Kukkivat kaunokaiset

Vihdoinkin mun puutarhassa kukkii kukat. Joo, siis todellakin puutarhassa, mulla on kaksi kukkapenkkiä, mutta haluan kuvitella että mulla on upea puutarha. Tänään kuvasin siis näitä kaunokaisia.

 Maksaruohoja löytyy kahta eri lajia, tuo ensimmäinen on vielä nupullaan, mutta tää toinen kukkii jo ihan täysillä.

 Tää raukka jäi pikkasen kuunliljojen varjoon, kun koirat vähän auttoivat puutarhapuuhissa.

Marketta viehättää ötököitä. Huomasin kuvatessani yhtäkkiä tuollaisen valkoisen hämähäkkieläimen kävelemässä sen terälehdellä. Ei hajuakaan mikä se on, mutta aika vänkä jotenkin.

Ja hetken kuluttua samalle kukalle lennähti myös toinen kaveri käväsemään.

 
Lasten pihakeinu, ja taustalla meidän pensasaita, joka on kesäisin aivan ihanan suojaava, kasvaa varmaan 180cm korkeaksi, ellei korkeammaksikin, ja kukatkin on kauniin värisiä. Keinu löytyi todella edullisesti Puuilosta viime vuonna. Erityisesti Jetta rakastaa tätä keinua ihan älyttömästi.

Ja lopuksi vielä yksi pikkupuutarhuri, joka valitettavasti on kunnostautunut kuoppien kaivamisessa, sekä kukkasipuleiden, ja ruusujenkin ylöskaivuussa.. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin eiköhän tuossakin kukkapenkissä alakin jo ihan riittävästi kasveja olla!

Joulu takana, uusi vuosi edessä

Ihana joulu on taas takana, ja kohta päästään jo valmistautumaan uuteen vuoteen 2014.

Pelottaa jo valmiiksi tämä joulupostaus, olen ottanut niin montasataa kuvaa joulun aikana taas, enkä yhtään osaa karsia niitä.

Luvassa siis pitkä tarina, tai  no, ainakin paljon kuvia!

 Ruoka on meille joulussa tosi tärkee juttu, joulupöydässä on laatikot, kermaperunat, kinkku, mätejä, ranskankermaa, sipulia, sienisalaatti, ja tänä vuonna iskettiin pari lisukettakin sekaan. Tässä kuvassa vain ruokapöytä, suurin osa ruoista on apupöydällä, sillä meillä on yhä onnettoman pieni neljän hengen ruokailuryhmä.

Jetallakin oli vaatteet päällä, mutta tässä kuitenkin yhä joulutunnelmissa. 

 

Jouluruokien lisäksi kulhot ovat pullollaan hedelmiä, omenaa, klementiiniä, banaania, ja lisäksi olemme tietysti leiponeet piparkakkuja ja joulutorttuja. 

Koti näytti aattoaamuna jokseenkin tältä. Lahjat olivat yön aikana ilmestyneet, ja aseteltu kuusen juurelle. Neiti 3vee tuolissa ei tahtonut pysyä housuissaan, kun lahjoja olisi jo pian pitänyt päästä avaamaan. 

 

Lahjat olivatkin mieluisia, ja niitä oli aika paljon. Jetta sai tämmöisen käsilaukussa matkustavan pikkurusselin. Palapeli tuossa takana on Janen.

 

PRINSESSA-palapeli, joka tietenkin kasattiin heti.

Yksi parhaista lahjoista Janen mielestä oli kyllä ehdottomasti nämä uudet maalausvälineet.
Heti täytyi päästä maalaamaan. Ja onneksi vesivärilehtiöitä tuli joulupukilta kaksinkappalein, muutenhan ne loppuis kohta kesken!

 

Tässä muutama maalaus.

 

 Villasukkia!

Nämä  alemmat on MULLE, ja ihan täydelliset. 

Kiitokset vain anopille!

 Ja illalla, kun lapsetkin jo menee nukkumaan, herkutellaan tietysi mätivoileivillä, ja kaikilla muilla ihanilla jouluherkuilla, nam!

 

Joulupäivänä alkaa matka mummilaan, jossa odottaa joulun osa 2.

Matka kuluu rattoisasti hieman jännittyneissä tunnelmissa.

 Mummilassa on paljon leluja, mutta ehkä yksi parhaista on tämä ihana nukkekoti. 

Tälläkin kertaa, kun päästiin perille, parkkeerasi Jane ensimmäisenä nukkekodin eteen.

 Jetta joululahjamekossaan, ja -sukkiksissaan. 

