Vuosi 2011 ja sen huipennus

Joulu. Enää muutamia päiviä vuotta 2012 jäljellä.. Kylläpä aika on taas rientänyt. Tähänkin vuoteen on mahtunut hyvin paljon kaikkea. Niin hyvä kuin pahaa, ja paljon siitä väliltä.

Viime kuukaudet on olleet aikamoista mylläkkää. Alkuvuodesta aloittamani trimmauskoulutuspäättyi viikko sitten, ja loppuaika meni tietysti mm. joitain rästitehtäviä, sun muita kasaillessa. Viime viikonloppuna oli sitten päättäjäiset, joista minäkin todistuksen suoritetusta trimmauskoulutuksesta siis sain :) En tosin päässyt todistusta paikan päälle pokkaamaan, mutta siitä tarkemmin jäljempänä.

Koulukiireiden lisäksi kiireitä on riittänyt muunmuassa koiranäyttelyrintamalla. Ensin oli Seinäjoen näyttely, joka meinasi kaatua omaan mahdottomuuteensa viime metreillä. Lopulta sain kuitenkin itsestämni irti, että lähdin ajelemaan päiväreissua Seinäjoelle ja takaisin. Sain Ainon onneksi Lempäälästä asti matkaseuraksi, joten ihan yksin ei sentään tarvinut koko matkaa ajella. Rankkaa se oli silti vain parin tunnin yöunien jälkeen.



Tollon esiintyminen menikin sitten aivan penkin alle. Tollo kiskoi hulluna remmissä pää alhaalla, ja liikkui niin rumasti kuin se vaan voi. Lopulta Tollo oli PU3. Fuula esiintyi sitten taas hirmu kauniisti ja ryhdikkäästi, ja Fuula tuntui olevan iloinen ja hyväntuulinen koko päivän. Harmillisesti hieno esiintyminen ei aivan riittänyt, tuomari sanoi että kunpa se olisi hieman lyhyempi, kun se liikkuu niin kovin kauniisti. :D Fuula sijoittui luokassaan toiseksi ERIllä, mutta ei saanut SA:ta tällä kertaa.

Seuraavana olikin sitten vuorossa Jyväskylän 2x KV-näyttelyreissu, joka otettiin Leenan kanssa lähinnä lomailun kannalta. rentouduttiin hyvässä seurassa. Mentiin jo perjantaina hotellille, jotta päästään pirteenä kehään. No,  näinhän se ei sitten mennytkään tietysti mun osaltani, kun unettomuus iski. Mutta eipä tarvinut ajaa kummoisesti, ja oltiin kehän laidallakin hyvissä ajoin. Ihanan stressitöntä. Tällä kertaa olisi tosin voinut vaikka vähän olla myöhässäkin, sillä kehä tuntui kestävän ja kestävän, ja meni ehkä jopa pari tuntia ennenkuin lopulta oli edes Tollon vuoro. Tollo esiintyi ihan mallikkaasti, mutta tuomarin mielestä se ei ollut riittävän maskuliininen, joten Tollo oli lopulta PU4. Fuulakin jakosi esiintyä pirtsakasti, mutta se oli tuomarin mielestä turhan ronski iita, joten sijoittui kolmanneksi luokassaan, eikä saanut SA:ta tällä kertaa.



Seuraavana päivänä minulla olikin sitten ilmoitettu Tollon ja Fuulan lisäksi myös osaomistusurokseni, Into. Kaikki koirat esiintyivät hienosti, ja tuloksetkin olivat loistavia:

Tollo ERI VAK1 SA PU1 CACIB VSP, Into AVK2 ERI SA PU4 ja Fuula AVK1 ERI SA PN4 !!

Ei hullummin! PU-kehässä lisäksi PU2 SERT meni Hobben pojalle, joten sekin ilostutti kovasti :) Oli siis mukava ajella takaisin kotiin. Olin jopa niin onnellinen tuloksista, että unohdin hakea palkinnot. Jälkeenpäin kuulin toki että Jyväskylässä olisi ollut oikein poikkeuksellisen hienot pokaalit :D

Into Jyväskylän KV:ssa (PU4)

 

Noh, kauaa ei ehditty JKL:n jälkeen sitten huilata kun jo joulukuun alussa taas mentiin. Tällä kertaa oli tupla-KV viikonloppu helsingissä, kun kisailtiin Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 -titteleistä. Messarissa mukana oli meiltä ainoastaan Tollo. Molempina päivinä oli paljon kovatasoisia russeleita useista eri maista paikan päällä. Menestys toki tuntui sitäkin hienommalta. Lauantaina suomalaistuomarilla Tollo oli PU1 VSP CACIB -> HeW-11 !! Sunnuntaina kroaattituomarilla Tollo voitti suuren urosten valioluokan, ja oli lopulta PU2. Aivan uskomattoman hieno viikonloppu, ja tällä kertaa muistin hakea ne palkinnotkin!

HeW-11 Vitsuddens Musse

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten edessä laivareissu Tukholmaan. Kauhusta kankeana seurailin perjantaina laiva-aikatauluja, kun osa laivoista perui vuorojaan hirmuisen myrskyn vuoksi. Onneksi meidän laivamme lähti satamasta kohti Tukholmaa, aivan ajallaan. Laiva ei kovasti edes keinuttanut kuin vasta joskus aika pitkälti yöllä. (Silloin kun olisi kuulunut nukkua, mutta me istuttiin Miian kanssa laivan yökerhossa parantamassa (russeli-)maailmaa).

