Viikosta taas pian toiseen

Tämä viikko on ollut (yllätys yllätys) taas aika koirapainotteinen.

Tällä viikolla olen seurannut sivusta erään muun kuin oman koiraseuran toimintaa. Ihan mielenkiintoista, sillä olen aina välillä mietiskellyt, olisiko Fanin ja mun mahdollisuuksien kannalta fiksumpaa treenata jossain muussa seurassa kuin meidän tämän hetkisessä seurassamme. Varmasti olisi, mutta tulee vaan kovin maanpetturi olo jos vaihtaa seuraa tässä vaiheessa. Varsinkin kun mä olen aina pitänyt pikkuseuroista niin koira- kuin hevospuolellakin. Mutta, aika näyttää mitä tapahtuu.

Agilityyn liittyen olen alkanut vakavasti harkita (tämähän on siis lähes haudanvakava asia) josko tekisin agilitylle oman blogin. Täällähän olen aina raportoinut agilitytapahtumatkin, mutta treeniblogi olisi kyllä ehkä hyödyllisempi, etenkin kun tätä blogia niin kovin harvoin luen itse. Mutta, tällä hetkellähän siis ollaan talvitauolla, mietiskellään asiaa jälleen sen jälkeen, luulen että semmoisen julkaisen, sillä ensi vuodeksi minulla on jo tiedossa kaksi uutta treenattavaa/kisattavaa.

Mikki majailee edelleen täällä Fiini-neidin seuralaisena. Jos siis tiedät että joku ihana tyyppi etsii tosi ihanaa russelipoikaa harrastuskaveriksi, niin täältä löytyisi yksi varsin valloittava yksilö! (Fani tosin meillä on jo päättänyt pitää Mikin, me nartut ei vaan valitettavasti olla samaa mieltä asiasta..)

Tänään olimme kahden kasvattini (oman Fiini-neidin, sekä Sulon) kanssa Match Showssa (niille, jotka eivät niin seuraa koirajuttuja, Match how on eräänlainen epävirallinen harjoitusnäyttely). Lähdettiin ihan vaan huvinvuoksi haistelemaan tunnelmia, ja kokeilemaan miltä se näytteleminen vauvoista mahtaa tuntua.

No, hauskaahan niillä oli, mikä on pääasia! Sulo-söpöläinen oli ensin kehässä. 4kk poika meni siellä kuin vanha tekijä, liikkui tosi rennosti ja seisoi nätisti. Kyllä vähän loksahti kasvattajatädillä leuka siinä narun päässä. Ja kun toisen kanssa ei muka oo yhtään edes reenattu! Sulo sai tietty sitten punaisen nauhan, eikä tuomari keksinyt oikein mitään kritiikkiä antaa. Hauskaa.

Seuraavaksi oli Fiinin vuoro. Fiini söhläsi ja sähläsi, jep, yllättävää. Kyllä se esiintyi ja keikistelikin, mutta lähinnä istuallaan. Mikä ihme se sitten on kun 5-viikkoisesta asti on istutettu päivästä toiseen, ja seisomista ei ole vielä edes oikein alettu reenata.. Fiinille sininen nauha.

Sitten oli ensin sinisten kehä. Fiini sijoittui hienosti toiseksi! Kuulemma olisi voinut hyvinkin voittaa, mikäli esiintyminen olisi ollut hieman varmempaa. Heh, no kun toisella on tylsää niin sitten keksitään puuhaa..