Suukkoja kummille!

 Mummilassa odotti isot kasat lahjoja.

Lapsille kerrottiin, että joulupukki oli sekoillut, ja vienyt osan lahjoista sinne. 

Tämän sekoilun lisäksi oli käynyt myös niin hullusti, että joulupukki oli kokonaan unohtanut toimittaa Janen ainoan äidille esittämän joululahjatoiveen, "liilasen tyynyn". 

Äiti (joka ei oikeasti ymmäränyt, että tää oli ihan oikea toive, vaan kuvitteli, että se oli vaan mieleen juolahtanut höpsähdys sen "vaikka paketteja" -lausahduksen jälkeen) lupasi olla yhteydessä joulupukkiin, ja selvitellä mihin tuo liilanen tyyny oli kadonnut, sitä kun ei neitokaisen toiveikkuudesa huolimatta löytynyt edes mummilaan eksyneistä paketeista.

 Mummilan paketeista löytyi ihania leluja, villasukkia, vaatteita, Janelle luistimet (joita Jane on toivonutkin varmaan jo kaksi vuotta.), äidille bamix, isille soda stream, ja ties mitä kaikkea muuta!

Aika kilttejä ollaan kai oltu koko perhe.

Lahjojen avaamisen jälkeen oli aika leikkiä. 

Prinsessaa tietysti. 

Pappa on kuningas, mummi on kuningatar, äiti ja jetta ovat myös prinsessoja. 

No, mikäs isi sitten on?

Isi on ritari!

 Perinteisiin  kuuluu myös joulusauna mummilassa koko perheen voimin.

Kotimatkalla kaksi väsynyttä tyttöä nukahtaa parin ajokilometrin jälkeen.

Joulu on seuraavan kerran taas ensi vuonna.

Uusi matto asettui taloksi

Olin jo viime IKEA-reissulla ostanut meille uuden maton, sillä samalla reissulla, jolta mukaan  tarttuivat myös ne aikaisemmin mainitsemani Stockholm- sarjan tyynyt. Meillä kuitenkin oli tuolloin vielä pentuja, joten päätimme lykätä maton vaihtoa hieman. Ja sitten se jo melkein unohtui.

Tänään kuitenkin vihdoin saatiin uusi matto lattialle!

 Matto on ihanan pehmeä, ja ihanan oranssi. Olematta kuitenkaan liian räikeä.
Tai ainakaan minusta.

 Ja sitäpaitsi, minä ja lapset rakastetaan pallokuoseja!

Kyllä kelpaa istuksia taas lattialla.
Tai siis matolla!

Talvi tulee rytinällä

Ihan kirjaimellisesti täällä rytisee ja paukkuu. Kammottava talvimyrsky alkoi jo pari päivää sitten hurjan kovana tuulena, joka on paukuttanut meidän aitaa talon seinää vasten. Aluksi kuulosti siltä kuin joku koputtelisi seiniä, mutta nyt kuulostaa enemän siltä kuin joku yrittäisi väkivalloin kaivautua seinän läpi. Joskus yön pimeinä tunteina siitä voisi saada itsellen jopa sellaisen ohjelmanumeron, jolla voi varmistaa ettei uni tule ennen aamun ensimmäisiä valonsäteitä. Mun itseni tosin ei tarvitse mitään ylimääräistä edes kehitellä, kun yöt tule valvottua jokatapauksessa. Pitäisi senkin suhteen ottaa taas itseä pian niskasta kii. Päivärytmi on aivan sekaisin.

Iltojen kylmetessä alan aina entistä enemmän juoda teetä. Juon teetä aika paljon ihan läpivuoden, mutta siinä kohtaa kun tuntuu, että sisällä ei millään tarkene ilman pitkähihaista, ja pitäisi kaivaa villasukatkin esille, kuoriutuu minusta varsinainen teen suurkuluttaja. Ja hunajaa menee sitten samoissa määrissä, koska tee on ehdottomasti parasta juuri hunajan kanssa. Nyt ajattelinkin että voisin ostaa jotain oikein hyvää hemmotteluteetä noiden tavallisten sijaan.

No, nyt tänään tuo myrsky on sitten äitynyt kunnon lumimyrskyksi, sellaista jäistä lumihilettä sataa lähes vaakasuorassa, ja hiljalleen maa peittyy, ja maisema muuttuu kauniin valkoiseksi. Lumi tuo myös jonkin verran valoa synkkiin talvi-iltoihin, ja onhan joulu pian ovella, eikä joulu kyllä ole joulu ilman lunta, joskus senkin kokeneena voin sanoa. Pakkasta en kuitenkaan toivoisi ihan kamalasti, jos sen -2 ... -5 niin että koirat ei kastu ja kurastu pihalla telmiessään. Mutta ei enempää kiitos. Minä olen vilukissa, enkä siksi pidä talvesta. Oikeastaan asuisin mieluummin jossain missä olisi läpi vuoden lämmintä.