Aamulla sinkaistiin hyvinkin pirteinä pystyyn joskus lähes kukonlaulun aikaan. Sinkaistiin alemmalle ulosmenokannelle, ja päästiin ensimmäisten joukossa laivasta ulos. Saatiin taksi myös samantien satamasta ja oltiin todella hyvissä ajoin näyttelypaikalla, kerrankin! Ehdin siinä oikein hyvin käydä pienellä kävelylenkillä Tollon kanssa ennenkuin mentiin sisään halliin.

Ruotsissa oli koirille halliin mennessä hauska "terveystarkastus". Koirat nousivat hieman pienoispuomia muistuttavalle rampille, jossa ne kopeloitiin läpi, katsottiin päällisin puolin että näyttävät olevan kunnossa. Tollo kiipesi hienosti rampille, ja teki hienon alastulonkin ;)



Halli oli valtvan suuri, saatiin kävellä aika pitkä matka ennen kuin löydettiin oikea kehä. Saatiin hyvät paikat kehän laidalta ja asetuttiin vapaan penkin tuntumaan. Ehdin käydä hakemassa aamiaista, ja makupaloja, ja moikata tuttuja ennen kuin kehä alkoi. Odottelin kuumeisesti Tollon kasvattajaa saapuvaksi, sillä oltiin menty Tukholmaan juuri kasvattajaa tapaamaan. Kasvattaja kun ei ollut nähnyt Tolloa livenä vielä koskaan aikuisena. Itsekään en ollut tavannut Anna-kasvattajaa aikaisemmin, koska Petra kävi Tollon pentuna Ruotsista hakemassa. Kasvattaja vaikutti tyytyväiseltä Tolloon, ja sen esiintymistaitoihin, kun esittelin Tolloa ennen omaa vuoroamme.

Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyyn oli saapunut 57 russelia eri maista. Ruotsista, Suomesta, Norjasta, ja ainakin myös Italiasta. Urosten valioluokka oli todella kovatasoinen. Siellä oli kilpailemassa muunmuassa kaksi Euroopan Voittajaa, sekä Pohjoismaiden Voittaja. Tollo esiintyi täydellisesti. Se näytti kaikki parhaat puolensa. Liikkui upeasti, ja seisoessaan asetteli itsensä hienosti. Se voitti valioluokan, oli PU1, ja lopulta ROP. Kotiintuomisena oli siis kaksi uutta titteliä: Pohjoismaiden Voittaja 2011, sekä Ruotsin muotovalio!! Paljonkaan paremmin ei meillä olisi voinut mennä. Tollo pääsi esiintymään myös Annan kasvattajaryhmässä, joka oli ROP-kasvattajaryhmä. Niinpä sitten päästiin Tollon kanssa kahdesti pyörähätämään vielä PMV:n isossa kehässäkin. Oli aika hienoa!

PMV-11 & SE MVA Vitsuddens Musse

 

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten viimeinen kouluviikonloppu. Perjantai meni trimmaillessa, mutta kun pääsin kotiin, huomasin että liisinarttu Alman lämmöt on laskeneet. Tiedossa oli siis pentuja pian. Juuri kun olin lähdössä nukkumaan, Alma alkoikin ponnistella, ja koko aamuyö synnyteltiin pentuja. Lopulta nukahdin, ja kun heräsin, kärsin niin kovasta niskakivusta ja migreenistä, etten päässyt liikkumaan muutamaa askelta pidemmälle. Viimeinen koulupäivä ja todistusten jakokin jäi siis välistä :(



Almalle syntyi 5 kaunista narttupentua, joista valitettavasti yhdellä oli kitalakihalkio, ja sen elämä päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Neljä muuta pentua voivat hyvin ja kasvavat. Pentujen isä on oma tuontiuroksemme Ezze. Pentuja on vielä vailla omia aktiivisia koteja. Toivonmukaan näistä kehittyy kivoja harrastuskavereita lajiin kuin lajiin.

 

Kylmäävä syys

Huoh, tämä syksy tuntuu jotenkin erityisen rankalta. Välillä tuntuu, ettei mikään onnistu, ja että kaikki kaatuu päälle. Väsyttääkin jatkuvasti. Lisäksi syksy on tuonut eteeni vaikeita ja raskaita päätöksiä tehtäväksi.


Kurjimmat uutiset tietysti heti alkuun. Kasvattini Kisentel's Sherlock Holmes, alias Rubert jouduttiin lopettamaan vain vajaan 9 kuukauden iässä. Rubertin eämän alkutaivalkin oli jo hiukan hankala, se kuitenkin sinnitteli ihmeen kaupalla hengissä pentulaatikosta. Nyttemmin selvisi kuitenkin, että Rubertilla oli kuitenkin vakavampia kehityshäiriöitä, kun olimme tähän asti osanneet kuvitella, ja niinpä omistajat joutuivat tekemään raskaan, mutta koiran kannalta varmasti aivan oikean lopetuspäätöksen. Rubertin tila heikkeni aivan yllättäen, ja siihen asti se eli varsin onnellisen oloista elämää.


