Joillain käy tuuri

Nyt ei kotona ole enää kuin 7 pentua. Huomenna tulee eräs perhe katsomaan Finskiä, ja jos kaikki hyvin menee, lähtee Finski varmaankin heidän mukaansa. Surullista, sillä Finskin piti alunperin jäädä minulle, mutta viime viikoisessa BAER-estissä ilmeni että Finskin vasen korva on kuuro, joten pentu meni EJ-rekisteriin.

Nyt minulle jää sitten pikkuinen Fiini-tyttö joka on reipas kuin mikä. Ja kuulee. Olen jo muutamaan kertaan joutunut neitokaista muistuttamaan, että "sun kuulosi on testattu, joten älä yhtään esitä kuuroa!".

Pikkupojista on enää vain yksi vailla kotia, ja sillekin yhdelle on kysyntää aivan riittävästi.

Huomenna pitää taas kiirettä. Täytyy koittaa hiukan järejestellä päivällä, sillä haimme juuri kaikki loput tavarat vanhalta asunnolta, ja täällä on jälleen aikamoinen kaaos. Iltapäivällä tulee vieraita, kaksi kasvatin omistajaa tulee katsomaan pentuja, ja saatamme vihdoin saada siis uusia kuviakin lapsukaisista. Sen jälkeen tulee vielä kahdet pennunostajat.

Älä muuten ihmettele mahdollisia kirjoitusvirheitä. Minun tietokoneeni särkyi ukonilmalla, ja nyt minulla on uusi moderni läppäri. En ole koskaan tullut näiden läppäreiden näppisten kanssa toimeen, enkä tule nytkään. Toivottavasti jonain päivänä opin.

Tämäkin kone alkaa hiljalleen olla viimeistä silausta vaille valmis, mikä tarkoittaa sitä, että pääsen jälleen sivujen päivittelyyn käsiksi. Tällä viikolla koitan päivitellä kiireellisimmät jutut, kaikkialle. Tai siis ylihuomenna. Perjantaina lähden taas jo töihin. Sunnuntaina tulen takaisin.

Muuta elämää minulla ei sitten juuri olekaan tässä ollut. Viime viikonloppuna kävimme Terri-Erissä. Parson-vahvistus sai tylsästi H:n, mutta kaverini russeli sai ERI:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi 13 junnun joukossa!! Hienoa! Ja onnittelut! Oli taas ilo esittää kaunis koira.

Olen hiukan väsynyt taas ihmisiin. Tuntuu että kaikki haluaa pahoittaa toistensa mieltä, tai jos ei vaikka haluakaan, niin tekee sitä tietämätään. Itsellä on ollut nyt aika rankkaa kaikkine kurjine tapahtumineen, eikä ole ketään kuka hiukan lohduttaisi. Harmillista.

Eräs tärkeä ystäväni elää tällä hetkellä myös aika rankkaa vaihetta elämässään, sen rinnalla omatkin vastoinkäymiset tuntuu ihan mitättömiltä. Toivonmukaan hän tietää että täällä ollaan ja myötäeletään, ja jos hätä tulee niin aina saa soittaa! Kyllä se siitä vielä helpottaa, mä lupaan!

Mietiskelin tänään tätä mun yhteydenpito-ongelmaani, viimeksi kouvolassa käydessäni nolostuin tavatessani lapsuudenkaverini. Huomasin etten tiennyt hänen nykyelämästään tuon taivaallista. Pitäisi opetella pitämään enemmän yhteyttä. Onneksi minulla on yksi ystävä lapsuudesta, jonka olen koko ikäni tuntenut, joka pitää huolen siitä että pysyn edes jonkin verran ajan tasalla, ja että edes silloin tällöin ainakin yritän tavata vanhoja ystäviämme. Piakkoin meidän pitäisikin tavata erään toisen tärkeän ystävän kanssa, sillä tämä on lähdössä maailman ääriin pitkäksi aikaa. En ole yhtään kateellinen, tai siis ainakaan paljoa.

Nyt lähden uneksimaan, toivon mukaan paremmasta huomisesta. Vielä joskus mullakin käy tuuri ;)

Älä turhaan turhia luule...

