Päivitystä

Voi ei, olen ollut tas laiska bloggaaja. Ja niin paljon on tapahtunut, vai tuntuuko se vain siltä.

Maha senkuin kasvaa, sille on ihan oma bloginsa, joten sitä en tässä sen enempää ala tälläkään kertaa ruotimaan.

Fuulan kanssa on käyty pentunäyttelyissä. Lahdessa, lokakuussa, Fuula oli VSP-pentu. Helsingissä, marraskuun alussa Fuula sai KP:n, voitti luokkansa, ja oli PN3. Viikkoa myöhemmin Helsingissä Fuula hävisi kilpakumppanilleen, eikä ansainnut Maija Mäkisen mielestä KP:ta.

Arvosteluihin olen ollut aina tyytyväinen. Etenkin Kirsi Sainion arvostelu oli mielestäni oikeinkin osuva. Fuula on esiintynyt hieman vaihtelevasti. Lahdessa tosi hyvin, mutta sitten Helsingin pentunäyttelyissä vähän sinnepäin. Noh, pentu kun on, niin tylsistynee vaan aina niin kovin nopeasti.

Joulukuun alussa menemme vielä yhteen pentunäyttelyyn, johon olen ilmoittanut sekä Fuulan, että sijoitusnarttuni Stellan. Ja nyt kun Tollonkin rokotukset on viimeistä myöten haettu, osallistunemme itsenäisyyspäivänä pikkumiehen kanssa ensimmäistä kertaa mätsäriin :D Fuulakin tietysti pääsee mukaan.

Tollo on ihana pikkuinen minimies, ja kaikki ketkä sen näkevät, rakastuvat siihen. Se on jotain ihan syötävän suloista. Pieni, karvainen ja kamalan sievä. Oikea söpöläinen! Sen luonne on myös aivan valloittava. Oikein perinteinen russeli, ja niin fiksu ja oppivainen! Me ollaan aivan myytyjä! Saa nähdä minkä kokoinen siitä mahtaa tulla, se on  tälläkin hetkellä vain n. 21cm korkea, ja se on jo kohta 4kk vanha. Veikkaan että se ei kovin suureksi kasva. Tollon isähän on vain 26,5cm korkea. Mutta eihän sitä tiedä vaikka Toljanderi vielä ottaisi kasvuspurtin jossain vaiheessa. Painoa oli kertynyt kokonaiset 3,8 kg.

Fiini sai pennut Halloweenina, eli 31.10. Pentuja syntyi kolme, valitettavasti yksi tytöistä oli kuollut. Mutta kaksi muuta, tyttö ja poika, saivat syntymäpäivänsä kunniaksi hauskat nimet. Tyttö on Karkki ja poika on Kepponen. Molemmat tytöt olivat tricoloreja ja poika ruskea. Kaikilla on tosi kivasti väriä. Kuolleella tytöllä oli vielä runsaammin väriä kuin näillä kahdella, joilla niilläkin on reilusti väriä (ainakin verrattuna Fiini-äitiin). Tytölle minulla on jo aivan ihana koti valmiina, mutta pojalle en ole vielä keksinyt kotia. Koska näitä oli vain kaksi, ja kun Fiini on minun oma pieni mussukkani, toivoisin pojankin jäävän tähän mahdollisimman lähelle, niin että pääsisin mahdollisimman aktiivisesti seuraamaan sen kehitystä. En ole pitänyt kodin etsinnässä mitään kiirettä, mutta uskon että Kepposellekin löytyy vielä ihana koti.

Fanilla oli narttu kylässä ja odottelemme tuottiko astutukset hedelmää. Astutukset onnistuivat hyvin, Fani on kyllä hieno astuja. Tämä ilmeisesti jää Fanin viimeiseksi pentueeksi, sillä aion äitiyslomani aikana leikkauttaa Fanin. Siksi poistatin Fanin jo yhdistyksen urosluettelostakin.

Mun kasvatin omistajat on olleet ihanan aktiivisia. Fiinin sisko kävi kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa. Siltä kuvattiin selkä, lonkat ja kyynärät, sekä tutkittiin polvet ja silmät. Samainen koirahan on myös BAER-testattu normaalikuuloiseksi ennen luovutusta. Allilla oli selkä kunnossa, kyynärät ja polvet nollaa, lonkat C, ja silmät puhtaat perinnöllisistä sairauksista.

Myös Raipe Pro A -pentueesta on menossa silmätarkastuksille alkuvuodesta. Aikaisemminhan siltäkin on jo polvet tutkittu, tulos 0/0.

Hiukan ikävän silmätuloksen kuulin ruotsinmaalta, Hobben jälkeläisellä on jo 2008 todettu silmätarkastuksessa sekä linssiluksaatio, että glaukooma. Itse sain kuulla tästä vasta nyt, yritän opetella käyttämään Ruotsin Avelsdataa, jotta pysyisin paremmin ajantasalla Hobben jälkeläisten tilanteesta siellä. Aion tiedottaa asiasta kaikille nartun omistajille, jotka Hobbea ovat käyttäneet. Hobbe aiotaan testauttaa uudella linssiluksaatio-geenitestillä, jotta saamme selville kantaako se perinnöllistä linssiluksaatiota perimässään.  Ja siitäkin tuloksesta tiedotan sitten myöhemmin.

Hobbe kävi myös Seinäjoella pyörähtämässä näyttelyssä saaden EH:n. Tuomari oli harmitellut, ettei tapaturmaisesti lähteneestä etuhampaasta ollut hammastodistusta (meillä on siitä vain SKK:n todistus, en ole selvittänyt saisiko sitä käännätettyä Suomen Kennelliitossa, koska emme ole sitä kokeneet erityisen tarpeelliseksi.), mutta en nyt ole aivan vara, olisiko ERIä saanut täydellä purukalustollakaan. Tuomarilla oli ollut todella tiukka linja, ja olemme erittäin tyytyväisiä Hobben saatua EH:n.

 

Mitäs muuta.. Mä olen ollut vain kotosalla.. netssä surffailen päivät pitkät. Mulla on vähän sellainen tylsä vaihe kun oikein mitään en pystyh harrastamaan. Enkä enää kovin omatoimisesti pysty mitään tekemään. Häiden järjestely on ollut tosi nolosti jäissä. Niitähän mä pystyisin nyt kotoa käsin loistavasti suunnittelemaan ja järjestelemään. Ja mitään en ole tehnyt. Paitsi, tänään tutkailin hiukan mahdollisia hääbändejä. Nyt pitäisi vain ottaa oikeesti itseään niskasta kiinni, ja alkaa soitella joka paikkaan.

Taitava Fyllis-pyllerö

Eilenkin oltiin sitten taas Fylliksen kanssa tokoilemassa, ja kyllä se vaan hienosti sujuu jo, kun ottaa huomioon, että tuo on vasta 7kk vanha. Seuraaminen on aika mukavaa, samoin sivulle tulo. Mahanmenokin oli ihan piis of keik, mistä olin  aivan yllättynyt. Mun mielestä Fuula seuraa melko suorassa, mutta nyt täytyis pikkuhiljaa varmaan lähteä tiivistämään tuota seuraamista. Ainoa ongelma meillä alkaa nyt tulla tuon katsekontaktin kanssa, kun  siinä meidän välissä on mun maha :D Eli nyt mun täytyy alkaa jo pikkuhiljaa vähän muuttamaan asentoa, jotta voin katsoa Fuulaa, ja jotta se näkee mun naaman, eikä vain mun mahaa. Ja se ei tietenkään ole hyvä opettaa pentua niin että on itse ihan kummallisella mutkalla.

Voi siis olla, että kohta joudutaan jättämään seuraaminen hautumaan, ja keskitytään sitten enemmän vaikka luoksetuloihin, yms. Vai pitääkö mun alkaa vaan suosiolla harjoitteleen  kaukokäskyjä, että koira näkee mut kokonaan, eikä saa käskyjä ja palkkoja aina vaan mahalta :D

No senkin  huomasin, että toi tunti on kyllä pienelle lapsukaiselle pikkasen turhan pitkä aika treenailla. Oon aina kyllä yrittänyt pitää omia pikkutaukoja, mutta silti Fuula mun mielestä kyllästyi eilen lopussa. Ja voi olla että sillä pursusi lihapullia korvistakin, kun  olin tunnin  sille tunkenut lihapullaa naamaan. Loppuvaiheessa se näytti vähän siltä että "tunge äiskä ne lihapullat sanonko minne!".

Joten, nyt oon miettinyt, että pitäisköhän mun ottaa sinne Gerardin koulutkseen sittenkin myös Fani mukaan. No, mietin vielä..

Nyt alan valmistautua neuvolaan.

Mielipidekysymyksiä

Lueskelin tässä eräänä iltana pitkästä aikaa mun vanhoja kirjoituksia, tai siis ihan viime ajoista taaksepäin. Hiukan ärsytti, että nyt etenkin lähiaikojen kirjoitukset on menneet enemmän ja enemmän "tilanneraportti"-tyyliseen suntaan.  Mulla kun olisi edelleenkin paljonkin ajatuksia, joista kirjoittaa täällä. Mutta jotenkin en kai saa enää kunnolla aikaiseksi.