Sitten oli Sulo-sulostuksen vuoro esiintyä punaisen saaneiden kehässä. Sulo esiintyi edelleen hienosti. Pikkuisen alkoi pikkuista jo väsymys painaa, ja äiskän luokse olis pari kertaa mieli tehnyt kune siellä kehän reunalla katteli. Mutta lopulta Sulo voitti kaikki pennut! Best inshow -kehässä Sulo sijoittui vielä kolmanneksi!! Onnea Sulo ja Sulon omistajat! Aika vaatimattomasti ekakertalaiselta ;)


Kun tulin kotiin, lähdin samantien kauppaan, tänään halusin vähän herkutella. Joten kävin ostamassa tortillatarpeita. Nythän sitten olenkin viimeiset pari tuntia maannut sohvalla vatsa täynnä yrittäen saada ruoan laskeutumaan ennen  töihin lähtöä. Ahneella on paskanen loppu, mutta oli kyllä hyvääkin :) Punkkua olis ehkä vielä kyytipojaksi kaivannut.

Missä mennään

No niin, onhan taas tovi vierähtänyt viime merkinnästä. Vaikea lähteä
mistään oikein liikkeelle taas näin pitkän tauon jälkeen, vaikka
tekemistä onkin riittänyt!



Olimme Latviassa Baltian Voittaja reissussa. (tulipa monta isoa
alkukirjainta). Kerttu oli junioriluokan kakkonen ERI:llä ja sai KP:n,
että oiekin kivasti meni. En jaksa puida kyseistä näyttelyä sen enempää
russeleiden osalta. Täällä.



Sunnuntaina mäyräkoirakehällä tapasin meidän Toopen isän, sekä
siskopuolen, ja velipuolia. Olivat positiivisia yllätyksiä kaikki, ja
menestyivät mukavasti kehässä.



Reissu itsessään oli ihana ja matkaseura paras mahdollinen, kiitokset vaan kaikille!



Mitäs sitten muuta on ehtinyt tapahtua.



Olen alkanut kuntoilemaan kerrankin ihan "tosissaan" (ratsastushan ei
ole kuulemma oikeaa kuntoilua..). Käyn salilla ahkerasti, pari kolme
kerta viikossa. Tällä viikolla on tosin tullut käytyä näköjään jo
neljäkin kertaa. Kummasti se virkistää mieltä. Ja tuolla meidän salilla
on aivan ihana ja rentouttava infrapunasauna, jossa voisin käydä vaikka
joka päivä saunomassa.



Agility menee ihan mukavasti. Fanin pahimmat kompastuskivet, kepit ja
kontaktit on oleet kovan treenin alla. Kepit menee jo ihan kivasti, ja
kontaktitkin otti viime treeneissä yllättävän hienosti. Ihme ja kumma.
Keväällä koitetaan päästä taas kisaamaan.



Koulu menee kivasti. Arvosanat on olleet ihan mukavaa luettavaa, ja
muutenkin tuntuu kivalta opiskella. Tosin, nyt on ollut hetki kamalaa
hässäkkää, eikä ole oikein ehtinyt keskittyä kouluun 100%:sti.



Auto on vihdoin kunnossa, se oli kahteen otteeseen korjattavana, ja nyt
sillä saa taas ajaa ihan täyspainoisesti, aikaisemmin kun se oli vähän
niinkuin saikulla..



Regina on astutettu, ja sharppupentuja odotetaan vuoden alkuun, isä on
ihanaakin ihanampi intti- ja multivalio Pai, joka on alkuperäinen syy
siihen että minulle sharppu ylipäänsä tuli.



Ensi kevään pentusuunnitelmatkin on vihdoin valmiina, ja ne löytyy mun
sivuiltani. Pentuja on siis tulossa sijoitusnartuille Kertulle ja
Smulanille, sekä eräälle kasvatilleni. Kaksi urokisista on karvaisia,
tonen vähemmän, ja toinen vähän enemmän. Vaikka yleisesti pidänkin
enemmän sileistä russeleista, niin josku on vaan pakko antaa periksi
jossain ominaisuuksissa, ja karvanlaatu nyt on ensimmäisiä. Parhaassa
tapauksessa näissäkin kahdessa pentueessa jokunen sileä pentu saattaa
syntyä. Kolmas kevään pentueista tulee olemaan varmuudella sileä.