Voisi kuvitella että olen laiskoitellut kun en hetkeen ole mitään
kirjoittanut. Mutta höpönpöpön. Olen aloittanut työt jälleen. Olin koko
viime viikonlopun töissä, ja kahden viikon päästä jälleen menen.



Pennut kasvavat ja kasvavat. Yksi on jo lähtenytkin omaan kotiinsa.
Pennut on kivoja, mutta kyllä sitä aina helpottuu kun alkavat lähteä
uusiin  koteihinsa. Ikävä tulee, mutta työnmäärä vähenee jälleen :)



Sunnuntaina kantautui iloisia uutisia Tallinnasta. Kasvattini oli
ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelyssä tuloksella: JUN-ERI2/PU4 !!
Aika hienoa.



Itse siirryin viimein digiaikaan, kun sain viime viikolla hankittua
digiboksin. Nyt näkyy muitakin kanavia kuin 1 ja 4 :Dajatttelin vielä
repäistä ja hankkia mös dvd-soittimen. Paljon olisi kyllä muitakin
hankintoja.



Rokkikin vaihtoi tänään tallipaikkaa, kaverini talliin. Huomenna lähden katsomaan kuinka poika on kotiutunut.



Olen edelleen työviikonlopun jäljiltä sen verram väsynyt, etten jaksa
tämän enempää tarinoida. Koitan kertoa seikkaperäisemmin ensi kerralla.
Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan aamusta lähteä käymään tallilla
ratsastamassa ponskun. Illalla on sitten taas agitreenit.

Ei vanha mutta vaivanen

Jestas että voi nuori ihminen olla vaivanen. Tänään ei ole tullut
mistään mitään taas kipujen takia. Koko yläselkä, niskat ja hartiat
taas niin jumissa ja kipeät, ettei paljoa ranka taivu. Samasta syystä
on sitten ollut päänsärkyäkin koko päivän. Kuinkahan kauan vielä menee
ennen kuin pääsen lääkäriin asti.


Pidimme alkeiskurssilaisille hauskat leikkimieliset kisat. Rata
itsessään oli melkoisen vaikea, ja kurssilaiset taisivat olla
aavistuksen kauhuissaan. Mutta lopulta sitten paljastimme, että
joutuvat myös itse menemään esteet putkea, puomia ja pöytää
lukuunottamatta, ja koira kiinnitetään vyöllä olevaan flexiin, johon ei
tietenkään saa koskea. Me kuvittelimme toisen kouluttajan kanssa että
saamme nauraa makeasti, mutta mitä vielä. Kaikilla oli koirat älyttömän
hienosti kuulolla, eivätkä tehneet juurikaan virjeitä. Vähän ehkä
tylsää..

Jouduimme menemään saman vielä itsekin, mun
koirilla, ja olin tosi yllättynyt Danasta, kun se meni vieraankin
ihmisen kanssa todella mainiosti. No, lihapullan voimalla :D


Treenasin hiukan omien kanssa kontakteja, keppejä ja keinua. Ihan hyvin
meni, paitsi että se meidän uusi keinu on kyllä vähän kökkö. Hyppii ja
pomppii kuin mikäkin. Toivottavasti nuo menee keinun kunnolla kisoissa,
kun keinuvarma Fanikin hyppeli keinulta pois tänään :(

Ensi viikolla on vielä ulkopuolisen kouluttajan vetämät treenit ennen kisoja. Hyvä homma, niistä on aina hirmuisesti hyötyä.


