Rankka päivä

Raivostuttaa kaikki, jotenkin siis ihan kaikki juuri tällä hetkellä. Nyt juuri päällimmäisenä se etten ole kirjoittanut blogiin ikusuuteen, ja on tapahtunut niin paljon etten tiedä mistä aloittaa.

Aloitetaanko koirista.

Kertun kanssa käytiin Helsingissä, Kouvolassa ja Heinolassa kaikkien rotujen näyttelyissä.
Kaikista saatiin ERI sekä luokkasijoitus (Helsigissä AVK4, Kouvolassa ja Heinolassa luokkavoitot). Kouvolassa vielä kaiken kukkuraksi paras narttu kehässä Kerttu sijoittui toiseksi ja sai varasertin. Tuntui tosi mukavalta kun tuomarina oli tiukka suomalainen, joka antoi 16:sta nartusta vain neljälle ERIn. Samoin Heinolan tuomarilta ei juuri pinkkiä herunut, vain 5 narttua 16 joukosta sai ERIn.

Helsingissä lisäksi toinen sijoituskoirani Frasse sai myös ERIn.
Heinolassa kasvattini sai H:n, ja Valkeakoskella sekä Voitto että Fiini kumpikin saivat H:n.

Valkeakosken näyttelyn jälkeen kävimme katsomassa Lauran kanssa Fanin ja Lyytin pentuja, jotka olivat uskomattoman kauniita pieniä russelilapsia kaikki. Itselleni olen valinnut tricolourpojan, "Kyöstin", jolle löytyi viimein myös aivan mahtava osaomistuskoti, terkkuja vain. Olen todella iloinen että poika pääsee harrstavaan kotiin.

Kodin etsintäprojekti ei tällekään pennulle ollut kovin mutkaton. Sain jälleen pettyä joihinkin ihmisiin totaalisesti, mutta ei siitä tällä erää enempää, ettei sappi kiehu liikaa.


Muutenkin jotkut ihmiset on nyt taas jotenkin tosi vaikeita. Tai ainakin miehet.

Mä yleensä olen sitä mieltä että miehet on melko mutkattomia ja yksinkertaisia, verrattuna naisiin, ja yleensä tulenkin miesten kanssa paremmin toimeen. Mutta nyt viimeaikoina, tuntuu, että mun kohdalle on sattunut tosi vaikeaselkoisia miehiä. Sitten jos vielä sotken jotain tunnesoopaa sinne sekaan niin kyllä kiehuu varsinainen sekametelisoppa. En suosittele maistamaan!

Onneksi mulla on mun ihanat kaverit. Mä en tiedä mitä tekisin ellen voisi purkaa turhautumistani heille. Puhelinlangat käy kuumana kun Nora soittaa ja kaikki on aina pielessä. Tuntuu että nyt täytyis taas päästä hetkeksi pikkulomalle, todennäköisesti se oon van minä itse joka teen asioista aina niin kamalan vaikeita kun hermot on kireellä, ja aina pitäisi saada kaikki tässä ja nyt. Jos en saa heti, niin ei sitten ollenkaan, pitäkää p*skanne, heh.

Ja, ettei vaan olis liian helppoa, niin taas on auto-ongelmia, en tiedä, ei taida noi vanhat(kaan) autot kestää mun käyttöä. Pitäisköhän ostaa polkupyörä vaan suosiolla.

Nyt poistun unten maille, ja nukun ehkä vaikka perjantaihin asti, jospa silloin olisi vähän parempi päivä.

ps. nyt mun on ihan pakko saada nähdä jälleen kerran Rankka päivä - the elokuva! Ihan loistava, suosittelen lämpimästi kaikille, itseni kaltaisille, rauhaa rakastaville!

Luonnosta tuuleen

Huoh, isäni kävi eilen mökiltä kotiin päin ajellessaan meillä kylässä. Hänellä oli tuliaisina pari pussukallista kanttarelleja, nam. Aika arvokas tuliainen, kävin tänään torilla, ja kanttarellit näyttävät maksavan 5€/litra. Tuossa oli yhteensä varmaan neljä litraa, ja valmiiksi poimittuna. Mulle jäi vaan siivoaminen, en voi sietää sitä jos sieniin jää yhtään likaa. (Tiedoksi niille, jotka eivät ole sieniä tottuneet käsittelemään, sienet siis siivotaan roskista ja mullasta yms. sudin avulla, ja itse vielä ryöpsäytän ne pannulla ennen pakastamista, jolloin ne vievät pakastimessa vähemmän tilaa.) Nyt on sitten kynnet ihan keltaiset :)

Kanttarellit olivat tänä vuonna todella isoja, ja niitä on paljon. Ne olivat myös todella kauniin muotoisia. Mitä isompi sieni, sen helpompaa sen siivoaminen on, joten kun laiskuus alkio puolen yön jälkeen iskeä, niin jätin pienimmät sienet siivoamatta, ja pakastin ne sellaisenaan purkeissa. Niille on jo hyötykäyttösuunnitelmiakin, ne ovat lähes koskemattomina sieninä hyviä harjoituskappaleita kanttarellikoirien kouluttamiseen. Näille siivotuille sienille mulla on muita herkullisia suunnitelmia. Viikonloppuna teen sienipiirasta! Ja loput sienet saavat odottaa pakkasessa vuoroaan.

