkaa näyttää aika keväiseltä. Tai no, tällä hetkellä näyttää vielä aika syksyiseltä, mutta yritän kovasti siivota ja haravoida pihaa, niin jospa kohta näyttäisi jo keväisemmältä. Kukkapenkissä näkyy pientä piippaa, varmaan monivuotiset liljat alkavat puskea pintaan. Ruusu taitaa olla kuollut :(

Aika ankeitakin aikoja on meillä eletty. Paljon ja hartaasti odotettu Teten synnytys koitti, ja kaikki meni pieleen. Tällä hetkellä meillä on neljästä pennusta enää yksi elossa, ja senkin kohtalo on vähän vaakalaudalla. Kerron tästä ehkä tarkemmin, joskus kun pystyn.

Suru-uutiset eivät suinkaan päättyneet siihen, vaan sunnuntaina sain myös viestin, että ihana osaomistusurokseni, Fanin poika Into, on äkillisesti menehtynyt. Siitäkin tarkemmin sitten, kun avaus on valmistunut.

Nyt tuntuu vähän siltä, ettei oikein jaksaisi.

Ei vaan auta kun yrittää ajatella muuta, ja keskittää energiaa vähän kaikkeen muuhun. Niinpä eilenkin suuntasin Tollon kanssa ihan kahdestaan mätsäriin. Tollo oli ihana, ja esiintyi kiltisti ja mallikkaasti, ja voittikin sitten sinisen saaneet pikkukoirat. Mulle meinasi tulla vähän kylmä, Tollo sai lämmitellä autossa vähän pidempiä aikoja. Nyt voidaan hyvillä mielin lähteä Tanskaan näyttelyreissuun, kun tiedän että koira muistaa vielä miten käyttäydytään.


Onni että olen ilmoittautunut muutamiin näyttelyihin, ja tuonne Tanskaankin, niin ei tule jäätyä kotiin murehtimaan. Ja onni tietysti, että on nämä pikkuiset kullannuput.


Kullannupuille onkin tullut shoppailtua vaikka mitä kaikkea vaatetta sun muuta. Voisin niistäkin yrittää postailla tässä jossain vaiheessa, kunhan löydän kaikki hankinnat jostain....

Eilen päätin myös kevään kunniaksi, ja pikkupiristykseksi leipoa herkullisen rahkapiirakan. Muuntelin hieman tätä ohjetta, kun en niin välitä sitruunasta. Ja täytyy sanoa, että näin jääkaapissa yön yli vetäytyneenä oli kyllä erityisen herkullista!

No, näihin tunnelmiin.

Talvi tulee rytinällä

Ihan kirjaimellisesti täällä rytisee ja paukkuu. Kammottava talvimyrsky alkoi jo pari päivää sitten hurjan kovana tuulena, joka on paukuttanut meidän aitaa talon seinää vasten. Aluksi kuulosti siltä kuin joku koputtelisi seiniä, mutta nyt kuulostaa enemän siltä kuin joku yrittäisi väkivalloin kaivautua seinän läpi. Joskus yön pimeinä tunteina siitä voisi saada itsellen jopa sellaisen ohjelmanumeron, jolla voi varmistaa ettei uni tule ennen aamun ensimmäisiä valonsäteitä. Mun itseni tosin ei tarvitse mitään ylimääräistä edes kehitellä, kun yöt tule valvottua jokatapauksessa. Pitäisi senkin suhteen ottaa taas itseä pian niskasta kii. Päivärytmi on aivan sekaisin.

Iltojen kylmetessä alan aina entistä enemmän juoda teetä. Juon teetä aika paljon ihan läpivuoden, mutta siinä kohtaa kun tuntuu, että sisällä ei millään tarkene ilman pitkähihaista, ja pitäisi kaivaa villasukatkin esille, kuoriutuu minusta varsinainen teen suurkuluttaja. Ja hunajaa menee sitten samoissa määrissä, koska tee on ehdottomasti parasta juuri hunajan kanssa. Nyt ajattelinkin että voisin ostaa jotain oikein hyvää hemmotteluteetä noiden tavallisten sijaan.

No, nyt tänään tuo myrsky on sitten äitynyt kunnon lumimyrskyksi, sellaista jäistä lumihilettä sataa lähes vaakasuorassa, ja hiljalleen maa peittyy, ja maisema muuttuu kauniin valkoiseksi. Lumi tuo myös jonkin verran valoa synkkiin talvi-iltoihin, ja onhan joulu pian ovella, eikä joulu kyllä ole joulu ilman lunta, joskus senkin kokeneena voin sanoa. Pakkasta en kuitenkaan toivoisi ihan kamalasti, jos sen -2 ... -5 niin että koirat ei kastu ja kurastu pihalla telmiessään. Mutta ei enempää kiitos. Minä olen vilukissa, enkä siksi pidä talvesta. Oikeastaan asuisin mieluummin jossain missä olisi läpi vuoden lämmintä.