No jotain mukavaakin sentään. Kävin ystävieni kanssa koiranäyttelyreissussa Latviassa ja Liettuassa. Mukanani minulla oli Tollo ja Fuula. Tollolle tietysti tavoitteena oli kaksi uutta titteliä. Fuulan otin mukaan vähän niinkuin matkaseuraksi ajatuksella, että jos sekin vaikka jommasta kummasta sertin saisi. No, Fuula olikin sitten Latviassa ensin VSP ja Liettuassa ROP :D Tollo oli Latvian ROP ja Liettuassa PU1, ja tuli Latvian sekä Liettua valioksi. Fuulalta puuttuu yhä se yksi Suomen serti. Se jääkin nähtäväksi, saadaanko sitä koskaan :D


Ensi viikonloppu menee Seinäjoen näyttelyreissussa, seuraavaksi lähdemme Jyväskylään, joka on kaksipäiväinen, ja sitten joulukuussa tietenkin messarit, vuoden huipennukseksi pääsenkin taas ulkomaanreissuun, kun lähdeme Tollon kanssa PMV-näyttelyyn Ruotsiin. Tuokin reissu on aiheuttanut nyt jo valtava määrän päänvaivaa... siitä ehkä tarkempaa tarinaa myöhemmin :D


*Buzzador-kampanjaakin on tähän syksyyn mahtunut, jopa kolme kappaletta. Ensimmäinen oli tuo Vanish, josta kerroinkin jo aikaisemmin. Se on kyllä oikeasti huippuaine. Nytkin pyykkikone tuolla pyörittää ja tahrat saa kyytiä. Olen lajitellut Janen pieneksi jääneitä vaatteita kasa tolkulla, ja pessyt ne aina ensin vanishin avulla puhtaiksi, eihän niitä tahraisina kehtaisi myydä.

Toisessa kampanjassa päästiin tutustumaan Dove Intensive Repair Express Treatment Conditioner -hoitoainetta, joka on tehohoito, joka hoitaa kuin hiusnaamio mutta tehoaa jo yhdessä minuutissa.
Käytä tavallisen hoitoaineen sijaan suojaamaan päivittäisiltä vahingoilta ja rasituksilta. Tuloksena silkinpehmeät ja vahvemmat hiukset pintaa syvemmältä.

Dove-hoitoaineeseenkin olen ollut melko tyytyväinen, hiukset tuntuvat elinvoimaisilta, kiiltäviltä ja pehmeiltä, on helppohoitoiset, eikä takkuunnu. Ainoa miinus on ollut, ettei sillä tunnu olevan ns. silottavaa vaikutusta. Minulla on ns. karvainen hiuslaatu, joka vaatii hoitoaineelta paljon, tai sitten tarvitaan suoristusrautaa ja suoristustuotteita, jotta saadaan hiukset sileiksi ja kauniiksi.  Mutta, muilta osin oikein hyvän oloinen hoitoaine. Myös ystäväni, joille olen näytteitä jakanut, ovat olleet tyytyväisiä, ja kehuneet tuotetta. Heidän hiuslaatunsa ovat myös olleet hieman suosiollisempia tälle hoitoaineelle, eivätkä ole vaatineetkaan tuota silottavaa ominaisuutta :)

Nyt kolmantena olen aloittanut Buzzador-kampanjan, jossa kokeillaan Knorr Fond "Du Chef" annosfondeja, joita on neljää eri makua, liha, kana, kasvis ja uutuustuote kala. Tänään illallisella lieneekin jotain herkullista pastaa :)

*Mitä Buzzador tekee?

• Saa kutsuja tuote- tai palvelukampanjoihin – buzzadorina valitset itse haluatko vastata kampanjakutsuun ”Kyllä” vai et
• Vastaanottaa kampanjainfon ja tällä tavoin tutustuu kampanjakohtaiseen yritykseen/tuotteeseen/palveluun
• Vastaanottaa kampanjapaketin ja testaa tuotetta/palvelua itse
• Keskustelee ystäviensä kanssa, levittää tietoa ja jakaa mahdollisia näytekappaleita toisin sanoen buzzaa (moni buzzador levittää tietoa myös blogissansa, foorumeissa sekä Twitterin, Facebookin, My Spacen ja muiden sosiaalisten kanavien kautta!)
• Raportoi buzzauksien jälkeen lähettämällä esimerkiksi niin kutsuttuja salamaraportteja ja valokuvia
• Raportoi kampanjan päädyttyä netin välityksellä kokemuksistaan koskien kampanjaa ja tuotteita

Agipyykkiä

Ohjelmaa on koko ajan niin ettei meinaa ehtiä kotona tehdä mitään. Näyttelyistä ollaan pidetty pientä taukoa, mitä nyt Porvoossa pyörähdettiin Keksin ja Stellan kanssa. Porvoossa oli australalainen tuomari, Marlene Sheppard, joka oli teettänyt jokaisen arvostelemansa rodun ROP-koirille upeat jättiruusukkeet jaettaviksi.

Keksi sai EH:n, mutta Stella sijoittui ERIllä luokassaan hienosti kolmanneksi saaden SA:n.

 

Muuten olenkin yrittänyt skarpata agilityn suhteen. Fuulan ja Fiinin juoksut on vihdoin ohi, joten ollaan päästy taas treenaamaan, ja jopa kisaamaankin. Viime sunnuntaina oli Juha Oreniuksen koulutus VAU:lla.