Kevään suunnitelmiin noin muuten koirarintamalla kuulunee
pentunäyttelyitä kasvattien kanssa, ainakin  nyt yksi. Katsotaan mitä
tuon Fiiniliinin kanssa tehdään, muutamassa pentunäyttelyssä varmasti
pyörähdetään ihan vaan kokemusta hankkimassa, mutta tuo kun ei mikään
näyttelykapine oikein ole, niin katsotaan innostutaanko tässä
lapsuusaikana kovin paljoa kiertämään. Isona sitten muutamissa
näyttelyissä käydää ihmettelemässä mitä ne tuomarisedät ja -tädit on
mieltä, mutta pääasiassa meillä olisi tarkoitus keskittyä agilityyn.
Myös keinoluolilla koitetaan onneamme, ja toivottavasti päästään ihan
kokeisiin asti, emännän kiireistä riippuen tietty..



No niin, nythän on jo kevääksi asti sitten kirjoitettukin blogia, joten ei tarvi hetkeen käydä täälä, vai mitä?



Ei vaan, luulen että tässä tapahtuu vaikka mitä, ehkä ihan lähiaikoinakin.



Nyt eletään tosi erikoisia aikoja. Ihmiset on jotenkin ihmeellisen
avoimia, kaikinpuolin. Sellaiset ihmiset jotka eivät ole ennen paljoa
pukahtaneet, ovat alkaneet viritellä yllättävän syvällisiäkin
keskusteluja, mikä tuntuu varsin oudolta. Paljon on nyt myös
ilmaantunut uusia tuttavuuksia, ja jotkin vanhat tutut on yhtäkkiä
muuttuneet paljon, miten sen voisi sanoa, läheisemmiksi.



Huomenna meillä on pentupeuhajaiset. Tosin kovin montaa pentua ei nyt
taida paikalle tulla. Sirton molemmat veljet, sekä emä kuitenkin. Ja
Sulo, mun ihana kasvattini. Fiini tietysti ihan kotivahvistuksena
(kuten tuo Siron toinen velikin tällä hetkellä). Kämppä on kuin pommin
jäljiltä, mutta niin se varmaan olisi pentupuuhailujenkin jälkeen, että
ehkä se ei ole suuri vahinko. Aamulla jos vähän sitten jaksaa järjestellä.

Rankka viikonloppu

Perjantaina menin  baarille katsomaan josko olisi kavereita liikenteessä. Ei juurikaan ollut, mutta törmäsin erääseen nuorisoteatteriaikaiseen kaveriin. Aika hauskaa.

Kun pääsin kotiin, koitin käydä nukkumaan, mutta sepä ei onnistunutkaan. Selkä sanoi sopimuksensa irti, enkä saanut sitä rusautettua millään ilveellä, joten en saanut nukuttua, ja nousin joskus 7 jälkeen ylös sängystä, entistä väsyneempänä.

Lauantai päivä meni siirrellessä tavaroita paikasta a paikkaan b, niitä kun oli vielä muuton jäljiltä täällä joka puolella levällään, ja on kyllä edelleenkin..

Juuri kun ajattelin että kohta on valmista ja pääsen torkuille, soi puhelin. Meille oli vapautunut paikka Janita Leinosen koulutuksesta, jonne täytyisi lähteä noin tunnin sisään. No, kiva. Marianne onneksi lähti mukaani, joten ei tarvinnut Vääksyyn asti yksin ajella. Koulutus oli kiva, mutta harmillisesti ryhmässämme oli pari koirakkoa, joiden kanssa junnattiin niin paljon yksinkertaisia asioita, että emme päässeet aivan täyspainoisesti treenaamaan. Fanilla ja minulla meni kuitenkin oikein hienosti.

Sitten tulin kotiin ottamaan kasvatinomistajat vastaan, ja hetken kuluttua lähdinkin jo töihin.