Joulu.. ja jouluvalmistelut, voi apua. Meillä asutaan kaaoksen keskellä, olohuoneen sisustus meni uusiksi, kun tilaamamme uusi sohva saapui yllättäen aikaisemmin kuin piti. Sitten äkkiä purettiin sohvan tieltä yksi iso lipasto, joka tietenkin oli täynnä tavaraa, vaatteita, rojua, ja papereita. Lipasto oli muuten Jyskistä, ja en suosittele oista koskaan ostamaan, ei mennyt kauaa kun laatikoiden pohjat alkoi pettää, ja nyt kun lipasto purettiin, huomattiin että sasta laatikoita oli runko"lautojakin" mennyt käytössä poikki. Laatulipasto siis, mutta joskus piti äkkiä saada, eikä ollut ihan kamalasti varaa panostaa.

No, päätimme että uutta lipastoa ei tule, jotta olohuone jää avarammaksi, mutta nyt sitten meillä onkin  ongelma, mihin  ihmeeseen säilömme kaikki ne tavarat joita tuo lipasto piti sisällään.. Tuntuu että joka paikka on jo entuudestaan täynnä vaatteita ja rojua. Ja nyt sitten... no, en yhtään teidä miten tänne saa joulun. Yhteen ikkunaan laitoin tuollaisen joulukuusen muotoisen jouluvalon, jonka mun äiti toi tullessaan. Mutta ei sillä ihan pääse tunnelmaan. Tää kaaos täytyy jotenkin saada ensin pois, sitten laitetaan joulukuusi, niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Onneksi on sentään vielä 3 viikkoa aikaa.

Joulukuu sitten taas tuo joka vuosi tullessan myös messarin Voittaja-näyttelyt. Viime vuosi oli ensimmäinen kun esitin siellä oman koirani. Edellisenäkin olin Tollon ilmoittanut, mutta sille tuli valitettavasti juuri tuolloin silmätulehdus, ja jouduimme jättämään näyttelyt väliin. Viime vuonna sitten Tollo voitti uokset Helsinki Winnerissä, ja sai HeW-11 tittelin, ja Voittajassa taisi olla PU2 voittaen valiolkuokan. Eli ei lainkaan hullummin. Tänä vuonna en Tolloa ilmoittanut lainkaan, vaan lähden näyttelyyn Daamin, Tollon tyttären kanssa.

Daami on ollut viimeksi kehässä kesällä... pentuluokassa. Olisi ehkä syytä vähän treenata. Olen kyllä tiedostanut tään jo monta viikkoa, mutta niin vaan on treenaaminen jäänyt ja jäänyt... ja jäänyt. No, ehkä sitten huomenna. Tai viimeistään itenäisyyspäivänä olisi mätsäri, jonne kylläkin joutuisin menemään sitten lasten kanssa. Että saa nähdä mitä siitäkin tulee. Toisaalta, eka kerta virallisissa, joten hajoittelemaanhan sinne vasta mennäänkin, ja koitetaan vaan pitää hauskaa.

Noista näyttelyistä ylipäänsä voisi kirjoittaa ihan oman pitkän tarinansa. Ne on mulle tällä hetkellä tärkeä harrastus tämän arjen keskellä. Toiset käy jumpassa, toiset jossain juhlimassa, ja minä tapaan ystäviä tuolla näyttelyissä.

Ensi vuonna varmaan mukana kulkee aika vaihteleva  porukka, sillä mulla on nyt aika monta nuorta narttua, jotka taitavat pian kaikki olla yhtäaikaa junnuikäisiä, eli en voi niitä oikein samaan näyttelyyn ilmoittaa, ellen saa apukäsiä. Lisäksi viimeisestä pentueesta jäi tuo Polly-pentu, joka sekin varmaan pääsee silloin tällöin mukaan pentuluokkaan, kun pentunäyttelyitä ei tässä keväällä kovin ole taas tarjolla. Tosin Suomessa ei taideta usein enää sisänäyttelyissä arvostellakaan pentuja, mutta jos suuntaammekin vaikka pian taas ulkomaille.

Tässä vielä loppuun kuva pikku-Pollysta.