Sinne ilmoittauduin Fuulan kanssa. Fuula toimi kivasti, se lähtee hirvee hyvin ihan kaikkiin mun ohjauksiin mukaan, jos vaan ohjaan. Jostain syystä se ei tuolla irronnut oikein tyypilliseen tyyliinsä, eikä hakenut esteitä, tai lukenut rataa ihan niin itsenäisesti kuin yleensä. Mut Juha huomauttikin, että palkkaan enimmäkseen haltuunottoa, enkä esteen suoritusta (mikä tietty on ollut mun tarkoitus). Ja käytiin läpi niitä palkkauksia, jotta osaan hyödyntää niitä itseksenikin. Kepit oli harvinaisen hyvät. Muutaman kerran jätti ekan tai vikan välin tekemättä. Muuten huippuhyvät, pystyin irtoomaan aika paljon edellekin Fuulan pujotellessa. Jaakotuksissa Fuula ei yhtään kysellyt, vaikken niitä muista sen kanssa koskaan tehneeni. Ja sitten serpentiini oli todellinen yllätys. Päällejuoksut toimi tosi hienosti (ainakin niillä kerroilla kun ohjasin kunnolla, aloin olla jotenkin aivan puhki jo tässä kohtaa :D ).

Kaikenkaikkiaan Fuula oli tosi taitava. Mä sain aika paljon noottia löysäilystä, ja siitä etten tsemppaa koiraa tarpeeksi, et Fuula menee sata kertaa innokkaammin ja tehokkaammin kun tsemppaan sitä. Eli asenne nyt vaan kohdilleen, ja jokainen treeni täysillä.

Maanantaina Niina kävi hieromassa Fuulan toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Lavoissa pikkasen jumia, ei mitään hälyyttävää. Nyt pidetään pieni tauko, liidetään vähän enemmän, ja sitten joskus vaikka reilun kuukauden kuluttua Fuulalla vois olla seuraava hieronta.

Eilen oli sitten seuran mestaruuskisat. Joihin päätin osallistua molempien tyttöjen kanssa. Ensin oli agirata, joka meni kummankin osalta aika plörinäksi. Fiini oli kamalan innoissaan ja sinkoili suuntaan jos toiseenkin. Se ei olekaan tehnyt agilityä sitten russelimestaruuksien. Fiini teki mm. lentokeinun, jota se ei koskaan oikeastaan ole tehnyt. Mutta juoksukontaktit oli hyvät, ja intoa riitti. Eikä tuomarikaan pelottanut.

Toinen rata meni paremmin, alkuun Fiinin kanssa oli hyppärilläkin omituista söhläystä, mutta kun noin puolivälissä muistin, että radalla pitää ohjatakin, niin joha alkoi Fiininkin meno sujua, loppurata oli tosi hieno, ja tosi hienot kepit ja kaikki!

Fuulan hyppäri olikin konaisuutena hyvä. Yhteen putkeen (viidestä putkesta) se vaan jäi asumaan(?) Ja jouduin palata takaisin hakemaan sitä. Seuraavastakin  putkesta se tuli ulos melko hitaasti haistellen, muttei sentään pysähtynyt sinne. Ja viimeinen putki sujuikin ihan hyvin. Yhdestä esteestä mentiin takakautta ohi, ja kepit ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, meni oikeesta välistä sisään mutta tuli takaisin vasta kolmannesta. Toisella yrityksellä tosi hienot kepit.Tällä Fuulan radalla tuntui että se mun oma asenne oli oikea, ja ohjaus pysyi koko ajan päällä, ja tsemppasin koiraa hyvin, ja olin muutenkin kohtalaisen skarppi, vaikka yhdessä persjätössä esim. myöhästyinkin hiukan.

Positiivinen yllätys oli se, että Fuula meni rengasta kuin vanha tekijä, vaikkei se koskaan ennen ollut mennyt tuollaista kehikollista (ainakaan tuon näköistä) kisarengasta. Ollaan harjoiteltu vain kotona irrallisella mopon renkaalla :)

Nyt sitten ensi lauantaina jatketaan ohjatuissa treeneissä. Tiaisen helena kouluttaa jälleen, ja ilmoittauduin sekä Fiinin, että Fuulan kanssa. Kumpikin on ollut aikaisemminkin Helanalla, joten koulutus on varmaan ihan hyödyllinen jälleen molemmille.

Katselin, että Janakkalassa olis 2.10. kivasti ykkösille ja kakkosille kaks hyppäriä ja yks agirata, voisin ilmoittaa molemmat tytöt sinne, mikäli saisin pian tietää toko-kurssista, jolle olen ilmoittanut Fuulan. Sen pitäisi olla viitenä perättäisenä sunnuntaina, ensi sunnuntaista alkaen, mutta en vielä ole saanut mitään tietoa, onko ryhmä saatu kasaan.

 

Nyt jatkan pyykkäilyä. Olen mukana Buzzador-kampanjassa, jossa buzzataan, eli testataan, tutustutaan ja tutustutetaan Vanishiin. Laitoin juuri koneellisen harmaantuneita tai tahraisia vaatteita pesuun, ja lisäsin pesuainelokeroon perus-vanish oxi actionia. Saas nähdä kuinka puhtaina tulevat ulos koneesta.