Oli muuten harvinaisen kiva työyö, vaikka jouduttiin työskentelemään jopa tunti pidempään. Olin koko ajan kamalan hyvällä, ja iloisella tuulella ja vähän väliä jäin lörpöttelemään ja lirkuttelemaan asiakkaiden kanssa. Suorastaan järkyttävää! Mutta, toisaalta, jos siellä nykyisin on noin kivaa, ni sitten vaan paljon vuoroja mulle kiitos ;)

Seuraavana aamuna olikin sitten koiranäyttely Lahdessa. Näyttely meni hienosti. Neljästä kasvatista kolme sai EH:n ja yksi H:n, Kerttu sai ERI:n. Tuomari oli melko tiukka, mutta pidin hänestä, ja hänen tyylistään arvostella koiria.

Näyttelyn jälkeen olin jo aivan naattii, mutta pidimme vielä Kisentel's -tapaamisen meillä. Paikalle saapui useita koiria, ja oli ihanaa että jälleen kerran selvittiin tappeluitta, vaikka saman katon alla oli monta  keskenään vierasta urosta.

Kiitokset kaikille paikalle saapuneille!

Maanantai olikin sitten minulle univelan tasauspäivä. Ja nyt sitten tässä valvon kun ei enää nukuta :D Otan kohta kyllä pienet torkut ennen kuin nousen.

Kyllööttää

Kummallista, olin ihan varma että ulkomailla matkailu piristäisi. No, piristihän se, hetkeksi. Mutta loppujen lopuksi se taisi olla vähän niin kuin hyvä humala, ja nyt on sitten krapula.

En ehtinyt kauaakaan olla Suomessa kun iski täydellinen kyllästyminen, oikeastaan ihan kaikkeen. Etenkin ihmisiin. Kaverit, älkää loukkaantuko, olette edelleen tärkeitä, mutta nää muut. Jotenkin vaan tuntuu, että jotain puuttuu, en vielä tiedä mitä. Kerron kun keksin.

Ihan kivojakin asioita on tapahtunut, ja periaatteessa mun mielialani onkin ihan iloinen ja onnellinen, mutta kuitenkin jotenkin vaan tosi kyllästynyt. Toivottavasti keksin pian jotain piristävää, joka auttaa jaksamaan.

Sitten niihin kivoihin asioihin:
Viime sunnuntaina kasvattini Sass oli Rakveressä, Virossa näyttelyssä JUN-ERI/2, PU2 !! Hienoa! Paikalla oli viisi muutakin urosta, joten ihan itsestäänselvyys ei tuo tulos ollut. Sass on siis Fanin poika, ja Danan tyttärenpoika. Myös Danan tyttärentytär oli sunnuntaina Seinäjoella PN4, onnea kasvattajalle! Kyllä Dana on polleeta lapsenlapsistaan, vaikkei myönnäkään olevansa mummoa, saati isomummo, jota se on mm. meitin Fiiniliinille.

Viime viikolla päätin mys vihdoin rekisteröityä Facebookiin, joka on kyllä aika mahtava keksintö. Kaverini pyysi minua sinne jo joskus pari kuukautta sitten, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni. Ja kyllä sieltä sitten löytyikin vaikka mitä, ihan heti alkuun. Sain esimerkiksi yhteyden Australian serkkuuni, joka oli pieni tyttö kun kävimme hänen luonaan kylässä, ja on nyt jo 19-vuotias! Uskomatonta.

Tänään kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Mun autoni meni rikki heti reissujen jälkeen, joten olen hiukan kyytien varassa toistaiseksi. Rokki oli aivan unelma. Liikkui heti alusta asti tosi kevyesti ja rennosti, tuntui hyvältä. Harjoittelimme myös raviväistöjä, ja meni tosi kivasti.