Viime aikoina esim. olen taas ärsyyntynyt suunnattomasti monista ihmisistä, ja etenkin heidän nettikäyttäytymisestään. Eräällä foorumilla eräs/eräät ihmiet nostivat kamalan äläkän yhtä ihmistä kohtaan, joka ei tahallaan ollut tehnyt yhtään mitään pahaa, ja sekin mitä oli vahingossa tapahtunut ei todellakaan mun mielestäni vahngoittanut ketään. Tämä asia liittyi siis koiriin, ja jotenkin musta tuntuu, että jotkut ihmiset onnistuu ottamaan kauhean henkilökohtaisesti joitain ihan yleisesti koiriin liittyvää (ei edes heidän omiin koiriinsa liittyvää, ehkä korkeintaan saman rodun sisällä tapahtunutta). Aivan uskomatonta.

Toisekseen sitten usein ollaan myös kamalan tekopyhiä. Tuskin kukaan meistä koiraihmisistä, tai koirakasvattajista on täydellinen, jokainen tekee virheitä, ja kukaan ei voi onnistua kaikessa mitä tekee. Mutta jos joku toinen mokaa tai epäonnistuu, niin siitäpä herkästi sitten nostetaankin äläkkä pystyyn.

Ja yks mikä tuntuu olevan aivan kamalaa (siis muuallakin kuin koirapiireissä), on se, jos joku uskaltaa olla erilainen. Mä en tajua miten se on niin kamalan vaikea käsittää että tapoja voi olla erilaisia, ja eri tavat voi eri ihmisillä olla se oikea tapa. Yleisin ajatustapa tuntuu olevan: "Tuo ei toiminut meillä, joten se ei tule toimimaan teilläkään. Piste." Jotenkin todella raivostuttavaa, kun suoralta kädeltä vaan tyrmätään. Lähiaikoina on taas oikein silille pompsahtanut se, kuinka minäkeskeisiä ihmiset todella ovatkaan.

Mä oon jotenkin tosi kyllästynyt kaikenmaailman nettipalstavääntöihin. Koen ne kamalan turhauttaviksi, etenkin kun joka palstalla on ne yhdet tietyt samat ihmiset vuodesta toiseen, jotka vääntävät milloin mistäkin, ja joiden pää ei käänny kuitenkaan, sanoi niille mitä vaan. Ihan turha lähteä sellaiselle vastaan väittämään.

Mä oon itse yrittänyt nyt entistä enemmän ottaa sellaisen asenteen, et mikäli ei kosketa mua oikeasti henkilökohtaisesti, tai sitten liippaa tosi läheltä, en edes viitsi sekaantua asiaan. Ja kun toisaalta, mikä mä olen edes arvostelemaan, jokainen taaplaa tyylillään.

 

Mutta, se siitä. Mä alan pikkuhiljaa valmistautua viikonloppureissuun. Lähdetään Pohjanmaalle pe-ma koko porukka. Siis kaikki koiratkin :D En oikein tiedä jaksanko pakkailla enää tässä yöllä, ja oli tarkoitus, että lähdettäisiin aamulla heti mun  joogan jälkeen. Mutta jos en jaksa herätä, niin voipi olla että jooga jää väliin. HArmi, se kun on viimeinen kerta tätä kurssia. Marraskuussa alkaakin sitten uusi kurssi.

Saa nähdä miten mun käy tuon 6 tunnin autossa istumisen jälkeen. Mulla kun on  toi selkä muutenkin kipuillut, ja viimeksi jo kun ajettiin Pirkkalaan ja takaisin, mulla kipeytyi häntäluu aika pahasti, ja se on edelleen kipeä. Sittenkun toi sama 6 tuntia pitäisi jaksaa vielä maanantaina takaisinpäinkin.

Mutta mä olen sanonut, että tää on sitten viimeinen  pohjanmaan reissu ennen synnytystä. Joten mieluummin nyt kuin jouluna :D Silloin alkaa varmaan jo muutenkin olla vähän tuskaisammat oltavat. Eiköhän tästä nyt vielä selviä!

 

Uusi pieni karvainen

Hirveetä hässäkkää ollut taas, etenkin koirarintamalla. Ja tietysti myös tämän mahan kanssa.

Fanin kanssa piti viime viikonloppuna kisata molempina päivinä, mutta olinkin sitten vähän kipeä, niin jäi harmillisesti kisat välistä. Inhottavaa :( Mutta ei mahda minkään. Treenejä jatketaan vielä ensi jakson ajan, tai ainakin niin pitkään kun mun selkä kestää, ja maha ei tuu tielle. Sitten kun jäädään tauolle, niin varaan Fanille ajan kastrointiin. Ensi keväänä jatketaan sitten molemmat hiukan kevyempinä agilityn harrastamista :D

Yritän nyt vielä joitain kisoja katsoa meille, sillä toivoisin niin sitä kolmatta nollaa vielä ennen taukoa.

Fuulan kanssa ollaan aika vähän nyt treenailtu mitään muuta kuin kotijuttuja ja mätsäreissä käymistä. Jotenkin en ole nyt ollut oikein tyytyväinen sen kehäkäytökseen viime aikoina, verrattuna aikaisempaan. No, pentuhan tuo vasta on. Ja nyt olemme menossa tässä kuussa Fuulan kanssa Gerardin koulutukseen ennen seraavaa pentunäyttelyä.

Sitä odotellessa taidanki keskittyä Fuulan kanssa pelkästään tottiksen harjoitteluun. Tänään käytiin pentryhmässä hiukan harjoittelemassa, ja olin  tosi yllättynyt siitä kuinka hienosti Fuula jo osaakaan asioita. Seuraaminen sujui melko mallikkaasti, ja "sivu"-perusasentokin on  jo aika lailla hanskassa. Ja me ei oikeasti olla edes kovin paljoa treenattu. Hienoa Fyllis!

Fiini sitten onkin keskittynyt vain paisuttelemaan masuaan. (Seura tekee kaltaisekseen.) Fiinihän on siis astuettu Rockylla noin kuukausi sitten, ja pentuja odotellaan marraskuun alulle. Lisätietoja kotisivuillani.

Ja joukon jatkoksi meille on tullut pikkuinen karvakasa, Tollo nimeltään. Tållå tuli ruotsista, ja on yhteisomistuksessa kaverini kanssa. Tållålla on erittäin mielenkiintoinen suku, ja sen vanhemmat ovat menestyneet usealla saralla, molemmat ovat jälkivalioja, emä muotovaliokin, ja isälläkin on useita paras uros -sijoituksia. Molemmat vanhemmat ovat myös todistaneet taipuvuutensa keinoluolilla. Aika näyttää mitä meidän pienestä karvatollostamme isona tulee. Ainakin se on luonteeltaan aivan mahtava, ja uskon että siitä tulee aivan loistava harrastuskaveri. Tollostakin lisätietoja kotisivuillani.

Tulevaisuus näyttää jälleen aika hyvältä, tietysti meiän perheen osalta, mutta myös muuten. Luulen että mulle on töitä heti kunhan vain kykenen tekemään, tai ainakin toistaiseksi tilanne vaikuttaa hyvältä. Tästä lisää joskus myöhemmin. Ikinä kun ei tiedä miten asiat menee, ennen kuin kaikki on selvää ja varmaa.

Toistaiseksi olen kuitenkin pääasiassa ihan vaan kotona koirien kanssa ja nautiskelen elämästä.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta nyt on kaikki aika hyvin :)

 

Täällä taas

Huoh, edellisetsä kirjoituksesta on taas tovi kulunut. Jotenkin en saa aikaiseksi kirjoitettua, vaikka periaatteessa mulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Mistähän aloittaisi taas.

No, Fuula kävi ensimmäistä kertaa näyttelyssään Terri-Erissä. Arvostelu oli todella hyvä, mutta sijoitusta ei herunut vaan Fuula jäi luokkansa viimeiseksi. No, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin :D Mutta urospennut voitti meidän Hobben poika, joka oli myös VSP, ja toiseksi paras urospentu oli isot urospennut voittanut Ticon poika. Oli kiva päivä, viihdyin Essin seurassa iltapäivään asti, seurasimme myös kaikki ryhmä-, BIS-, sekä top terrier kilpailut. Oli huisia.

Seuraavaksi olikin vuorossa russeleiden agilitymestaruudet, jotka järjestettiin Helsingin syysskabojen yhteydessä. Fanille viikonlopun saldo 4 hyllyä, joista kaksi kylläkin tosi hyviä ratoja. Ohjaaja on vaan tainnut hiukan hidastua salamatkustajan myötä, ja mokailee sitten ohjauksessa. Mutta eiköhän se kolmaskin nolla vielä joskus tule.

Päätin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittautua vielä seuraavallekin agikurssille, vaikkakin juoksemisen jälkeen mun selkä huutaa nykyään hoosiannaa. Mutta kun se kipeytyy istumisesta, ja ties mistä muusta, niin päätin, että niin kauan kun maha ei estä agilityä, jatkan treenaamista. Ja lopetan sitten jos siltä tuntuu.

Mutta nyt olen niin väsynyt, etten jaksa kirjoittaa enempää, vaikka tarkoitus oli pohtia vaikka mitä kaikkea. Ehkä saan jonain päivänä tässä taas sellaisen ihan oikeankin merkinnän aikaiseksi.

 

Loppuun vielä Fuulan arvostelu Morgan Grananderilta: 

"Puppy with very good proportions. Nice head, correct bite. Big ears! Nice neck! Well angulated in front but toeing out. Needs to develop in body. Good coat. Excellent tailset and angulations behind. Moves very well, shows with a great temperament and the right attitude."

 

Näyttelyrupeama takana!