Jälkikommentti:
Ei voi muuta sanoa, kuin uskomaton aine!

Hiekkapölystä harmahtavan pinttyneen pintakerroksen saaneet pinkit koiranäytteöyhousutkin muuttuivat jälleen kirkkaan pinkeiksi, uudenkarheiksi. Kaikki Janen pinttyneet lelut on taas puhtoisia, ja tahraiset ruokalaput jälleen valkoisia, yms. yms.

Syksy

Näyttää siltä että syksy on tosiaan taas täällä. Joka päivä sataa tai tihkuttaa.. on viileää ja tuulee. Lapsellekin täytyy jo pukea ihan kunnolla päälle, vaikka mentäis vain hetkeksi pihalle.

Kesä meni vilisten ohi. Oli paljon kaikkea puuhaa, lähinnä koirajuttuja tietysti, ja enimmäkseen näyttelyitä. Muutamat agilitykisatkin mahtui sentään joukkoon. Polvi kestää aika hyvin, eikä Fiinikään enää pelkää tuomareita.Ja Fuulakin pääsi starttaamaan jo muutamat möllikisat. Fuulan kanssa on kiva kisata. Oikein odotan sitä, että se osaa kaikki esteet kunnolla, ja pääsemme virallisiin kisoihin.

Musti sai pennut samana  päivänä kuin mun polvi leikattiin. Hienosti ajoitti synnytyksen niin, että ehdin kotiin sairaalasta, ja hetken aikaa sain rauhassa harjoitella kepeillä könkkäämistäkin, ennen kuin pentuja alkoi tulemaan. Lopputulos oli neljä pentua, joista kolme oli uroksia ja yksi narttu. Mustin pennuista vielä toistaiseksi kaksi on meillä. Toinen muuttaa serkkuni luo hieman myöhemmin, ja toinen vielä etsii omaa kotia.

Heti polvileikkauksen jälkeen parin päivän päästä suuntasimme Kokkolan näyttelyyn hyvän ystäväni Riikan kanssa. Riikka oli ihana ja tuli aina Jyväskylästä asti minua hakemaan, jotta pääsin reissuun, kun en voinut itse ajaa. Yövyimme autossa Kokkolassa, ja lauantaina olikin kehät. Riikan koirat olivat molemmat rotunsa parhaita, ja Tollo myös. Fuulakin sai ERIn ja sijoittui luokassaan toiseksi.

Loppuhuipennuksena Tollo voitti terrieriryhmän, ja sitten mäyräkoirista Mersu oli RYP2 ja Tui RYP4. Ei hullummin. Suuntasimmekin kodin sijaan hotellille odottelemaan sunnuntain BIS-kehää, josta ei tosin sijoitusta enää herunut Tollolle. Aivan ihana viikonloppu oli kyllä hyvässä seurassa. Harmi kxun mäykyt ja terrierit sattuu niin kovin harvoin samalle päivälle :(

Muutamia muitakin näyttelyitä kesään mahtui, Tollo valioutui Turussa 13.8. kun se oli ensimmäistä kertaa yli 2-vuotiaana kehässä. Ja nyt viimeisimmäksi Luumäellä oli hieno päivä kun Tollo oli ROP ja Fuula VSP saaden toisen sertinsä. Saa nähdä sitten kuinka viimeisen kanssa mahtaa käydä :D

Loppuvuodelle olisi suunnitelmissa muutama ulkomaan näyttely, ja muutama myös kotimaassa. Jotenkin en vaan oikein osaa päättää aina että ketä mihinkin ilmoittaisi. Keksiä olen tässä nyt yrittänyt muistaa aina välillä ilmoittaa. Keksi on toipunut hienosti  onnettomuudestaan. Se siis jäi vappuna auton alle, ja aivopaineet nousivat niin pahoiksi, että läheltä piti ettemme menettäneet Keksiä. Tänä päivänä ei mistään uskoisi, että mitään onnettomuutta on koskaan tapahtunut.

Stella on myös nyt astutettu. Sileällä valko-mustalla brittiuroksella, Cumbreck Arrogant Pete. Haaveissa on sukutaulultaan hieman harvinaisempi yhdistelmä. Toivon pennuista tulevan rotutyypillisiä, tasapainoisen rakenteen omaavia, elastisia ja toiminnallisia, sekä ennenkaikkea iloisia ja reippaita pikkurusseleita. Stella on sileäkarvainen, tricolour kivaluustoinen narttu, ja se on noin 30cm korkea. Brentin veikkaisin olevan siinä 27cm hujakoilla, se on melko pienikokoinen, ja keskiluustoinen uros. Itse odotan tätä yhdistelmää todella suurella innolla! Katsotaan mitä tuleman pitää.

Koulu jatkui taas, opiskelen siis edelleen trimmausta koulutuskeskus Salpauksessa. Tavoitteena on, että koulutuksen päätyttyä osaamme  tehdä kaikille koiraroduille kotitrimmit. Otan mielelläni vastaan nykyisin siis nypittävien lisäksi myös leikattavia, sekä ajeltavia rotuja, jotta saan mahdolisimman paljon käytännön harjoitusta koulutukseni tueksi. Saa siis vinkkailla myös niille kavereille, joilla on muun rotuisia koiria kuin russeleita ;)

Turku 13.8.2011

 

Luumäki 28.8.2011

 

Nivea 100 vuotta

Nivea on kulkenut varmasti jokaisen elämässä jossain kohtaa mukana. Itsellänikin on valtavasti Nivea-yhteyksisiä muistoja vuosien varrelta. Voimmakaimpana Nivea Body Lotionin tuoksu.