Huomenna on ihan vapaa päivä! Ihanaa! Koitan viimein siivota.
Viikonloppuna pitäisi tulla pennun ostajaehdokkaita kylään. Toivon
ainakin niin. Pikkupennuista kaksi avasi silmänsä tänään, päivää vaille
2-viikkoisina. Loput avaavat varmaan sitten huomenna. Jännityksellä
odotan ainakin mustasilmäisen Niken silmien avautumista, se on varmaan
veikeä näky. Jännitän myös PellePellen (mustakorva) silmien aukeamista,
sillä sillä on toisen silmän sisäkulma musta. Lieneekö joku toinen
pentu iskenyt turpaan jo pienenä :D Ovat kaikki kyllä niin vahvoja
voimapusseja että alta pois. Ja päät, ne on aikamoisia virtahevon
päitä. Yllätyksekseni pentulaatikossa ei enää ole myöskään ainoatakaan
kokovalkoista, sillä Pumalle on tullut korvan juureen musta läntti.
Pigmentit on oikeastaan kaikilla aika hyvät, nenuissa siis, ja olleet
jo pitkään. Yhdellä taitaa vielä olla hiukan possunenu, muilla onkin
ihan pikimustat. Itse asiassahan niillä valkopäisillä oli jo
syntyessään suht mustat nenät, vaikka useimmiten russelinpennut
syntyvät pinkkinenuina. Ainakin meillä. Toivottavasti niille tulisi
muutenkin isänsä vahva musta pigmentti.

Ai niin, sain
toissapäivänä kutsun serkkuni kihlajaisjuhlaan, ja nyt mulla on sitten
aivan ihana uusi mekko, juhlaa varten :) En malta odottaa niitä juhlia,
koska ajattelin että laitan tuon mekon vasta silloin ensi kertaa
päälleni :)

Odotan kyllä muutenkin. Juhlat on silloin
tällöin ihan kivoja, ja niissä näkee vanhoja tuttuja, tässä tapauksessa
sukulaisia. Meidän suku on hiukan erikoinen, mutta suku silti. Samasta
suvusta toinen serkkuni on kuulemma mennyt naimisiin pitkäaikaisen
tyttöystävänsä kanssa. vain todistajien läsnäollessa, tms. En tiedä
koska, kuulin vain.

Hauskaa että serkut vakiintuvat. Mulla
ei ole Suomessa kuin kaksi itseäni nuorempaa serkkua, ja vasta nyt
lähiaikoina mun serkut ovat alkaneet paukahdella naimisiin. Ensimmäinen
oli isän puolelta vanhin serkku, ja nyt sitten nämä äidin puolelta
kaksi vanhinta. Jos me ikäjärjestyksessä mennään, ja tällä tempolla,
niin mä en ole vuorossa ikinä. Ja toisaalta, mähän en edes ole
suunnitellut ikinä meneväni naimisiin, joten sääli niitä mua nuorempia.
Saavat ikuisuuden odottaa. Vain yhdelle mun serkuistani on tähän
mennessä siunaantunut lapsia. Tälle isän puolelta vanhimmalle, kaksin
kappalein jo. eika heikosti sikiävää porukkaa taidetaan olla. Vai
ollaanko me sitten vaan hitaasti kypsyviä. Tiedä häntä.

On
kuitenkin hauska että mullakin on serkkuja. Toivottavasti mun omillakin
lapsilla tulevaisuudessa olisi sellaisia. Mähän olen ainoa lapsi, joten
äidin puoleltaan he eivät voi serkkuja saada. Tässäkin kohtaa jätetään
vastuu siis sille isälle, josko sellaista koskaan edes löytyy.


Mä olen melkein heittänyt kirveen jo kaivoon. En viitsinyt kuitenkaan,
kun vasta viikko sitten vaari sen minulle osti, se voisi olla
epäkohteliasta. Silloinkin kun mummi ja vaari kävivät täällä, niin
mummi alkoi puhua siitä kuinka minun pitäisi hankkia mies ja niin
edespäin. En kehdannut sanoa, että kuka tämmöistä huolii.


Kai mulal on vaan huono tuuri. Tai en oikeastaan tiedä enää itsekään
mikä on mennyt vikaan. oon kai vaan turhan kranttu, ja sitten kun
löydän jonkun, joka vastaa mun ihanteitani (voiko näin sanoa?), niin
aina menee ristiin, ja mä en sitten ole sopiva sille toiselle
osapuolelle. Tai sitten on jokin muu este. Luulen että mut on
tarkoitettu vanhaksi piiaksi koirien kanssa eläjäksi.

Hah,
ja teoria piti taas paikkansa. Jälleen kerran minut kohdannut on
vakiintunut. Jälkeenpäin. Heh, on se aina yhtä ironista, tavallaan.