Ensi viikonloppua odotan innolla, en siksi että olen menossa töihin, vaan siksi että on Lahden KV-näyttely. Sinne on tulossa paljon "meikäläisiä", ja näyttelyn jälkeen tapaamme vielä meillä täällä. Kasvatteja on aina kiva nähdä, en malta odottaa!

Tällä viikolla koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja järjestellä joitain näitä muuton jälkiä pois täältä.  Toivotaan että onnistuu.

Reissulikka, todenteolla

Huh, nyt on tehty reissua toisen perään ja koettu paljon, hyvää, pahaa ja siltä väliltä. Kuukauden kirjoitustauon jälkeen on vaikea kirjoittaa. En yhtään tiedä mistä aloittaisin.

No, ainakin aloitimme kisauran ponskun kanssa. Rokki osallistui harjoituskisoihin sekä raviohjelmaan, että kahteen esteluokkaan (max.40cm ja 50-70cm). Kouluosuus oli kammotus, siis mulle tietysti kun mähän inhoan kisata koulua, mutta myös ponille, koska koulukentän reunalla on matalat valkoiset aidat jotka syö pieniä poneja aamu-, ilta- ja välipalaksi, joten niiden lähelle ei kannata mennä. Yli 50% saatiin kumminkin, että ihan kiva, muistin sentään radan :D

Esteet.. no, ensinnäkin, tämä esterata olikin kinkkisempi kuin luulin. Se sisälsi maasto-osuuden jossa oli kaiken maailman kammotus erikoisesteitä tiellä ja pellolla. Ne olivat pienen ponivarsan mielestä kovin kammottavia, ja niitä piti joko kieltää ihan kunnolla, tai ainakin hypätä pysähdyksistä. Kun  kavuttiin kentälle, ei erikoisesteet haitanneet enää mitään, ponin logiikalla: "Nää on kentällä, ja kentällä mä oon ennenkin hypännyt" - juu.. niinpä.

Tämän jälkeen poni oli jo aika puhki ja mietin viitsinkö lainkaan mennä sillä enää toista esterataa (samat maasto-osuudet, yksi korkeampi puunrunko, ja rataesteet korotettu). Halusin kuitenkin mielenkiinnosta, eläinten käyttäytymistieteitä opiskelevana, kokeilla miten poni suhtautuu näihin kummastuksiin toisella yrittämällä. Ja, kuten hiukan arvelinkin, tällä kertaa mentiin koko rata korvat hörössä täydellä höyryllä ja poni-innolla läpi, puhtaasti. Toin kentän jälkeen seurasi harmillinen pukitteluosuus, joka oli tullut meille kaikille tutuksi jo matalammalla radalla. Tämä vei meiltä aikaa ja pudotti sijoituksen kolmanneksi. Ihan hyvin kuitenkin ensikertalaisilta, ja ottaen huomioon että ponskukin on tosiaan vasta 4v.

Seuraavaksi mennään ihan vaan rataesteille, tosin, ne saattaakin olla sitten maneesissa, ja ans kattoo mitä mörköjä maneesit pitävätkään sisällään.

No, sitten lähdin kohti uutta manteretta. Afrikassa en ennen ole käynyt. Matkustin Tunisian lämpöön viikoksi. Reissu oli ihana. Aurinko paistoi lähes koko loman, ilman lämpötila oli yli 27, vettä satoi viimeisenä päivänä, huimat puolisen tuntia. Paikka oli mukava, tosin sen tutkimiseen oli aivan liian vähän aikaa. Iltahulinat oli hauskoja, ja sain ilokseni myös tutustua paikalliseen elämään ihan aitiopaikalta. Ruokaravintoloissa valikoima oli odotettua pienempi, mutta ruoka kyllä hyvää ihan joka kerta. Hotelli oli aika ihana, kaksi allasta vesiliukumäet ja kaikki. Myös hieroja löytyi, ja kertaalleen kävinkin puolen tunnin kokovartalo hieronnassa, ja kyllä oli ihanaa.