Joulu.. ja jouluvalmistelut, voi apua. Meillä asutaan kaaoksen keskellä, olohuoneen sisustus meni uusiksi, kun tilaamamme uusi sohva saapui yllättäen aikaisemmin kuin piti. Sitten äkkiä purettiin sohvan tieltä yksi iso lipasto, joka tietenkin oli täynnä tavaraa, vaatteita, rojua, ja papereita. Lipasto oli muuten Jyskistä, ja en suosittele oista koskaan ostamaan, ei mennyt kauaa kun laatikoiden pohjat alkoi pettää, ja nyt kun lipasto purettiin, huomattiin että sasta laatikoita oli runko"lautojakin" mennyt käytössä poikki. Laatulipasto siis, mutta joskus piti äkkiä saada, eikä ollut ihan kamalasti varaa panostaa.

No, päätimme että uutta lipastoa ei tule, jotta olohuone jää avarammaksi, mutta nyt sitten meillä onkin  ongelma, mihin  ihmeeseen säilömme kaikki ne tavarat joita tuo lipasto piti sisällään.. Tuntuu että joka paikka on jo entuudestaan täynnä vaatteita ja rojua. Ja nyt sitten... no, en yhtään teidä miten tänne saa joulun. Yhteen ikkunaan laitoin tuollaisen joulukuusen muotoisen jouluvalon, jonka mun äiti toi tullessaan. Mutta ei sillä ihan pääse tunnelmaan. Tää kaaos täytyy jotenkin saada ensin pois, sitten laitetaan joulukuusi, niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Onneksi on sentään vielä 3 viikkoa aikaa.

Joulukuu sitten taas tuo joka vuosi tullessan myös messarin Voittaja-näyttelyt. Viime vuosi oli ensimmäinen kun esitin siellä oman koirani. Edellisenäkin olin Tollon ilmoittanut, mutta sille tuli valitettavasti juuri tuolloin silmätulehdus, ja jouduimme jättämään näyttelyt väliin. Viime vuonna sitten Tollo voitti uokset Helsinki Winnerissä, ja sai HeW-11 tittelin, ja Voittajassa taisi olla PU2 voittaen valiolkuokan. Eli ei lainkaan hullummin. Tänä vuonna en Tolloa ilmoittanut lainkaan, vaan lähden näyttelyyn Daamin, Tollon tyttären kanssa.

Daami on ollut viimeksi kehässä kesällä... pentuluokassa. Olisi ehkä syytä vähän treenata. Olen kyllä tiedostanut tään jo monta viikkoa, mutta niin vaan on treenaaminen jäänyt ja jäänyt... ja jäänyt. No, ehkä sitten huomenna. Tai viimeistään itenäisyyspäivänä olisi mätsäri, jonne kylläkin joutuisin menemään sitten lasten kanssa. Että saa nähdä mitä siitäkin tulee. Toisaalta, eka kerta virallisissa, joten hajoittelemaanhan sinne vasta mennäänkin, ja koitetaan vaan pitää hauskaa.

Noista näyttelyistä ylipäänsä voisi kirjoittaa ihan oman pitkän tarinansa. Ne on mulle tällä hetkellä tärkeä harrastus tämän arjen keskellä. Toiset käy jumpassa, toiset jossain juhlimassa, ja minä tapaan ystäviä tuolla näyttelyissä.

Ensi vuonna varmaan mukana kulkee aika vaihteleva  porukka, sillä mulla on nyt aika monta nuorta narttua, jotka taitavat pian kaikki olla yhtäaikaa junnuikäisiä, eli en voi niitä oikein samaan näyttelyyn ilmoittaa, ellen saa apukäsiä. Lisäksi viimeisestä pentueesta jäi tuo Polly-pentu, joka sekin varmaan pääsee silloin tällöin mukaan pentuluokkaan, kun pentunäyttelyitä ei tässä keväällä kovin ole taas tarjolla. Tosin Suomessa ei taideta usein enää sisänäyttelyissä arvostellakaan pentuja, mutta jos suuntaammekin vaikka pian taas ulkomaille.

Tässä vielä loppuun kuva pikku-Pollysta.