Huh, ilmoitin koiria kesän alussa vaikka mihin näyttelyihin, ja nyt on niistä viimeinenkin  takana.

Erkkarissa 11.7. vietimme mukavan päivän. Sää suosi, oli ehkä vähän turhankin lämmin. Ja mun hormonit aiheuttaa nykyisin sen että heti jos altistun vähän pidemmän aikaa auringolle, muutun punaiseksi. Ja olin sitten ihan punainen päivän päätteeksi. Ihoa ei kuitenkaan koskaan arista, onneks.

Musti esiintyi taas hienosti, ja sai kivan arvostelun. Myös Mustin siskot olivat paikalla. Kukaan pennuista ei kuitenkaan sijoittunut. Ferrie virosta saapui paikalle, saaden tällä kertaa vain T:n, mutta kolmas virolaisvahvistuksistamme, Pelle (Hobbe x Nasu) sai tiukalta tuomarilta EH:n ja sijoittui suuren nuorten luokan kolmanneksi heri ERIn saaneiden jälkeen!

Seuraavana viikonloppuna edessä oli sitten Lammin ryhmis, tällä kertaa ns. vääränrotuisen, eli meidän mäyräkoira-Toopen kanssa. Toopehan on melko niukkaturkkinen pitkäkarvaiseksi, ja minusta hiukan kookaskin, joten odotukset eivät olleet H:ta korkeammalla. Yllätys olikin suuri kun Toope sai ERIn, voitti luokkansa (toinenkin avouros sai ERIn), oli PU1 saaden SERTin ja lopulta myös ROP :D Eli kovin paljoa paremmin ei se reissu olisi voinut mennä (ryhmäsijoitus olisi ollut jo liioittelua). Näin ollen mun mäykkyharrastuksenikin sai jälleen uutta puhtia :D Haaveilen edelleen kauniista pienestä pitkisnartusta.

Nyt sitten hetkeksi keskityn taas koirien kanssa ihan muuhun kuin näyttelyihin. Fanilla on ollut pari morsmaikkua, yksi vielä tulossa myöhemmin syksyllä. Sen jälkeen olen päättänyt leikkauttaa Fanin. Meille tulee muutenkin aksatauko vuoden vaihteeseen, niin leikkauttaminen sopii siihen väliin ihan hyvin.

Sen verran koitan irrota näyttelyihinkin, että Fuulan ilmoitan TerriEriin pentuihin elokuussa, ja syksymmällä kaiketi johonkin pentunäyttelyyn. Junnuihin se pääseekin vasta tammikuussa.

 

Raporttia

Huoh, kirjoitin jo kerralleen yhden kisaraportin, mutta se katosi tuhkana tuuleen, joten tässä uusi lyhennelmä, hiukan myöhässä.

Fiini ei monien kommelusten päättekksi startannut virallisesti, mutta Fani teki heti ekalla radalla siistin ja sujuvan nolla, jolla tuli kirkas voitto. Meidänkin kisakirja on siis vihdoin korkattu. Tulos: 34,48 / 0 / -13,52

Hyppyradalta sitten hylly, kun lähdin ihan riskillä viemään pimeeseen keppikulmaan ihan vaan heittämällä. Fanin pitäisi kyllä osata, mut Fani päätti että höpöhöpö, ja otti kepeiltä kolme kieltoa. Muuten ihan sujuva rata, paitsi että tässä varasti sitten lähdössä. kerkesin kuitenkin perään.

 

Muuten tuntuu että kaikki koirahommelit menee kokoajan pieleen, monta näyttelyä on peruuntunut ihan omituisista syistä :( Joku ei nyt halua mun menevän näyttelyihin. Ens viikonloppuna kuitenkin erkkari. Tosin sinnekään ei taida ihan kaikki mun ilmoittamat paikalle päästä. Mut tää on niin tätä.

Viime viikonloppu meni töissä agirodussa, plus et siinä oli yksi näyttely lauantaina. En oo vieläkään toipunut ja väsyttää vaan niin hitosti ihan koko ajan.

 

Tänään sain sentään viimein hoidettua kipeän viisaudenhampaan pois päiväjärjestykestä. Soitin aaulla päivystykseen, sain ajan 12.40 ja hammaslääkärissä meni noin 10min ja itse toimenpide kesti varmaan viitisen minuuttia. Et ehkä sen olisi voinut jo aikaisemminkin hoitaa. Mikä typerintä, mähän en siis oo koskaan ees pätkääkään kammonnut hammaslääkäriä, vaan venytin asiaa ihan vaan laiskuuttani. Nooo.. jospa tästä taas jotain olis oppinut.

 

Nyt mä taidan lähteä lataamaan akkuja, jos vaikka unikin ois enemmän voimaa antavaa ilman tulehdusta tuolla suussa.

 

 

Pientä pihatreeniä kisojen aattona

Rakennettiin renkaalle vihdoin teline, joten pääsin ottamaan sekä Fiinin että Fanin kanssa rengas-kepiyt treeniä pihalla.

Fani menee ihan kivasti keppejä kulmasta kuin kulmasta. Jostain syystä sen motivaatio vaan ei ole kotipihalla sama kuin muualla. Tosi ärsyttävää.

Fiini meni hienosti treenirengasta, siitä kun ei voi hypätä ohi. Kepitkin sujui 90% oikein. Vielä kun saisi pikkasen lisää keskittymiskykyä tytölle, niin hyvä olisi.

Myös Musti ja Fuula pääsivät kokeilemaan vauvarengasta. Fuula oli turhan unelias, sillä käytiin sen kanssa kävelemässä satamassa pitkä remmilenkki (Ja Fuula muuten kävelee viimein hienosti hihnassa, kolmas remmityskerta toden sanoi!!), joten vaihdoin pian Mustiin. Musti oppi ekan kerran jälkeen homman jujun ja meni hienosti ihan ohjaamalla tuota rengasta, joka siis on ihan maan tasolla. Taitava Musti!!

Huomenna laitan tuon radan pätkän jatkoksi vielä mun hienon omatekemän aidan, jota H tosin tänään vähän fiksaili kestävämmäksi. Ja otan pientä treenipätkää huomenna päivällä. Kisat alkaa vasta viiden aikaan iltapäivällä. Mennään tosin ajoissa paikalle kun Fiini täytyy mitata. 

Ensi kerralla siis kisareportaasia, mikäli jotain kertomisen arvoista on :D

 

Koiria juhannuksen alla

Koirien kanssa en ole ehtinyt nyt ihan älyttömiä puuhastelemaan. Kotiin rakensin yhden aita-esteen siivekkeet kerran sillä aikaa kun H oli poissa kotoa. Ja noiden siivekkeiden avulla olen sitten opettanut Novalle hyppyä ja kätentuloa. Sujuu jo aika hienosti. Hieno kelppari!

Mun ryhmän yhdet treenit oli siirretty vielä tähän juhannusviikolle, joten käytiin keskiviikkona treenamassa, Fanin ja Fiininkin kanssa. Fani tuntu ihan pöljältä. En oikein tiedä mikä sitä vaivasi. Täytyis varmaan käydä treenaamassa yksin hallilla ennen kisoja. Kun jaksais. Olen ollut vähän kipeä, niin en oikein saa irti itsestäni.

Fiini meni kivasti. Kepit varmistuu koko ajan paremmiksi. Mutta jos se ei keskity, se kovin helposti harppaa yhden välin yli. Vähän "dananvikaa" havaittavissa siis. (Note to myself: alahan jo harjoitella Fuulan kanssa niitä keppejä, sellaiset kun löytyy tuosta pihalta..) Niin, ja Fiinihän siis osaa kepit vain toiselta puolelta.. argh.. Ja se rengas on edelleen yks helvetinkapistus. Siitä kun on ihan helppo hypätä sivustakin, jos haluaa... Keinu menee Fiinillä nyt ihan täydellisesti. Siinä ei oo oikein koskaan hirveitä ongelmia ollutkaan.

Noh, yritän nyt juhannuksen aikana saada rakennettua meidän omalle renkaalle telineen ja sitten iskostaa sitä tuon päähän ahkerasti vielä ennen kisoja. Ja noita keppejä vois kanssa tossa talon takana käydä treenaamassa.. Sinne vaan on muka jotenkin niiiin hankala lähteä tästä toiselta puolen pihaa..

Musse (artist also known as Musti) on taas meillä hoidossa. Mun isä lähti Saarenmaalle sukuloimaan juhannukseksi, niin Musse sitten tuli tänne meille sukuloimaan. Täällähän onkin Mustin äiti, äidin isä, sekä pari pikkuserkkua. Huomenna yökylään tulee myös Mussen siskopuoli Siro.

 

Sirohan oli siis mun sijoitusnarttu, Hobben tytär. Mutta Sirolla todettiin todella paha allergia, se rapsuttaa itseään jatkuvasti, aina vereslihalle asti. Joten luovutin Siron haltijalleen, ja Siro on steriloitu. Nykyisin Siro pysyy hyvänä kortisonin voimalla. Mutta nyt kun kortisonilääkitystä ei taas ole, se rapsuttaa jälleen. Todella ikävää Nämä alergiat ilmeisesti ovat russeleilla melko yleisiäkin, toivottavasti niihin pystytään vaikuttamaan vielä jalostuksellisesti, ettei kohta käy niin että joka toisella russelilla on jotain allergiaa tai kutinaa. Tiedän joitain rotuja joissa näin jo tuntuu olevan.