Mä olen taas vaihteeksi kyllästynyt kaikkeen ja haluan muutoksia. Kumma kun tulee aina toisinaan tällainen muutosten puuska, ja sitten pitää laittaa ihan kaikki uusiksi. No, mä nyt en van kestä yhtä ja samaa kovin pitkään, sehän on jo nähty, ja monta kertaa. No, mutta saa nähdä mitä tästä tällä kertaa seuraa. Luulen että vähän pahaa mieltä, ja aika paljon iloista mieltä.

Koirarintamalla mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Fiinin kanssa pyörähdettiin Rantasalmella Kipinän kehässä, Fiini sai EH:n ja todella kivan arvostelun.Heti alkuun uomari kertoi mittaavansa Fiinin mutta tokaisi perään: "En minä siis ollenkaan epäile että tämä liian suuri olisi." Mittasuhteet ja koko olivat hänen mielestään lopulta oikein hyvät. Unohdin kysyä paljonko hän sai Fiinin korkeudeksi. Tuomari huomautti lyhyestä ja pystystä olkavarresta, kehui viistoa lapaa, sekä hyvin rakentunutta takaosaa. Hännän kiinnitys oli hyvä, ja tuomari erikseen mainitsi, että häntäkin on ihan hyvä, vaikkakin toki voisi olla suorempi. Korvista huomautti toki myös.

Fiini esiintyi mätsärikatastrofista huolimatta todella mallikkaasti, ravasi kauniisti, ja seisoi fiinimäiseen tapaansa tepsutellen. Olin erittäin tyytväinen pikkuneitiin!

Fanille taas syntyi lapsia. Kaunis Lyyti pyöräytti 4 komeaa poikaa ja yhden kauniin rinsessan. En malta odottaa että näen pennut ihan livenä. Yksi niistä (Kyösti) on tricolour kuten Fani, mutta koitan suhtautua siihen puolueettomasti.

Olemme lähdössä sijoituskoirien (ja vähän Fiininkin) kanssa näyttelyihin. Joten minua tapaa Helsingin kesänäyttelyssä, Kouvolassa, Heinolassa, sekä Valkeakoskella (samalla käyn ihastelemassa pikkufaneja).

Mätsärikuulumisia

Eilen käytiin Fiinin kanssa mätsärissä harjoittelemassa ensi sunnuntain näyttelyä varten. Täytyy sanoa että käyttäytyminen oli jälleen aivan järkyttävää riekkumista, siis liikkuessa, joten hyvä jos sunnuntaina H tulee..

Kuitenkin Fiini sai ensin sinisen nauhan, ja sen jälkeen voitti sinisen saaneet pienet koirat. BIS-kehässä ei menestystä tullut, sijoitus 8.

Ärsyttää, kun me treenailtiin tuota näyttelykäyttäytymistä, ja se menikin hetken jo ihan hienosti ja nyt sitten taas ihan päin mäntyä. pitäis vissiin treenata enemmän, tai jotain. Ärsyttävää. Ei minkäänlaista fiilistä lähteä Rantasalmelle asti esittelemään remminpäässä riekkuvaa kakaraa.

Hullun puuhaa

Mistähän taas aloittaisi.

Meillä oli tosiaan pieni agilityrupeama tuossa viime viikolla Fanin kanssa. Ensin kisattiin tiistaina Tampereella. Sieltä kaksi hyllyä, tosin toisesta radasta olisi tullut nolla, mutta pienten sählinkien vuoksi lähdin ilman lähtölupaa, joten hylly tuli, jälleen. Videot: A-kisa ja B-kisa. Ennen kisoja kävin hallilla treenaamassa kontakteja ja Fani teki tosi upeita kontakteja. Kisoissa ei sitten niistä upeista kontakteista ollut tietoakaan, mutta ei kyllä tullut kontaktivirheitäkään lainkaan. Fiinimeni hienosti ohjaten muutamaa estettä ja harjoitteli keppejä.