Osallistu sinäkin Nivea Mosaiikki -kilpailuun  osoitteessa:

www.nivea.fi/mosaiikki

Kohti kesää

Niin paljon on taas ehtinyt tapahtua, ja olenkin ollut jatkuvasti liikkeellä, enkä juuri koskaan rauhassa kotona.

Ensin meidän perhe teki mummon kanssa lomareissun Inglesiin, tässä muutama kuva matkalta: 

Tämän jälkeen ehdin yhden päivän olla kotona, tai itseasiassa keräillä koiria kasaan ympäri Suomea, kun pitkäperjantaina olikin edessä Lahti KV. Näyttely meni ihan mukavasti, mukana oli neljä kasvattia, joista Sumo ja Karkki saivat ERI:n ja Musti ja Fuula EH:n.

Tämän jälkeen pääsiäismaanantaina suuntasin auton kohti Turun satamaa, josta lähdin laivalla Ruotsiin hakemaan meille kahta uutta aikuista russelia. Kotiintuomisina oli siis 1,5v. uros, Ruter-Ezz La Rif, sekä 2v. narttu, Björkhagas Jack Julia.

Julia: 

Ezze:

Molemmat koirat ovat erittäin ihanaluonteisia, iloisia russeleita. Kumpikaan ei tule jäämään meille asumaan, mutta molempien tulevat kodit ovat vielä osittain avoinna. Katsellaan rauhassa... Sekä Ezzen, että Julian silmät ja polvet on Ruotsissa virallisesti tarkastettu terveiksi. Lisäksi Ezze on käynyt kerran juniorina virallisessa näyttelyssä ykköspalkinnon arvoisesti, ja se on myös käynyt MH-luonnekuvauksessa.

Ezzeä tullaan näkemään muutamassa näyttelyssä kesän aikana (ensimmäisenä toukokuun lopulla Varkaus), ja Juliakin olisi tarkoitus johonkin jossain vaiheessa ilmoittaa.

 

...no, sitten kun pääsin Ruotsista kotiin, olikin aika lähteä kohti Pohjanmaata. Suuntasimme siis mummolareissulle, ja tällä kertaa reissuun oli yhdistetty Toholammin ryhmänäyttely, tuomarina Markku Kipinä. Näyttelyyn oli ilmoitettu Tollo ja Fuula. Tollo oli PU2 VA-SERT, ja Fuula sitten repäisi ollen PN1 SERT ROP!!! Ja ryhmässäkin Fuula poimittiin vielä kuuden parhaan terrierin joukkoon, vaikka esiintyminen ei mielestäni siinä vaiheessa ollut enää mitään parasta Fuulaa.. Mutta älyttömän onnellisia olimme Fuulan menestyksestä. Fuulan serti oli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen serti Kisentel's-kasvatille.

Tuosta sitten viikon päästä oli edessä Tampereen näyttely, jossa Tollo saikin H:n. Tampere sattui kouluviikonlopun sunnuntaille, joten olin kyllä hieman väsynyt sunnuntai-iltana... Tämän näyttelyn jälkeen Tolloltakin lähti sitten ihan kaikki vanha kuollut karva pois, jopa parta: 

Nyt kasvatellaan sitten hetki karvoja, ja toivotaan, että Eestin Voittajassa Tollo olisi sitten aivan uudessa hienossa turkissa, uusine hienoine partoineen :)

Viime viikonlopun olikin vapaa viikonloppu, joten buukkasin sekä lauantaille, että sunnuntaille mätsärit, Ezzen kanssa harjoittelua varten, sekä lauantaille yhden trimmauksen, ja sunnuntaille kaksi. Ettei aika käy pitkäksi.

Että semmoista hulinaa.. ja tuohon sitten vielä kaikki arkihulinat päälle.. huhhuh. Noooh, kohta on kesä, koulusta on jopa kesälomaakin tiedossa. Mutta toisaalta kesällä taas pitäisi töiden määrän lisääntyä.

 

Lomaa odotellessa

Fuulan ja Tollon pennut lensivät pesästä, lukuunottamatta pikku-Staraa, joka jäi sulostuttamaan arkeamme. Toinen tyttö, Tecna meni sijoitukseen rakkaan ystäväni Tuijan tyttärelle, pojista Spessu meni myöskin sijoitukseen. Lisäksi jätin Rumbasta pari jalostusoikeutta, Rumba muutti ihan lähelle Virpin uudeksi aglitykaveriksi, Virpi kisaa ennestään agilityä kahdella kääpiösnautserillaan. Elmo meni ystäväni Sinin omistukseen, Sini sijoitti Elmonkin tähän aika lähelle. Rubert meni ystävälleni Annalle Tampereelle koko perheen lemmikkimarsuksi :D Ja Välkky-poika muuttikin Kreikkaan asti. Kreikasta tuli "vaihdossa" 1-vuotias sileäkarvainen uros, Zeus, nyttemmin Jekku, joka meni asustelemaan Helsinkiin vanhan tuttavani Edin perheeseen. Onnea ja menestystä kaikille pennuille uusiin koteihinsa, sekä tuetysti myös Jekku-pojalle!