 

Mussesta kuitenkin on kasvanut hirrrrviö. Se on ihan hullu riiviö, vaikka mun mielestä se on aina ollut kauheen villi ja hullu. Mut H oli kuitenkin sitä mieltä et se on muuttunut paljon riiviömmäksi. Tai sitten H vaan ehti jo tottua meidän rauhalliseen pikku-Fuulaan (Joka sekin on kyllä herännyt horroksestaan, ja muuttunut aika paljon riiviömäisempään suuntaan...) Joka tapauksessa, Nyt Musse sitten opettaa Fuulalle pahoja tapoja, ja kutsun niitä apinakaksikoksi. 

Fuula ja Musse on muutenkin hassu parivaljakko. Niistä on tullut jotenkin kauhean tasavertaisia. Varmaan osaltaan siksi, että Musse tuntuu jäävän aika pieneksi russeliksi, ja Fuula kasvanee ihan kohtuullisen kookkaaksi russeliksi. Joten tällä hetkellä Fuula ja Musse ovat lähes saman kokoisia, vaikka niillä onkin lähes kolme kuukautta ikäeroa. Ihan hassua kun kukaan ei oo enää selkeesti pieni. Musse on ehkä suunnilleen 26cm. Fiinihän on sen 25cm ja Fuula varmaankin n. 24cm. Ne on kyllä aika hassu kolmikko. Fiini edelleen kurmottaa Mussea minkä ehtii. Nykyään se on alkanut tosin kurmottamaan Fuulaakin. Ilmeisesti Fuula on alkanut hiljalleen saada lisää luonnetta, tai muuten vaan muuttunut vähemmän neutraaliksi, sillä enenn se tuntui olevan Fiinille lähinnä ilmaa.

Itse asiassa oikein hävettää, ettei mulla taida olla kovin kummoisia koulutuskuulumisia Fuulasta. Ainoastaan ollaan harjoiteltu "seiso" -käskyä ruokakupin saamisen yhteydessä. (Fuula siis osaa kyllä jo ns. näyttelyseisoa). Istuminen on Fuulalla jo vahva. Siitä olen tyytyväinen.

Mutta, lupaan että huomenna tokoilen vähän Fuulan kanssa, ja otan kotiagia sekä Fuulan että Novan kanssa. Ja jos ihan hullu oon, niin tehdään isommankin apinan, eli Mustin kanssa pientä aksaharjoitusta.

 

Tavoite Porvoon kisoihin: Jos neljästä radasta saatais edes yksi tulos

 

 

Syksyinen juhannus

Huoh.. Ulkona on lähes syksyiset kelit ja niin vaan pitäisi muka juhannusta viettää. On se ihmeellistä. Toivottavasti ensi viikosta taas ilmat paranee. Mä en jaksaisi enää tätä värjöttelyä.

Meillä tosin ei juhannusta erikoisemmin vietetä tänä vuonna. Oltiin suunniteltu, että olisi lähdetty Kannukseen jussina, mutta koska se meni lopulta hiukan hankalaksi, niin päätettiin jäää kotiin, ja koska ollaan täällä kuitenkin, niin se on sama sitten edes toisen olla töissä.

Luin muuten tuota edellistä kirjotustani, ja korjailin muutamia kirjoitusvirheitä. Kiva varmaan lukea, kun saa arvailla että mitähän toikin sana taas tarkoitti.

Viikossa on ehtinyt taas tapahtua niin paljon, etten oikein tiedä mistä aloittaisi. Kaikkea en varmaan tohdi edes vielä kertoakaan.

Ensinnäkin, sain viimein mun silmälasit. Ensimmäiset sellaiset. Menin siis H:n kanssa ihan huvikseen näöntarkastukseen kun H:n piti hankkia uudet lasit, ja tarkastuttaa sitten näkö sitä ennen. Mun näössähän ei pitänyt mitään vikaa olla. Todellisuudessa olin sitten sokeampi kuin H. Lait tilattiin molemmille saman tien, mutta kummasti vaan H:n lasit tuli jo viikkoa ennen kuin mun.

Yllättäen vielä kun mulle tuli tekstiviesti, että lasit on noudettavissa, niin kun menimme niitä hakemaan, olivat siellä liikkeessä onnistuneet myös kadottamaan ne :D No pitkien etsintöjen jälkeen lasit vihdoin löytyivät ja saatiin sitten vielä kaupanpäällisiksi lasikotelot.

On se kyllä kiva kun näkee kunnolla eikä tarvitse koko ajan pinnistellä. Tiedä vaikka tää kirjoittaminenkin alkaisi sujua paremmin :)

H tekee nykyisin pääsääntöisesti yhden päivän viikossa vähemmän töitä kuin ennen. Se on aika kivaa, kun saadaan siten olla enemmän kahdestaan vapaalla. Tiistaina ajeltiin mun äidin luokse Myllykoskelle. Oli tosi hauskaa käydä kylässä. Äiti ja sen mies olivat juuri käyneet ostamassa uuden hienon kaasugrillin, jonka miehet sitten yhdessä kasasivat. Ja me äidin kanssa juoruiltiin sisällä lämpösessä.

Tänään käytiin myös kaverin luona piipahtamassa, oli tosi mukavaa rupatella hetki pitkästä aikaa. Suunniteltiin että juhannuksen aikana voitaisiin piipahtaa joko Tykkimäellä tai Lintsillä. Mikäli vaan säät suosii. Se olis ihan kivaa, kun ollaan suunniteltu H:n kanssa huvipuistoretkeä jo pitkään.

 

Juhannukseksi meillä on myös pikkuinen projekti:
H:n vanha kämppä pitää saada tyhjäksi ensi viikkoon mennessä. Eli juhannus kulunee aika lailla muuttopuuhissa. No, onneksi se on pieni asunto, joten ei siellä ihan älyttömästi ole tavaraakaan. Sut helpolla varmaan päästään.

 

Jotain tosi syvällistäkin mietiskelin tossa yhtenä päivänä, mutta pitää oikein miettiä mitä se olikaan...

Ai niin, se tuleekin joku päivä tuonne koirpuoliskoon. Nimittäin, uusimmassa Russeli-lehdessä oli muutama todella mielenkiintoinen artikkeli, jotka herättivät pientä pohdintaa oman rotumme suhteen. Nyt en siitä kuitenkaan jaksa kirjoittaa. Pakko levätä välillä, huomenna on pakko nousta jo ihan oikeiden ihmisten aikaan ylös, eikä saa nukkua puolille päivin. YÖK.

 

 

Koirat erikseen

Kirjoitan tähän vielä erikseen koirista, vaikka muuten tulikin jo pitkä kirjoitus. Ajattelin kuitenkin, että mikäli meidän sivujen linkin kautta eksyy tänne kävijöitä, he varmaan lukevat mieluummin koira-asiaa, kuin mun sisustus-/puutarhapuuhia. Koirajutut löytyy siis jatkossa ihan omana kategorianaan tuosta sivuvalikosta (jos nyt osaan sen laittaa niin.)

Koirarintamalla ei hirveästi mitään erikoista ole tapahtunut. Stella-pentu lähti uuteen kotiinsa Speedy-russelin kaveriksi. Stella on kotiutunut hienosti, ja Stellan kuulumisia varmaan tulee kirjattua ylös jatkossakin, sillä Stella muutti tuohon ihan lähelle meitä.

Fiinin ja Fanin menin ilmoittamaan virallisiin kisoihin. Lähdetään kuun lopulla siis Porvooseen nolaamaan itsemme. (Ei kannata tulla katsomaan, häpeän jo valmiiksi silmät päästäni.) Ne on iltakisat ykkösille, ja siellä on sekä hyppyrata, että agilityrata.

Fiini meni viimeksi treeneissä tosi kivasti. Fanin kanssa olen pitänyt vähän taukoa, lepuuttaakseni omia hermojani. Nyt Fiinillä on edessä vain rankka rengaskuuri ennen kisoja. Kaikki muu menee suht hyvin. Kepeillä se toisinaan saattaa harpata, mutta periaatteessa osaa kepit ihan ok. Ja Fani sitten on mikä on. Sehän osaa kyllä, jos viitsii. Ja yleensä ei viitsi.

Fuula on huippu! Se osaa jo tulla takaa sivulle. Opetan siis sivulle tuloa sille takaperin ketjuttaen, eli alusta loppuun. Nyt se osaa jo hienosti tulla takaa sivulle. Se osaa myös istua hienosti.

Tänään oli "viedään maalaiskoira kaupunkiin"-päivä. Otettiin Fuula mukaan kaupungille kävelylle, ja hienosti sujui. No, remmissä me ei olla hirveästi sitä pidetty, joten se oli toisinaan pienelle hiukan epämiellyttävää. Mutta polkupyörät, autot, ihmisvilinä, mikään ei aiheuttanut oikein minkäänlaista reaktiota Fuulassa. Hyvä koirakansalainen siitä varmaankin on kasvamassa. Pian täytyy alkaa katsella Fuulalle koulutuspaikkaa, kunhan ensin saadaan rokotukset kuntoon.

Novakin on oppinut jo paljon. Ollaan harjoiteltu enimmäkseen luoksetuloa, istumista ja maahanmenoa.