Mutta, en mä masennu. Kompastelen, ja joskus kaadun, mutta aina oon
noussut takaisin, ja pää pystyssä kulkenut. Bälillä on kyllä tullut sen
päiväisissäkin mutaojissa ryvettyä, että jälkeenpäin on mietityttänyt
että millä hitolla on selvinnyt puhtaaksi ja kuivaksi. Mutta on vaan,
ja taas on porskutettu.

Yksi asia mua ahdistaa tällä
hetkellä. Mä olen haavoittuvainen. Kamala tilanne mulle, joka
normaalisti olen vahva kuin.. mikä on niin  vahva? Kallio. Nyt on
kyllä pinta niin säröillä ettei ennen ole ollut. Inhoan tätä tunnetta,
vaikka se onkin ihan inhimillinen, ja olen sen ansiosta ehkä enemmän
ihminen kuin koskaan ennen. Tai ainakaan vuosiin ja taas vuosiin.
Haluaisin toisaalta olla taas oma vahva itseni. Mutta kun periaatteessa
nautin siitä että tunnen. Vaikka tuntuu h*lvetin pahalle, niin silti tuntuu. No, ehkä senkin asian kanssa on vain opittava elämään.

Nyt haluan katsoa vähän jotain komediaa, ja mässäillä karkkia. Sitten nukkumaan.

Hieno päivä.

Tänään oli todella kiva ilma. Pennut saivat olla ulkona lähes koko
päivän. Mikäpä sen parempaa. Ne ovat kyllä veikeitä. iloisia pikkuisia,
hännät heiluu kaiken aikaa. Yllättävän rauhallisia, vaikka
vipeltävätkin menemään kaiken aikaa.



Tänään oli muutenkin suhteellisen rento päivä. Huomenna sitten täytyy
taas panostaa. Tosin, huomenna on illalla vetämäni alkeiskurssin
viimeinen kerta. Täytyy päivällä hiukan suunnitella. Ja alkeiskurssin
jälkeen meille tulee vielä vieraita. Aamupäivällä voisi siis olla syytä
siivota.



Nyt lähden nukkumaan ja keräämään voimia huomiseen.

Missä mennään?

Elokuu.


Onko elokuu sitten syksyn alkua, vai kesän loppua, se selvinnee pian.
Tänään on tuntunut syksyltä. Viikonlopuksi ovat luvanneet kesäisiä
kelejä. Ihanaa, sillä meillä on suunnitelmissa kaverin kanssa reissu
Kouvolaan Kuninkuusraveihin.





Mun elämässä on menossa selvä syksy jo. Talvi tulee, niin kylmää
puhaltaa. Voimat on loppu, ja syysmasennusta pukkaa. Toi on muuten aika
hauskaa, on syysmasennusta ja kevätmasennusta, ja milloin mitäkin
masennusta, vaikka tosiasiassa masennukset kai kuitenkin johtuu ihan
muusta kun vuodenajoista.





Mun tärkeä kaverini ilmoitti että tulee taas pitkästä aikaa Lahteen.
Tajusin tuossa illalla olevani itse tuolloin Tallinnassa, tosin vain
sunnuntain, toivon mukaan. Täytyy muistaa kuitenkin pikaisesti ilmoittaa asiasta mun kaverille.



Tallinnaan olen menossa koiranäyttelyyn. Mun kasvattini on ensimäistä
kertaa junnuissa, ja olen luvannut esittää myös yhden toisen rotuisen
koiran. Täytyy tutustua niiden esitystapaan vielä tässä lähiaikoina.



Meidän pennut on jo isoja. Isommat pennut ovat yli 5-viikkoisia, ja
syövät jo ahneesti kiinteää ruokaa. Emo ei niitä enää kovin paljoa
imettele. Kun niille laittaa kupillisen kiinteää, niin 5 minuutin
kuluttua kuppi on tyhjä. Toivottavasti säilyttävät ruokahalunsa aina.
Nirso koira on aika tylsä mun mielestä.