Muutenkin on ollut aikamoista hulinaa. Russeleiden agilitytoimikunnan tapajtumien järjestelyjä, vuosikokouksia (joiden seurauksena istun jatkossa kahdenkin eri yhdistyksen hallituksessa), kerhotädin hommia, sekä koulua! 



Aloitin äskettäin jo kauan haveilemani trimmauskoulutuksen. Luin tästä jo vuosi sitten, kun se järjestettiin Asikkalassa ensimmäistä kertaa, mutta tuolloin olin viimeisilläni raskaana, joten jouduin odottamaan vuoden, kunnes koulutus aloitettaisiin uudelleen. Ja vuoden vaihteessa laitoin sitten paperit vetämään. Iloinen yllätys oli, kun helmikuussa tuli haastattelujen jälkeen kirje, että minut on valittu opiskelijaksi! Voi sitä ilon päivää!! 



Opiskelemme siis kaikkien mahdollisten trimmattavien rotujen perustrimmausta. Nyt jo ollaan harjoiteltu pesuja, sekä ensimmäisen kerran leikattavien rotujen leikkaamista. Huhhuh, paljon tulee uutta, mutta kyllä on mukavaa oppia! Ja muuten, jos tunnet jonkun koiran, joka kaipaa trimmausta, otan mielelläni harjoituskappaleita vastaan! Pyydä omistajaa varaamaan aika! (Russeleitahan trimmaan sitten jo ihan useamman vuoden kokemuksella, mutta melko edullisesti niitäkin.)

 

Fiinillä oli juoksutkin, ja taas pidettiin taukoa agiliidosta. Tietenkin juoksut ajoittuivat juuri Helenan koulutusten ajalle, joten Fani sitten oli koulutuksissa. Se on kyllä näppärä eläin. Harmi ettei se osaa sitä puomin alastuloa. Kävin kisaamassakin pari starttia, Fani oli vähän turhan kuumana, ja varasti hyppärillä törkeästi. Palautin sen lähtöön, mutta mentiin rata sitten rennosti loppuun. Pientä ohjaajan velttoilua oli helpoissa kohdissa havaittavissa, ja niinpä muutamia esteitäkin taisi jäädä suorittamatta, mutta kaikkiaan ohjaus ja koira toimi oikeastaan tosi kivasti.



Toisella radalla sitten taas Fani lähti ilman lupaa (olin jo ehtinyt parin esteen taakse, ja sitten myöhästyin puomilla, ja loikkasi. No, minähän en tässäkään vaiheessa pystynyt sitten vielä lopettamaan, vaan väännettiin loppuun asti. Jos jotain tosi positiivista täytyy löytää, niin WAU millainen juoksu-A se onnistui niin täydellisesti, ja pääsin hienosti putkelle valsaamaan, kuten olin suunnitellutkin. Fani ei selkeesti kestä yhtään painostusta A:lla, mutta jos itse otan seuraavan esteen vaan itselleni jo suunnaksi, ja annan sen itsenäisesti suorittaa A:n, se osuu oikein hyvin alastulolle. Jatkamme siis samalla tyylillä A:n kanssa.  sillä puomin vitosella selvittiin sitten lähes loppuun asti, kunnes keksin olla ohjaamatta viimeisen esteen, Fani meni ohi, mutta sain sen kiepautettua toiselta puolen takiaisin, eli tulos oli 10, ja sillä 4. sija. Harmittelin tulostaululta, et ilman tuota vikan esteen mokaamista oltaisi tultu 2.  Mut noh... vitonen se olisi ollut silti.



MUTTA! Fani ei ole jumissa! Se hyppää ihan kivasti, kääntyy, ja on ihan kivan nopean oloinen. Nyt täytyy miettiä et mitä tehdään... yritin vähän alkaa sille opettaa targetilla uudestaan puomin kontakteja, alkoi jopa hiukan hakea alastuloa jo itsenäisesti... hmmm.... noh, aika näyttää. Olishan se kiva jos ne kontaktit vielä joskus saataiskin kuntoon. Fani on kuitenkin aika taitava pikkukoira.



Fiinikin kävi vähän treenailemassa, se menee kyllä edelleen kivasti (no tuomaria meillä ei ollut säikyttelemässä), ja mikä parasta! Se suostui leikkimään narupallolla! Ja palkkasin sitä pelkästään sillä, ja hää oli ihan innoissan! Jeeeee, vinkurotat on nimittäin tyhmiä, kun ne hajoaa heti. Olen kyllä ostanut kanin nahkan, josta olisi tarkoitus itse väsätä mahdollisesti vähän kestävämpi aksalelu Fiinille. Mutta aina parempi jos tuo narupallo toimii! Olen saanut myös Tollon leikkimään sillä tuolla Korkeavireen hallilla nyt. Tollo siis on siellä käynyt näyttelykurssilla nyt kolme kertaa, tällä viikolla onkin kurssin viimeinen kerta edessä, ja lauantaina mennään sitten Savitaipaleen ryhmänäyttelyyn kokeilemaan, et onko mitään oppeja jäänyt Tollon pääkoppaan..