 

Niin, ja meille on mahdollisesti syksyllä sittenkin tulossa pentujakin. Siitäkin lisää sitten vähän myöhemmin. Mutta mikäli joku kiinnostuu aktiivisesta russelinpennusta, ota yhteyttä pikimmiten :)

 

Tässä vielä loppuun Fuulan poseerausta, otin kuvat ihan itse, testailin hiukan tuota kameran ajastettua itselaukaisua:

Kesää, lomaa ja pihahommia

Mulla alkoi viimein kesä, ja sen myötä lomakin.. joksikin aikaa. Jospa syksyllä pääsisi taas töihin. Mahdollisesti yksi työpaikka olisi jo kiikarissakin, jossa varmasti viihtyisin erinomaisesti, mutta siitä sitten tuonnempana, kunhan asioihin tulee taas selvyyttä. 

Koti alkaa olla sisustettu. Tosin pikkuhiljaa roudaillaan noita H:nkin kamoja tänne. Tänään saatin ensimmäiset, TV ja pleikka. Toi televisio on aika valtava, mut täytyy myöntää et on se kyllä aika hienokin.

Pian pitäisi hakea myös huonekalut, eniten odotan sohvaa, kun ollaan sovittu, että korvataan tuo mun mummin vanaha sohva H:n sohvalla. H:n sohva on täydellisen värinen mun muuhun isustukseen nähden. Mä en vaan vieläkään oo ihan 100% varma tykkäänkö mä siitä ihan kamalan paljon. Mutta on se nyt ainakin hienompi kun tuo mummin vanha rotisko.

Eli kämppä alkaa olla sisältä niinkuin puolivalmis. Yks ylimääräinen pöytä täällä on vielä, ja ruokapöytä olisi tarkoitus vaihtaa. Niin ja sitten meille tulee myös uusi kaappi, vaatteille sun muille. Sekin olisi jo olemassa, mutta koska mä oon hiukan vaativa, niin se maalataan ensin, ennen kuin se kasataan. Maalitkin ollaan jo hankittu, että eiköhän kohta ole kaappikin jo paikoillaan. Mulla on tosi hieno idea miten se maalataan. Ja mikäli tuo onnistuu, niin laittelen kuvia kyllä blogiin sitten.

Tässä kotia sisustaessa innostuin myös pitkästä aikaa hankkimaan huonekasveja koristeeksi. Tosin siis armaat chilithän mulla olikin jo ennestään. (Vanha rukka tosin meinasi kupsahtaa kun jossain  kohtaa vietin niin ahkerasti aikaa H:n luona, että unohdin kastella sitä, nyt sekin on onneksi jo piristynyt). Kukkia halusin erityisesti, joten ensin ostin pinkkikukkaisen mustanmerenruusun, ja sen lisäksi kaksi viherkasvia, laikkuvehkan ja palmuvehkan. Seuraavana päivänä innostuin vielä ostamaan kaksi erilaista tulilatvaa, joissa on molemmissa pinkit kukat, mutta niiden kukat ovat keskenään eri näköiset. Joten nyt mulla on kauniita kukkia ja kasveja :)

Ja koska sisällä on saatu jo jotain aikaan, siirryttiin ulos. Suurimpana syynä oli Fiinin mestarikarkailut aidan läpi, ja koska en halunnut että Fiini vie pentua mukanaan, ja muutenkaa en halunnut olla sydän syrjällään kaiken aikaa, joten meille nousi pihaan uusi aita. Uusi aita jakaa entisen aidatun pihan kahtia, sillä vanhassa aidassa on osa ihan russelinpitävää, osa ei. Ei-russelinpitävä osa jää uuden aidan ulkopuolelle. Toistaiseksi usi aita on osoittautunut täysin russelinpitäväksi.

Kun aita saatiin kasaan, alettiin kaivaa muutamia ärsyttäviä puita ja pensaita ylös, sekä karsia pihassa olevaa puuta. Tai no, lähinnä tuo oli miesten hommaa, mä keskityin ajamaan nurmikkoa ja trimmaamaan pihaa. Olen aika tyytyväinen, sillä kohta piha näyttää aika sievältä. Vielä pitäisi yhden piikkipuskan juuret kaivaa ylös ja peittää kuoppa, sekä trimmata pensasaitaa ja laittaa kukkapenkkiä, ja sellaista pientä, kauheesti mulla olis visioita.. Noh, ehkä elokuussa jo näyttää nätille ;)

Niin ja tosiaan, mikäli et vielä ole kuullut uutisia, niin täällä yritetään myös kaikessa rauhassa pikkuhiljaa suunnitella ensi kesälle kesähäitä. Luulen että perustan häähähssäkälle kokonaan uuden blogin. Täällä sitä hössötystä kukaan tuskin jaksaa lukea.

Tässä vielä muutama kuva meiltä sisältä:

Tässä siis vehkat, laikkuvehka vasemmalla ja palmuvehka oikealla.

Kukat, vasemmalla tulilatvat, ja oikealla mustanerenruusu, joka valitettavasti ei iltaisin ole kauneimmillaan, kuten kuvasta näkyy.

Ja viimeisenä meidän tv-nurkkausta: kukat, ps3, töllö, ja alimpana se uusi lipasto ;)

 

 

 

Kodin laittoa

Aina kun on ollut pentuja, mulla on tapana ostaa uusi matto, jostain kumman syystä. Nytkin siis lähdin päivänä eräänä matto-ostoksille. Ja löysinkin ihanan uuden maton, mutta samalla löysin myös aivan ihanan sohvapöydän, lähestulkoon juuri sellaisen jota olin jo kauan etsinyt, sekä myös tosi hienon lipaston. Ja nehän oli sitten pakko ostaa myös. Keittiönkin löysin aika kivat matot.

Nyt sitten on koti ihan hyrskynmyrskyn. Kannettiin toinen sohva pois ja sen myötä sitten oli edessä siivousurakka. Löysin tosi paljon ihania vaatteita, joiden olemassa oloa en edes muistanut. Löysin myös ison laatikollisen kaatopaikkakamaa. Luulen että kaatopaikalle olisi vielä paljon lisääkin vietävää. Uskoisin myös saavani kasaan aikamoisen kirpparipöydänkin, täytyy vaan tehdö vähän inventaaria noista mun tavaroista ja vaatteista. Toistaiseksi tyydyn pesemään likaisia vaatteita.

Mun kulta on ihan mahtava! Se varmaan hakisi mulle kuunkin taivaalta jos sellaista tajuaisin pyytää. Nytkin se ihan mukisematta kasasi mun uudet huonekalut, ja auttaa milloin missäkin hommissa täällä kotona. Mä olen ihan myyty! Ja hurjan rakastunut!

Mun piti tänään järjestellä noita tavaroita sillä aikaa kun H on töissä, jotta huomenna olisi helpompaa laittaa kaikki huonekalut paikoilleen. Mutta mulla on ollut koko päivän taas inhottava päänsärky, ja mun koko selkä on ihan jumissa, joten en ole jaksanut kuin vähän täytellä tuota uutta upeaa lipastoani. Huomenna sitten.

Varasin hieroja-ajankinviimein, ensi viikon perjantaina pääsen hierottavaksi. Täytynee ottaa tavaksi nyt joksikin aikaa. Jospa päänsärytkin sitten hellittäisivät.

 

Fiini ja Fani olivat tänään möllikisoissa. Fani pysyi ekalla radalla lähdössä. Ja otti kontaktitkin ihan ok. Fiinin kohdalla mulla pieni herpaantuminen ohjauksessa, ja Fiini hyppäsi yhden väärän esteen. Muuten ihan loistava rata. Sitten ykkösten radalla Fiini oli ihan mahtava! Kepit olivat suoraan suoran putken jälkeen, ja olin ihan varma etten ehdi kepeille, mutta sainkin Fiinin hyvin kiinni, ja se meni kepit ihan täydellisesti! Vau hyvä Fiini! Myöhemmin radalla taas pikkasen huonoa ohjausta multa, sain koiran ohi yhdestä esteestä, siitä kielto. Muuten ihan mahtava rata! Ja siis vaan vitonen! Wuuuhuuu, Fiini on huippu, ja se oli taas aika nopeakin. Ei nyt ihan Fanin vauhtinen, mutta ei enää paljoa puutu, ja sehän tekee ihan hullun paljon suuremmat kaarrokset vielä kuin Fani.. Eli kai se on kohta Fifinkin kanssa lähdettävä virallisiin. Mietiskelin vähän Tampereen iltakisoja kesäkuun alussa, jos molempien kanssa lähtisin. Hengästyttää kyllä pelkkä ajatuskin juosta neljä starttia noiden kanssa.

Fuulakin oli mukana kisoissa, se tosin nukkui suurimman osan ajasta H:n takin sisässä. Fuula ottaa kaiken aina aika lunkisti, ja nukkuu ehkä 22 tuntia vuorokaudesta. Toivottavasti siihen tulee joskus isompana edes vähän lisää virtaa :D

 

Huomenna meillä on molemmilla pitkästä aikaa perjantaivapaa, ja ajateltiin lähteä yhdessä vähän yöelämässä pyörähtämään. Kuulostaa kivalle, vaikka musta on ihanaa kyllä olla ihan vaan kotosallakin kaksistaan. Tämmöinen musta on tullut :D

 

 

Huoh, tuntuu ettei millään meinaa ehtiä tehdä kaikkea mitä pitäisi. Blogin kirjoittaminen siis aina vaan jää.