Kun kotiuduin Tunisiasta, ehdin olla yhden kokonaisen päivän kotona, kunnes lähdimme Latviaan koiranäyttelyreissulle erittäin hyvän ystäväni kanssa. Matka oli ihana, matkaseura paras mahdollinen. Meillä oli superhauskaa koko reissun ajan. Ja kaiken päälle koiratkin menestyivät. Sijoitusnarttuni Kerttu voitti junnuluokan, jossa kilpailijana oli kaunis eestiläinen junnuvalio. Näin ollen Kerttu sai ensimmäisen junnusertinsä, ja oli lopulta vielä ROP. Ryhmäkilpailussa norjalainen tuomari jätti Kertun vielä kuuden parhaan terrierin joukkoon, kunnes kätteli meidät ulos juuri ennen ensimmäistä sijoitusta, aika hienosti ensikertaaiselta ryhmäkehässä. Kertun isä Jätti oli VSP ja sai sertin, tullen sekä Latvian että Baltian muotovalioksi. Upeeta! Myös Ketun uusi paraskaveri, Edith, voitti oman luokkansa, oli PN2 ja sai sertin! Mahtavaa!

Seuraava näyttely meillä on Kertun, ja monen muun omistamani tai kasvattamani koiran kanssa Lahdessa puolentoista viikon kuluttua. Toivottavasti ehdin seuraamaan näyttelyä kehän kiertämisen lisäksi.

Olen myös päättänyt että Kerttu pääsee pian äitiyslomalle, sillä aion aikaisemmista suunnitelmistani poiketen astuttaa sen jo seuraavasta juoksusta. Urosvalinta on vielä avoin, tai siis olen jo kysellyt ihastelemaani urosta, mutta nyt odottelemme uroksen omistajan vastausta.

Lomamatkani aikana myös Fani kävi pyörähtämässä radalla, se edusti Mariannen kanssa russeliyhdistystä joukkuepiirinmestaruuksissa. Marianne ja Fani eivät ennen tuota olleet yhden yhtä estettä yhdessä menneet, eikä Fania ole koskaan ennen kukaan muu ohjannut kuin minä. Kuitenkin Marianne ja Fani saivat upeasti tuloksen, ja russelijoukkue tuli neljänneksi. Kuuleman mukaan rata oli todella kinkkinen, ja hyllyjä oli tullut paljon. Hienoa Fani ja Marianne! Hyvä tietää että on olemassa joku, jonka kanssa Fani menee hienosti, jos joskus toistekin tarvitsen tuuraajaa kisoihin.

Nyt olen vihdoin kotona, ja sekin on aika ihanaa. Polvipentele vaan tuntuu nyt vihoitelevan. Taidan ottaa särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, sillä viime yönä kertaalleen heräsin sietämättömään kipuun.

Viihdeviikonloppu

Viime viikonloppuna päätin vihdoin pitkästä aikaa siirtyä viihteelle. Diva täytti 10vuotta, siellä oli poikien keikka perjantaina, ja lauantaina kutsujuhla, jossa tietysti tarjoilu pelasi.

Viime viikko oli rakka, perjantaihin asti. Koko ajan oli kiire, ja siksi ahdisti, ja pinna oli kireällä, joten perjantai-illan illanvietto tuli kuin tilaukseen.Vihdoinkin sai rentoutua.

Oli ihana nähdä paljon kavereita, ja aamulla oli tosi hyvä olo, rentoutunut. Se ei ehkä ihan pelkästään ollut baaritunnelman ansiota, mutta kuitenkin.

Lauantainakin oli kivasti kavereita liikkeellä, kiitos kaikille jotka viikonloppuna pitivät seuraa, mulla oli oikeesti hauska viikonloppu!