Fiini ja Fuula kävivät myös viime viikolla Hyvinkään Koirakylpylässä uimassa. Ajattelin että uiminen voisi tehdä hyvää noille vastikään synnyttäneille nartuille. Fiini tiesi heti mistä on kyse, se onkin kokenut uimari. Tosipienihassueläin porhalsi kauheaa kyytiä, ihan kuin sillä olis ollut moottori perässä. Fuua vähän empi ja ihmetteli, se ei ole oikein tykännyt mennä veteen aikaisemmin. Mutta kun sitä hiukan autettiin ja kannustettiin, niin kohtahan sekin oli jo vallan intona hommasta! Täytyy yrittää päästä pian uudestaankin! Kyllä nuo tykkäsivät niin kovasti, ja uskon että tekee tosi hyvää myös fyysisesti. Ja onneksi kohta tulee jo kesä, ja päästään järveenkin pulikoimaan.



 

Niin... ja nyt sitten tosiaan alkaa tuntua, että olen loman tarpeessa. Onneksi meillä onkin lomamatka varattuna Gran Canarialle. Kahden viikon kuluttua lähdemme koko perheen voimin reissuun. Jane tulee mukaan, samoin mun äiti. Koirat jäävät kotiin, ja ihana Marianne lupasi jälleen kerran tulla niitä hoitamaan! Tuollaiset ystävät on kyllä korvaamattomia. Ihan loistavaa koirienkin kannalta! 

Ja minä niin odotan että pääsen sinne lämpimään rentoutumaan, ja yritän mahdollisimman vähän lomaviikon aikana ajatella mitään koiriin liittyviäkään asioita, olla vaan oman perheen kanssa, ihan rauhassa. Sallittakoon moinen edes kerran kahdessa vuodessa.

Mutta, nyt hipsin nukkumaan, jotta jaksan aamulla lähteä poliisiasemalle, kun tuo perheen nuorimmainen tarvitsee ihan oman passinkin, jotta saa poistua maasta!

 

Niskasta kii ja kirjoittamaan

Uskomatonta! Näin kauan kulunut edelliskirjoituksesta. Muistan kyllä että olen useaankin otteeseen aloittanut kirjoittamisen, mutta sitten jättänyt sen samantien siihen.

Nyt siis edes vähän kuulumisia, ja yritän tänä vuonna parantaa tapani ja kirjoittaa taas tiheämmin.

Loppuvuosi meni aika aktiivisesti taas koirapuuhissa. järkkäilin russeleiden agilitytoimikunnan tapahtumia, mm. russelimestaruudet.  Muutakin yhdistystoimintaa on mahtunut viime vuoteen, mm. sjrt ry:n hallitushommia.

Näyttelyitä kierrettiin Tollon kanssa hyvällä menestyksellä. Tollo kävi kolmesti Eestissä, ollen kaksi kertaa ROP, ja jokaisella kerralla sai JSERTin, joten Tollosta tuli EE JMVA. Myös kotimaassa on näyttelyt menneet kivasti, Lahdessa PU2, SERT. Jyväskylässä taas saksalaistuomari poimi Tollon 36 russelin joukosta ROPiksi asti! Voittajanäyttelyt meiltä jäi väliin, koska Tollo sai näyttelyn alla ikävän silmätulehduksen, joka vaati lääkitystä. Uusi näyttelyvuosi päästiin sitten aloittamaan Ilomantsista viime viikonloppuna, ja Tollo oli ROP! Ryhmäkehässäkin Tollo esiintyi upeammin kuin koskaan ennen, ja Soile Bister poimikin sen vielä 8 parhaan joukkoon, muttei kuitenkaan sijoittanut. Ilomantsissa mukana oli myös Fiinin pentu Karkki, joka saikin Paavo Mattilalta ihan loistavan arvostelun, sekä ERIn!

Seuraavaksi suuntaamme Tollon kanssa Turkuun, Keuruulle ja Parkanoon.

Agilityrintamalla.. noh.. Fanin kanssa kisaamisesta ei tullut mitään, ja sitten sillä alkoi jumimaan pakkasten takia lihakset, joten päätin että Fani pitää talven agilitytaukoa. Katsellaan sitten kesällä jos kisataan. Ei varmaan kovin paljoa. Mutta Fiinin kanssa sitten taas päätin alkaa kisaamaan ihan tosissaan. 1.1. startattiinkin vuoden ekat kisat. Ja hienosti Fiini nappasikin toiselta radalta nollavoiton ja samalla ensimmäisen LUVAn kakkosista. Seuraavan viikonlopun kisat menikin sitten pieleen, puomi oli kolmas este, ja puomin aikana ilmeisesti hallissa kuului kova rämähdys, jonka Fiini jostain syystä yhdisti tuomariin, ja pelkää nyt sitten tuomareita radalla :( Saa nähdä päästäänkö tästä yli.

Jane on oppinut viime vuonna kävelemään, ja vaikka mitä kaikkea. Kohtahan Jane täyttääkin jo vuoden. Uskomatonta kuinka nopeasti vuosi on kulunut.

Penturintamalla odotellaan nyt Fuulan ja Tollon rakkauslapsia. Röntgenissä Fuulan valtavan suuresta masusta paljastui vähintään 7 pentua. Niiden pitäisi ihan pian syntyä.