Tänään kuitenkin sain vihdoin aikaiseksi jotain, josta olen haaveillut jo pari vuotta. Ostin aiva ihanan sohvapöydän. Ja löysin sen vielä tarjouksesta ihan hullun halvalla. Ostin myös uuden olohuoneen maton, kuten aina pentujen jälkeen on tapana ollut ;) Kauppaan jäi vielä lipasto, jollaista olen myös etsinyt pitkään. Sen käyn poistamassa huomenna. En malta odottaa että pääsen järjestelemään huonekaluja. Nyt on ehkä siksikin kivempi sisustaa, kun on joku joka auttelee huonekalujen siirtelemisessä. Yksin se on jotenkin kovin tuskaista.

Huomenna siis toivottavasti saan olkkarin jo edes vähän sen näköiseksi kuin olen aina halunnut. Kesällä tulee lisää uusia huonekaluja, ja seiniäkin pitäisi maalata. Jouluksi pitäisi koti olla viimein kunnossa. En malta odottaa!

 

Mun isän Musti oli meillä pari viikkoa hoidossa. Se on aivan valloittava tapaus. Fiinin mielestä se on kuriton kakara jota täytyy  paimentaa ja kurittaa. Musti taas oli sitä mieltä, että se kostaa Fiinin aiheuttamat kärsimykset pienemmilleen, ja kiusasi pentuja minkä kerkesi. 

Fuula taas on Fiinin mielestä kauhean neutraali tapaus toistaiseksi. Fuula on aika rauhallinen pentu, ja elää välillä vähän omassa maailmassaan, niin Fiinikin on päättänyt antaa sen olla rauhassa.

Fuula on kulkenut mun mukana hallilla treeneissä. Se on supersosiaalinen ja reipas. Se ei oikein tunnu hätkähtävän mistään. Se saattaa hetken ihmetellä uusia juttuja, ja sitten jatkaa puuhastelujaan. Kivan luonteinen pentu siis.

Mustin, Fiinin ja Turbon kanssa käytiin vähän mätsärissä harjoittelemassa. Taivaalta satoi suunnilleen akkoja, mutta koirat esiintyivät kauniisti. Jopa Musti yllätti minut, se kulki kauniisti hihnassa ja seisoa patsasteli ihan itsekseen. Hyvä homma, sillä olen ilmoittanut sen pentunäyttelyyn. Ehkä kehdataan lähteä sinnekin siis.

Fani meni tänään treeneissä hirmu kivasti. Se ei varastellut, otti kontaktit hyvin, ja oli hanskassa. Ohjaaja oli välillä vähän laiska kylläkin. Torstaina täytyy lähteä möllikisoihin testaamaan kuinka käy, varastaako, ja miten menee kontaktit. Ajattelin Fiininkin ottaa mukaan kisaamaan. Ainakin möllirata mennään Fiininkin kanssa. Luultavasti harjoitellaan myös kisaavien rata, mutta Fiini ei ihan kaikkia esteitä suorita edelleenkään varmasti (kepit, keinu, rengas, mrrr).

Kertun pennuista on meillä enää Fuula ja Salli, joka muuttaa mun  toisen kasvatin luokse asumaan ensi torstaina. Martta lähti sijoitukseen emänsä Kertun luokse. Sijoitimme Martan yhdessä kasvattajakaverini kanssa, koska pentuja tuli vain neljä, ja kysyntää oli kovasti kyseiselle yhdistelmälle.

Jussi taas lähti toisen russelin kaveriksi aktiiviseen agilitykotiin. Kiva pästä vertailemaan Jussin ja Fuulan agilityedistymistä tulevaisuudessa.

Enää siis muutama päivä, niin kaikki pennut ovat lähteneet. Sitten kotiin jää vain omat koirat, ja Turbo. Kauaa ei tosin saa omalla kokoonpanolla hengähtää, sillä olen luvannut ottaa kasvatin meille hoitoon muutamaksi viikoksi. Onneksi ko. kasvatti on ollut meillä pitkiäkin aikoja, ja sulautuu hyvin meidän laumaan.

Ensi sunnuntaina lähdetään lomareissulle Pohjanmaalle. Käydään matkalla kasvattajaystäväni luona kylässä, sekä tapaamassa erästä toista rakasta ystävääni. Mua itseäni eniten tietysti jännittää tavata miehen perhe ensimmäistä kertaa. Koirat pääsevät hyvää hoitoon reissun ajaksi, joten niiden suhteen ei tarvitse huolehtia sentään.

Nyt taidan alkaa valmistautua yöpuulle. H tulee kohta töistä, ja pääsen sitten käpertymään kullan kainaloon

Pitkästä aikaa hetki rauhassa koneella

Onpa ehtinyt vierähtää pitkä tovi viime kirjoituksesta.

Pennut syntyivät, Lotta sai vain yhden poikapennun, ja Kerttu neljä, yhden pojan ja kolme tyttöä. Lotan Kikero on jo muuttanut uuteen kotiinsa, eilen. Ja kohta Kertun pennutkin ovat jo niin isoja että muuttavat pois. Tosin yksi tytöistä jää meille asumaan. Fuula on todella kaunis ja reipas pikkupentu. Odotan suurella mielenkiinnolla minkälainen sydäntenmurskaaja siitä vielä kehkeytyykään.

Fuulan siskoista pitäisi vielä valita toinen sijoitukseen. Sijoitamme pennun yhdessä kasvattajakaverini kanssa. Hän kävi tänään viimeksi pentuja katsomassa ja mietimme vielä hetken kumman valitsemme sijoitukseen. molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen myös tehnyt alustavan varauksen yhteen ulkopuoliseen pentuun, joka olisi menossa sijoitukseen eräille tuttavilleni, jotka ovat jo jonkin aikaa odottaneet minulta pentua.

 

Koirajuttujen lisäksi on ehtinyt tapahtua paljon muutakin. Minä, ikuinen sinkku, elän onnellisessa parisuhteessa ja olen korviani myöten rakastunut. Hassua, aina olin kuvitellut, että joskus jos löytäisin miehen, haluaisin varmasti paljon omaa aikaa, mutta nyt en malttaisi millään olla erossa tuosta. Ihan uskomatonta miten voikaan kiintyä toiseen ihmiseen.

 

Olin myös Prtugalissa lomamatkalla äitini kanssa, vettä satoi suurimman osan ajasta, mutta oli kuitenkin koko ajan yli 17 astetta lämmintä, kun Suomessa taas satoi räntää ja oli välillä pakkasta. Parina viimeisenä lomapäivänä saatiin nauttia oikein kunnon helteestäkin rannalla ja uima-altaalla.

 

Saanko esitellä, uusi perheenjäsenemme, Fuula (Kisentel's Something Stupid):

 

 

Sitten muutama lomakuva Portugalin Alvorista:

 

 

 

 

Odottelua

Meille syntyy pian pentuja! Lotalla on jo 58. vrk menossa, sillä on maito laskenut, ja maha laskenut.

Vielä se syö ihan kivasti, joten ei ehkä tarvitse pelätä pentujen vielä huomenna syntyvän. Mutta ei tässä enää kauaa mene. 

Lotalla on siis ultrattu olevan 3-4 pentua. Siltä se suunnilleen näyttääkin. Kerttua taas ei ole ultrattu, mutta sillä on nyt jo samankokoinen maha kuin Lotalla, ellei isompikin. Ja Kertulla on vielä reilu kaksi viikkoa jäljellä. Joten uskompa, että Kerttukin ainakin neljä pentua saa.

Meillä on myös muutaman päivän täällä morsmaikku Fanin luona kylässä, joten odotettavissa on myös fanilapsia lisää maailmaan. Mikäli kaikki sujuu hyvin.

 

Mulla itsellä on nyt kamala näyttelyinnostus meneillään. Yritän koko ajan keksiä näyttelyitä mihin lähtisin. Lähinnä Suomessa, kun nyt on sen verran noita pentujuttuja, etten paljoa pysty ulkomaille venymään. Katselen kovasti myös agikisoja Fanille, ilmotinkin jo kaksiin kisoihin, ensi kuussa mennään Hyvinkäälle ja Pyhtäälle.

Mulla vaan toi työ haittaa hiukan harrastuksia, kun oon aina viikonloppuisin yöt töissä, niin ei meinaisi joka viikonloppu jaksaa vielä päiviä viettää näyttelyissä tai kisoissa. Hyvinkään kisoissa olikin ihanasti mini-ykköset keskellä päivää.

 

Seuraava näyttely, mihin olen menossa, on Tampere KV, jonne on ilmoitettu ennätyksellisesti yli 100 russelia. Meiltä lähtee tekemään Suomi-debyyttiään Dante, sekä junnudebyyttiään Danten puolisisko Mimmi. Mimmin lisäksi olen luvannut esittää myös pari muuta koiraa. Tietääkseni Mimmin lisäksi kehään on ilmoitettu kaksi kasvattiani. Kivaa!

Toivottavasti mahdollisimman moni Tampereelle tulija ottaa kameran mukaan ja kuvaa russeleita, nyt kun niitä on näin paljon ilmoitettu paikalle.

Täytyy itsekin ottaa kamera, ja kuvata nin paljon kuin ehdin. Valitettavasti olen tosiaan aika monessa luokassa itse kehässä. Tosin, on mulla kai muutamia apulaisiakin mukana, että ehkä he saavatkin toimia kuvaajina!

 

Pakko muuten hehkuttaa, että vaikka meillä on juoksunarttu talossa, niin Fanin tiistain treenit meni aivan mahtavasti! On se kyllä vaan upea koira! Se on nykyään treeneissä ottanut kontaktit lähes aina tosi hyvin radallakin. Etenkin puomilla, A:ta on otettu nyt kyllä luvattoman vähän. Mut saa nähdä kuin käy sitten kisoissa.