Yksi kaveri lauantaina heitti lauseen: "Elämä on sellainen, että se vie eteenpäin." Itselle tuli vain mieleen, että toisia vie, toisia ei. Hänen elämänsä on muuttunut paljon sinä aikana kun me olemme tunteneet. Itse olen huomannut että olen aika lailla palannut takaisin siihen pisteeseen, jossa olinkun muutin Lahteen. Toki asunto on vaihtunut, ja mä olen vanhentunut, mutta periaatteessa kuitenkin. Tässä sitä ollaan ja junnataan paikallaan. Mutta, kaippa tää tästä.

Hirveän sekavaa tekstiä, olen pahoillani, mutta minulla on kamalaa vatsakipua, joten en pysty keskittymään. Kasotaan jos pureskellaan tätä jossain vaiheessa tarkemmin.

töitä ja työvoittoja

Tällä viikolla hiljenee talo.
Ylihuomenna menemme BAER-testiin, ja sen jälkeen alkaa luovutusrumba.

Yksi pennuista menee taas ulkomaille, Viroon. Pelle on veikeän näköinen poika, saa nähdä mitä siitä kasvaa.
Viime viikonloppuna olimme Fanin kanssa russeleiden agilitymestaruuksissa. Odotukset ei olleet kovin korkealla, meillähän oli takana 9 starttia ja 9 hyllyä. Finaaliradalle päästäkseen tuli saada tulos karsintaradalta. Niin, tulos...

No, lähdettiin kuitenkin aamulla aikaisin ajamaan kohti Purina-Areenaa, jonne en einannut edes löytää kun ajo-ohjeessa luki että kyltissä lukee Pori, mutta sinä luki Vihti... Itse olisin kääntynyt kyllä siitä, mutta kun päätin luottaa ajo-ohjeeseen, tyhmää, eikö?

No, päästiin lopulta kuitenkin ajoissa perille. Ilmoittauduin, moikkasin tuttuja ja aloin katseleaan rataa. Ei mikään kamalan paha. "Mutta, meidän tuurilla joku menee mönkään kuitenkin."

Rataantutustumisessa koitin kerrankin hyvin keskittyä miettmään että mihin se koira nyt sitten ihan oikeesti menee, jos teen näin, jne. Sain ihan sujuvan suunnitelman aikaiseksi.

Lähtö. Fani ei edes varastanut, hienoa Fani! koira oli koko radan ajan muutenkin mielettömän upeasti kuulolla, ei mitään ongelmaa. Paitsi kepit, ja parit kontaktit. Kepeillä ollaan treenattu lähiaikoina liikaa Fanille itselle helpompaa puolta, ja nämä oli sitten sieltä vaikeammalta puolelta. Toisiksi viimeinen este oli puomi pussin perään. Ilmeisesti etenin jo liikaa, joten koira meni puomista ohi, siitä kielto. Takaisn puomille, ja vihdoin maalissa, ja TULOS!!

Tästä sitten taas antam aan ylen pusikkoon, sen jälkeen vähän ikkastiinkin, ja sitten piti vielä muilta russelisteilta käydä varmistamassa että se varmasti oli tulos. Ja olihan se :) Pääsimme siis ulos hyllyputkesta ja vielä finaaliradallekin.

Tämän jälkeen meillä oli kakkoskisa, ja nyt en enää jännittänyt lainkaan, ajattelin ettei mitään väliä, vaikka tulis hylly, meillä on yksi tulos!!

Nooh, tämä rata meni taas kivast, ei varastanut lähdössä, joku kontakti moka, ja sitten ne KEPIT. Ai kamala, sain korjata melkein joka välin. aikaa kului, ja kului... no, tulos saatiin siitäkin taas. Ja vaikka kepeillä kului ikuisuus, niin aikavirhe -7,80

Tuolla kisoissa palkittiin 5 ensimmäistä, ja Fani ylsi molemmilla radoilla palkinnoillekin. Ensimmäisellä radalla 5. ja toisella 4. Hienoa!!! Tulokset e päätä huimanneet, 20 ja 15, mutta muille tuli hyllyjä sitten meidänkin edestä.