Pienemmät pennut on todella pulleita.
Mulla ei ole koskaan ollut noin pullukoita pentuja, en ainakaan muista.
Ne ovat kaikki keskenään lähes samanpainoisia, mikä sekin on aika
uutta. Kaikilla on vahvat isot päät, joissa on todella lyhyet ja leveät
kuonot. Saa nähdä mimmoisia jötkäleitä niistä mahtaa kasvaa. Ne muuten
ottavat jo vahvoja askeleita, vaikka simmut on vielä kiinni. Tosin, ei
enää ihan liimatiukasti, joten voi olla että nämä alkavat katsella
maailmaa jo melko nuorina veitikoina. Ihmeellisen varhaiskypsää
porukkaa.



Kävimme myös katsomassa tuontiurokseni toisia pentuja, jotka ovat
suunnillen samanikäisä kunnämä meilläkin olevat. Samanmoisia jötkäleitä
nekin olivat. Uros tuntuu olevan melko vahva periyttäjä. Toivottavasti
periyttää vain ja ainoastaan kaikkia hienoja ominaisuuksiaan :)



Olimme tänään Fanin ja Danan kanssa jälleen treeneissä, ja treenit meni
taas huippuhienosti. Innostuin siitä viimein hankkimaan
agilitylisenssin, ja samantien ilmoitin kummankin koiran kahden viikon
kuluttua oleviin Riihimäen kisoihin.Fanin kanssa on pakko hioa
kontakteja ennen sitä. Täytynee käydä vapa-ajalla reenailemassa
itsenäisesti. Danan kanssa taas on pakko ottaa keinua, ja muistutella
kepeistä. Hullu minäkun meni Danankin kisoihin ilmoittamaan. Mutta,
onpahan ainakin pellenumeroa yleisölle, kai se on kiva että
agikisoissakin saavat viihdykettä. Ilmoitin molemmat myös russeleiden
rotumestaruuksiin. Järjen riemuvoitto tuokin :D No, Fani nyt juu, mutta
etä Danakin. Saa nähdä kuinka paljon saan hävetä kun päästän "rasvatun
salaman" siellä irti :D Samana viikonloppuna tulee olemaan vielä
joukkuepiirinmestaruudet joihin uskon että ainakin Fani lähtee meidän
seuraa edustamaan, todennäköisesti myös Dana. Ai että.. Saa nähdä
meneekö kisainnostus näiden muutamien kisojen jälkeen ohi taas
hetkeksi. Olisipa tässä jotain möllikisoja nyt ennen noita virallisia.
Torstaina olisi P-HAU:lla, mutta vetämäni alkeiskurssi on juuri
torstaisin, joten sinne emme pääse harjoittelemaan. Meillä on siis
ainoastaan yhdet treenit enenn seuraavia kisoja. Ja siis ennen Danan
ihkaensimmäisiä kisoja. APUVA!!



Ilmoitin myös Toope -the mäyräkoiran- ensimmäiseen näyttelyynsä, tosin
ihan vain pentunäyttelyyn. Saa nähdä kuinka mahtaa käydä. No,
harjoittelemaanhan sinne mennään.



Kai tästä tarvii kohta kömpiä yläkertaan nukkumaan. Olisin itse asiassa
mennyt jo, mutta hoksasin yhtäkkiä, että täällä on hitsin vilakka,
joten aloin lämmittämään huushollia. Ja tässä sitä yhä ollaan.



Huomenna ei ole kiire mihinkään, iltapäivällä tulee trimmattava, mutta
haluaisin päivällä ehtiä kyllä siivota täällä, sekä vanhalla asunnolla.
Ja, käydä kaupoilla. Kaikenlaisia hankintoja täytyisi tehdä. Eli,
suhteellisen aikaisin olisi noustava kuitenkin. Muutenkaan en enää
tykkää nukkua turhan pitkään. Olen saanut melko hyvän unirytmin päälle.



Ai juu, ja opinnot alkaa elokuussa, huuuiii jeee :D Aivan ihanaa päästä tekemään vihdoin sitä mikä on oikeasti lähellä sydäntä.



Kyllä tämä mun elämäni vielä kesäksi kääntyy, ennen joulua, veikkaan mä :) Nyt menen näkemään aurinkoisia unia!