Aikaisemmin mainitsemieni kisojen lisäksi meinasin lähteä Fanin kanssa ainakin noihin Helsingin pääsiäisskaboihin, niissä kun on ykkösillekin kahtena päivänä kaksi starttia.

 

Muuten mun elämä on taas yhtä myllerrystä. Olen tässä useana vuonna huomannut että helmi-maaliskuu on sellaista aikaa kun ihmiset möyrii ulos koloistaan, ja ovat paljon sosiaalisesti aktiivisempia kuin synkän talven aikana. Saa nähdä mitä tästä taas seuraa. Kertoilen tarkemmin, mikäli jotain oikeasti mullistavaa tapahtuu. (Tuskinpa..)

 

Koirajuttua on pakko vielä yhden Mustin verran kertoa.

Musti on siis tuo Gingerin pentu, joka menee mun isälle. Valitsin sen pääasiassa luonteen perusteella, mutta myös siksi että se oli jo pentuna älyttömän tasapainoinen rakenteeltaan.

Noh, Musti on kyllä oikeasti TOSIrusseli, kuten Hobben pennut yleensä ovat olleet. se touhottaa koko ajan kun mikäkin pöljä. Se on jo alle kuusiviikkoisesta tullut luokse kun sitä huutaa nimeltä. Se malttaa jo aika hyvin istua ja odottaa, että saa huomiota. ja se on hirmuisen sievä.

Rauhoittuminen on kyllä Mustille vieras käsitys. Äsken yritin opettaa sitä nukkumaan sylissä, niin aina kun irrotin käden siitä, se hyppäsi sylistä pöydälle ja näppikselle. Lopulta se onneksi kävi maate ja nukahti. Mutta se on kyllä melkein yhtä paha kun Fiini pentuna. Fiinihän jo tuossa muutaman kuukauden iässä pääsi pöydälle kuin pöydälle. ihan omatoimisesti.

Ja tiistaina, ennen treenejä kävin Kärkkäisellä (uusi tavaratalo täällä). Pennut oli boksissa ja Fani vapaana autosa. Ja kun tulin takaisin, Musti oli Fanin kanssa vapaana autossa, ja häkin ovi kiinni. Siinä boksiss on katossa sellainen tuuletusluukku, josta Musti ilmeisesti oli kiivenyt ulos. No, eipä tuollainenkaan ollut mun mieleen juolahtanut.

Reipas ja ihana pentu <3

 

*Muoks*
Apuaaaah! Meinasin kokonaan unohtaa kertoa mun päivän kohokohdasta! Mun ihana kaveri pyysi mua sen perheen ja ystävien kanssa pulkkamäkeen! Oli aivan täydellinen pulkkamäkikeli, ja mä laskin pulkalla, stigalla ja liukurilla, kaikilla, ja oli ihan huippuhauskaa! Fiini oli mukana, ja se juoksi aina pulkan perässä. Fiinilläkin oli hauskaa, tosin se oli hiukan pöllämystyneen oloinen. Luulen että pieni koira mietti pienessä päässään, et mikä hiton juttu tää on ku äippä viilettää mäkeä tuhatta ja sataa, ja pitää hirveetä räminää mennessään! Mutta Fiinille on ihan sama, se nautti kun se sai juosta mäkeä alas ja ylös!

Loppuun vielä kuvaterveisiä kasvatiltani Pelleltä, Eestistä:

 

Ahneella on paskainen loppu

Joopa joo, mentiin eilen Fanin kanssa treeneihin, Fani kävi hiukan kierroksilla kun heittelin sille fiksuna tyttönä palloa ennen ekaa harjoitusta.

Noh, sitten vein sen autoon odottamaan. Kävin hallissa seuraamassa muiden harjoituksia, ja kun tulin taaisin autolle, niin minua odotti aika pallomainen koira. Olin matkalla ostanut ruokasäkin, johon Fani oli nyt sitten tehnyt reiän ja vetänyt vatsan täyteen.

Toka harjoitus meni siis aika rauhallisissa merkeissä, ja kolmanteen en enää suostunut. Olin muutenkin päättänyt, että Fani treenaa tänäänkin, koska Fiinillä näytti eilen takapuoli sen verran turvonneelta.

Noh, päästiin ulos, niin kerkesin huomata että jou hiiri tai päästäinen (piiiitkä siimahäntä sillä oli) juoksi tien poikki. Ja seuraavassa hetkessä se oli vainaa. Fani kyllä tuli louskasun jälkeen kutsusta luokse ja antoi hiiren olla.

 

No, tänään sitten meni treenit ihan huisin hienosti. Tosin, ne siis oli Fiinin treenit, joten en tiiä onko vaativuutaso ihan Fantsun luokkaa. Mut hyvä Fani, kepit ja kontaktit meni ihan nappiin!

Pitäis vissiin ilmoitella tuota kisoihinkin taas. Muistin äskettäin maksaa lisenssinkin taas jopa.

 

 

Viikonloppu takana

Huhhuh.

Perjantai töissä oli aikamoinen hulinpäivä loppujen lopuksi.

Lauantaina oli aikainen herätys, ja pyysin kaveria soittamaan mulle aamulla että herään. No, heräsin 1,5 tuntia myöhemmin kuin mulla oli herätys, ja kolme puhelua oli tullut..

Sain kyllä itseni nopeasti autoon, ja olin näyttelyssäkin ihan ajoissa. Autossa hoksasin, että puhelin oli jäänyt työyön jäljiltä piippaukselle. Ilmankos en ollut puheluihin herännyt...

Into oli luokkansa kolmas, Inton veli voitti luokan ja oli VSP ja toinen veli oli luokkansa neljäs. Näistä ja näiden siskosta koostunut kasvattajaluokka KP ja ROP-kasvattaja. Aivan ihania lapsia olivat kaikki. Fani lähettää paljon terveisiä lapsilleen!

Kotimatkalla auto temppuili, mutta pääsin loppujen lopuksi IKEAn kautta kotiin.

Nukuin pikkupäikkärit ja töihin.. Paitsi, että auto ei startannut!! Soitin jo töihin että tulen myöhässä, ja kerkesin tilata taksinkin, kun se yhtäkkiä hörähti käyntiin. Onneksi. Tämän jälkeen ei toistaiseksi ole ollut auto-ongelmia.

Noh, tänään sitten tuli Turbolle yksi narttu, ja sen jälkeen nukuin univelkaa pois useamman tunnin, joten tässä on taas kukuttu yöllä. Maanantaisin ja tiistaisin mun rytmi on kyllä aina ihan ihmeellinen.

Sitten taas torstaina nukun jo tarkoituksella myöhään, ja menen myöhään nukkumaan, että jaksan seuraavan yön töissä. Tosin, ens viikonloppu mulla on vapaa!!

Odotan innolla, tai tavallaan myös kauhulla, perjantaita, ja Erään tapaamista.  Tarkoitus olisi juhlia mun synttäreitä hyvässä seurassa.

Haaste taltutettu

Hulin, Vilin ja Träpin blogista bongasin haasteen: 

Kyseessä on tämä asento, jossa pitäisi pystyä olemaan vähintään 3 minuuttia. Vartalon tulee olla ihan suora, ei roikkuvaa vatsaa, ei peppua koholla.

No, pakkohan mun oli sitten heti kokeilla. Lämmittelyt jäi vähän vähiin, ja yhtään en venytelly (tosiurheilija!). Voin sanoa että oli pitkät kolme minuuttia, mutta selvisin hengissä ja kunnialla läpi haasteesta.

Mulla on siis aina ollut hyvä lihaskunto, ja kannan esim. töissä paljon ja painavaa, joten tiesin selviytyväni tuosta haasteesta heti ensi yrittämällä. Mutta kyllä täytyy sanoa, et ei se ihan kakunpala ollut edes mulle, ja kun siitä maahan lysähdin niin puolisen minuuttia meni ennen kuin jaksoin evääkän liikauttaa.

 

 

 

Pikkujännityksiä

Kahden yön päästä on mun osaomistuskoiran eka näyttely. Ihanaa nähdä ko. koiraa ensimmäistä kertaa pikkuvaava ajan jälkeen. Kuvissa hän näyttää aivan valloittavalta.

Jännittelen myös mun ens viikkoisia synttäreitä, ja niiden kulkua. Toivottavasti on onni myöden ja suunnitelmat pitää. Kaipaisin nyt pientä piristystä.

 

Saattaa myös hyvin olla, että koitan sopia viikonlopuksi tapaamisen erään tosi tosi mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Hän on pitkän pitkän aajan takaa tuttu, emmekä ole nähneet pitkään aikaan. Nyt on vaan asiat muuttuneet niin radikaalisti, että tapaaminen jännittää kamalasti. Ennen oli niin helppoa, mutta nyt ei tiedä mitä seuraa. Ei varmaankaan hyvä seuraa :D

 

Mä muuten kuulin vähän aikaa sitten melko yllättävältä taholta et mun blogia seurataan siellä suunnalla. Hauska kuulla, tosin en tiedä tapahtuuko täällä koskaan mitään mielenkiintoista.

 

Tänään on ollut hauska päivä. Värjäsin ja leikkasin kaverin tukan, sekä toiselle kaverille laitoin raidat. Sitten kävin illalla vähän pyörähtämässä työpaikalla, ja käytiin työkaverin kanssa syömässä ja höpöteltiin niitä näitä. Hauskaa jutella välillä ns.  tyttöjen kesken.