Finaalinrata. Juu, katsetiin Lauran kanssa kun alkoivat laittaa numeroita finaaliradalle. Aika kauheeta pyöritystä. Ajattelin vaan, että eipä sen niin väliä, me voitettiin itsemme jo kun päästiin finaaliin.

Ennen minejä oli maxt, katseltiin niiden suoriukia, ja aika paljon tul hyllyä, etenkin nopeilla koirilla.
Fani on nopea, joten ajattelin, että se ponkaisee varmaankin johonkin väärälle esteelle, tms.

Rataantutustuessa hoksasin vielä yhden pelastavan ohjauksen, jota päätin kokeilla.

Lähtö, Fani aavistuksen varasti lähdössä, mutta onneksi alussa heti oli pussi, jotenka en myöhästynyt itse lainkaan. Mentiin oikeaan putken päähän. se vienti olikin vielä helpompi kun  olin ajatellut. Sitten hankala kohta. onnistuin ohjaamaan juuri kuten olin suunnitellut, ja nappiin meni. Seuraava hankala kohta oli kamala pyöritys. Ensimmäinen vienti oli helppo, koira laskeutui juuri sopivasti sinne mistä sen pitikin mennä, sitten tuli se vaikea kohta, johon tosiaan rataantutustuessa keksin keinon, tai ainakin toivoin niin. Onnistuin aika hyvin tekemään sen juuri niin, mielestäni, ja nappiin meni, Fani ei edes vilkaissutkaan ansapuomille!

Hetken päästä alkoi mokat. omaa tyhmyyttäni en vienyt koiraa putkeen tarpeeksi läheltä. Fani irtoaa ja hakee putken hyvin, mutta ei väsyneenä, silloin sitä tarvitsee auttaa, mutta enhän mä tajunnut. Siitä kielto. Tästä siis seurasi että olin myöhässä kepeillä, kielto. Mutta nyt meni kepit muuten hienosti, ne olikin "Fanin puolelta". seuraavassakin kohdassa olin edelleen aavistuksen myöhässä, joten jouduin tekemään pelastusohjauksen, näistä en tykkää, mutta onneksi ne meillä onnistuu useimmiten.

Sitten puomi, kontaktivirhe, hyppy, maalissa, ja tulos!!! Ihan uskomatonta. Vasa aamulla saatiin eka tulos ylipäätänä kkösistä, ja vielä illalla kolmosten radaltakin tulos, olin kyllä ihan äimänä. Mahtava tunne.

Rata ei ollut kovin helppo, tuloksista katsoin että melkein puolet kaikista kolmosista teki hyllyn. Finalistirusseleista vain 5 sai tuloksen, joten Fani sijoittui mestaruuskisoissa viidenneksi, ja palkittiin parhaana 1-2 luokan koirana kunniamaininnalla :D Hienoa Fani! Tästä se vihdoin lähtee!

Ny täytyy alkaa armoton keppitreeni, joka on jäänyt kyllä ihan mun laiskuuttani, nimittäin meillä on omassa puhassa kepit...

Kontaktit tarvii myös saada kuntoon.


Fiini-piiperöstä: Se on aika ihana ja oppivainen pentu, osaa jo istua, sekä istua ja odottaa, Tietää myös että luoksetulossa istutaan :D Maahanmenoa reenattiin myös hiukan jo tuolla agimestaruuksissa. :)

Tiistaina on oman seuran mestaruudet. Fani osallistuu kilpaileviin, ja Dana mölliköihin. Tiistaina saan ilmeisesti myös kuulla mun työtilanteesta jatkossa. Ans kattoo.

Viime viikonlopun olin vaihteesi baarilla töissä, ja hiukan oli rankkaa, kun oli päivällä nuo kisat. No, ehkä sitäkin kestäis.