Pitäisi taas otta tavaksi semmoinen kaveriporukalla syömässä käyminen, mitä harrastettiin M:n ja I:n (ja välillä R:n) kanssa aktiivisesti Kouvola-aikoina. Varattiin ilta aikaa, mentiin syömään hyvää ruokaa ja vaihdettiin kaikki kuulumiset (miehistä yleensä), sekä tietty ne juorut, vaikka eihän me siis juoruilla...

Nykyään näen kavereitani omasta mielestäni ihn liian harvoin, vaikka mulla olis kyllä aikaa.

 

Mut nyt kotan selviytyä yläkertaan nukkumaan, jotta huomenna jaksan taas aloittaa viikon työrupeaman.

Onni matkassa (vai jäiköhän se just kyydistä)

Vein auton tiistaina korjattavaksi, ja sain sen jo keskiviikkona takaisin. Jännäsin taas kamalasti että kuinka paljon lasku tulisi olemaan, mutta onnekseni se oli vain 136 euroa, joka on autonkorjauksesta ihan pikkusumma. Korjaamosta tosin soitettiin, että auto on valmis, vasta varttia vaille neljä ja sulkevat neljältä. Onnekseni ystävällinen naapuri tarjosi kyydin, joten ei tarvinnut odottaa huomiseen.

 

Kun sain auton takaisin, päästiin Fiinin kanssa treeneihinkin.

Pitkästä aikaa Fiinin treenit menivät aika kivasti. Rata meni suhteellisen kivasti, ja koira ei jäänyt haistelemaan mitään vaan liikkui sujuvasti! Lopuksi otimme pientä harjoitusta, hyppy, kepit, putki, kepit, hyppy.

Ensimmäisen yrityksen jälkeen Sami sanoi, et kokeilepa olla näyttämättä kädellä kun tuo koira hakee niin hyvin kepeille, ja näyttää pujottelevan ihan hyvin. Ja niin vaan Fiini pujotteli ilman näyttöä, tosin autoin naksulla! Mahtavaa Fiini! Tämä tosin onnistui vain koira mun vasemmalla puolella, toisinpäin sitten ei oikein sujunut, mutta pienellä treenillä tuo oppinee kepit pikapikaa!

Nyt on taas ihan hyvä fiilis Fiinistä. Kuitenkaan en vieläkään ihan 100% varma ole, tuleeko siitä mulle kisakoiraa.

Ajattelin yrittää huomenna jaksaa käydä hallilla vähän itsenäisesti treenailemassa molempien koirien kanssa. Fani kun ei tiistaina päässyt omiin treeneihinsä pikkusaikun vuoksi.

 

Tänään viimeinenkin pennuista sai uuden kutsumanimen. Juttelimme sitten netissä uuden omistajan kanssa, niin hän kysyi minulta, olenko orkut.com jäsen. Noh, mulla tietysti tuli heti kaikenlaisia assosiaatioita mieleen, mutta googletin kuitenkin. Löysin googlen oman version facebookista, mutta tuo osoite on kyllä mun mielestäni aika härski, perustaja ei liene ollut suomenkielinen! Mutta nyt siis olen orkut.com jäsen, joten mikäli joskus liityt, niin voit lisätä minut ystäväksesi, itse en oikein osaa käyttää tuota systeemiä, vielä.

 

Pennut ovat jo kamalan isoja. 6-viikkoisia.  Ne käyvät jo ulkona pissalla ja kakalla, aina kun ehdin ne sinne kantaa. Ne leikkivät todella paljon, ja ovat melko ärtsyjä välillä. Ne sanovat vastalauseita aikuisille aika kovaan ääneen :D

Tänään varasin pennuille BAER-testinkin, niin nähdään kuulevatko kaikki kunnolla. Aika on ensi viikon torstaina.

 

Itsellä on ollut nyt paljon kaikkea koko ajan mielessä. Ihan päällimmäisenä nyt tietysti nämä auto-ongelmat, ja kaikki muu ikävä rahanmeno. Mutta aika hyvänä kakkosena tuee kaikenmaailman matkasuunnitelmat. Tälle vuodelle on suunnitelmissa useita ulkomaanmatkoja, joka on aika huisia. Mä rakastan matkustelua!No, näistä kerron lisää hiukan lähemmin, kun asiat taas selkenee edes osittain paremmin.

Sittenhän on tietysti aina yhtä ihanat ihmiset ja ihmissuhteet. Joskus vaan ei voi ymmärtää kaikkia ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja mä ihan todella yritän, vaikka monista (jotka eivät tunne mua) se saattaakin kuulostaa epätodelliselta.

Mutta, mä olen päättänyt taas kestää, ja olla niinkuin mitään ei olisi pielessä. En jaksa riitelyä, musta se on aika typerää, ja toisaalta, jotkut tilanteet ovat sellaisia, että mikään selvittely tuskin asioita muuttaa parempaan suuntaan. Jos asian antaa olla, se toivottaasti ei ainakaan paisu entisestään. Ja voihan olla että jossain kohtaa asiat muuttuu itsestään. SItä odotellessa. 

Ja ne ihmissuhteet.Kuten olen kertonut, ne ei oo yhtään mun juttu. Parhaani mukaan välttelen niitä, vaikken ehkä edes haluaisi. Huoh, en tiedä, en yhtään tiedä. Tunteet ja tunteilu on mulle tosi vaikea paikka. Heti jos jotain tunteita alkaa ilmaantua (mikä kylläkin on harvinaista), menen ihan sekaisin, enkä oikein tiedä mitä tehdä tai mitä ajatella. Ja sitten jossain vaiheessa paras ratkaisu on vaan tukahduttaa se pienikin aavistus niistä tunteista. Noh, ehkä sellaistenkin kanssa voi joskus oppia elämään. Tai sitten ei. En tiedä.

Viime päivät olen keskittynyt vähän itselle sopivampaan hommaan, nimittäin lukemiseen. Tai siis pänttäämiseen. Lueskelen pääsykoekirjoja, ja eilen koin järkyttävän hetken kun huomasin että se teksti alkoi olla ihan oikeasti kiinnostavaa. Heh, ei vaan, niinhän sen pitääkin olla. 

Mutta, ans kattoo tuleeko musta vieläkään kokopäiväistä opiskelijaa.

 

 

Pikakuulumiset

Olen monta kertaa aloittanut kirjoittamisen, mutten ole saanut lopulta kokonaista merkintää aikaiseksi.

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla takana. Pennut on jo kamalan isoja, ihan juuri 5-viikkoisia. Niille on kaikille kodit, ja olen jo valinnut kenelle mikäkin pentu menee.

Musti, ex-Holly, jää meille, tai pääasiassa tulee asumaan isäni luona. Musti (Kisentel's Gift to Papa):

Suloinen veijari.

Muiden pentujen nimet ovat: Kisentel's Papa Noel, Kisentel's Mama's Girl ja Kisentel's Banana Mama

 

Fanikin tuli vihdoin kotiin. Ihanaa kun olen päässyt jälleen harrastamaan oikeaa agilityä. Fiinin kanssa se on vähän semmoista räpellystä.

 

Mutta ettei kaikki menisi taas liian hyvin, on mun auto jälleen rikki, ja huomenna vien sen korjaamolle, ja jään kauhulla odottelemaan kuinka suuresta operaatiosta on kyse, ja paljonko sekin lysti tulee taas maksamaan...

 

Tulevien pentueiden suhteen kuuluu 50% hyvää: Lotta on ultrattu tiineeksi. Kertusta ei vielä tiedä.

 

Eipä tässä ole ehtinyt taas sen syvällisempiä miettiä, omassa elämässä on ollut taas aika paljon sumplimista, vähän liikaakin.

2009!

Olen ollut taas saamaton blogin suhteen.

Vuosi vaihtui rattoisasti tyttöporukalla Tampereella. No, tyttöporukalla ja tyttöporukalla, tyttöporukoilla on tapana hajaantua hiukan illan mennessä loppua kohti. Itselläni oli selkeät suunnitelmat illan kulun suhteen, ja vaikka hetkittäin aloin jo vaipua epätoivoon, sujui ilta lopulta suunnitelmien mukaan, ellei jopa paljon paremminkin!

Oli siis ihan mahtava uusi vuosi kaikinpuolin, kiitos vaan mun ihanille kavereille siitä!

Seuraavana perjantaina meninkin jo takaisin töihin pitkän tauon jälkeen. Työympäristö on muuttunut aika paljon, samoin typorukka. Mutta vaikuttaa tosi hyvältä.

Kertun vein astutettavaksi, mutta saa nähdä tuleeko astutuksesta tälläkään kertaa mitään. Minulla on hiukan huonot fiilikset nyt siitä.

Kasvattini Lotta kohta 5v. käv silmätarkastuksissa ja sen silmät on edelleen terveet! Lotta on nyt astutettu venäläisellä Turbolla, ja jäämme odottelemaan syntyykö helmikuussa sileäkarvaisia pentuja.

Toivottavasti vuosi 2009 on parempi kuin edellinen vuosi. Uskon tämän vuoden tuovan tullessaan melko paljon muutoksia elämääni, mikä koen vain hyvänä asiana. Nyt alkaa olla korkea aika kääntää sivua.

Sairastelin loppuvuodesta todella paljon, enkä ole vielä saanut oikein selvyyttä sairasteluihini. Toivonmukaan tänä vuonna pysyn terveenä.