Torstaina oli sitten Riksun kisat. Niistä ei juuri mitään mainittavaa. Kaikki meni enemmän tai vähwmmän pieleen. 2 x hyl.Torstaina käytiin Mariannen kanssa ennen kisoja taas hallilla, ja marianne auttoi Fiinin pari kertaa putkeen, ja hetken kuluttua Fiini menikin putkeen jo hienosti ohjattuna, muutaman esteen rataakin mentiin ja hauskaa oli.

Perjantaina Agirodussa Hyl kun ohjaaja oli liian hidas. Tosi hienot kepit kuitenkin! Kontaktit ihan päin mäntyä.

Lauantaina AVO-SM karsintaradalta hieno suoritus, mitä nyt yksi kamala kaarros kun ohjaaja meinasi unohtaa radan. Harmittava vitonen puomin alastulolta. Sijoitus 11. kun 7 parasta pääsi finaaliin. Nollalla sijoitus olisi ollut 5. ja olisi saatu finaalipaikka. Eli AVO-SM finaali jäi parin sentin päähän tällä kertaa :)

Lauantain toka rata sitten ihan penkin alle, Fani varasti TODELLA rumasti lähdössä, ja loppurata olikin sitten katastrofi. Eli hylly.

Agirotureissu muuten oli tosi mukava, kiitos vaan Mariannelle matkaseurasta, mutta voimat se vei. Lauantaina kotona en tehnyt mitään muuta kuin nukuin.

Eilen oltiin P-HAU:n cup-kisoissa. Danakin pääsi pitkästä aikaa agiliitämään, ja meni tosi kivasti. Saatiin hyppikseltä jopa tulos. Jos olisin tajunnut että se menee peruuttamalla kepit ihan nätisti, niin tulos olisi varmaankin ollut jopa vitonen. Hyppytyyli oli kyllä aika järkky nyt, ihan pahaa teki. Fiini sai myös osallistua, ei menty ihan kaikkia esteitä ja pidettiin lähinnä vaan hauskaa.

Tänään sain itselleni jäykkäkouristusrokotuksen tehosteen, joten siitäkään ei tarvitse taas hetkeen stressata. Monesti olen asiaa miettinyt, mutta ei ole tullut haettua. Nyt kävin terveystarkastuksessa, niin terveydenhoitaja päätti sen siinä sivussa tuikkasta. Eikä edes kirpassu ;)

Eilen kun tein ruokaa, käytin muuten eka kertaa itse kasvatettuja chilejä. Kokeilin sitä raakaa chiliä ihan vähän kielenkärjellä, niin jestas se muuten oli tulista! Mitähän spessulajiketta nuo lienevät.. Muuten pikku vinkki: Ei kannata hieroa silmiä, jos on juuri käsitellyt chiliä, se teki aika kutaa! Mutta, sivelin chilinkannoilla hieman sohvapöydän kulmia, niin kummasti ei enää pentua kiinnostanut pöydän kulmien nakertaminen ;)

Sama ihana pentu on syönyt tietokoneeni laturinjohdon poikki, joten minulla ei tällä hetkellä ole kone käytettävissä kotona. Saa nähdä koska saan uuden piuhan. Joten, minut tavoittaa tällä hetkellä parhaiten puhelimitse. Töissä pääsen sähköpostiin, mutta esim. pe-su olen vapaalla, joten en todennäköisesti pääse nettiin.

Pitkästä aikaa

Luin tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset, jotka pitävät päiväkirjaa ja muodostavatnäin yhtenäistä tarinaa sattumanvaraisista tapahtumista elämässään, ovat myös fyysisesti terveempiä kuin ne, jotka eivät pura tunteitaan paperille.

No mä olen kirjoittanut blogia jo vuosia. Ehkä tämä ei ole tarpeeksi yhtenäistä tarinaa, tai ehkä teen jotain muuta väärin, kun en ole fyysisesti kovinkaan terve. Tai jos sitten teen kaiken oikein, niin kuinkahan sairas olisin, mikäli en pitäisi blogia. Hui, en tohdi edes kuvitella.

Sairauksista puheenollen. En ole vieläkään saanut selvitettyä labratuloksiani, jotka on tulleet jo muutama viikko sitten. Ensi viikolla on pakko ottaaa itseä niskasta kiinni. Enemmän mua pelottaa että eivät ole löytäneet mitään, kun se, että jotain olisi löytynyt. Epätietoisuusa on aina vaan niin paljon pahempi.

Meillä oli Fanin kanssa hiukan treenitaukoa. Ensin Fani oli sairaslomalla, sitten kerran mä olin migreenikohtauksen kourissa. Olin kyllä lähdössä treeneihin, mutta Marianne kun soitti mulle, ja mä oksensin kesken puhelun, niin Marianne oli sitä mieltä että mun olis ehkä parempi jäädä kotiin. Lisäksi meiltä jäi yhdet epikset ihan laiskuuden vuoksi välistä, ja toiset työvuorojen takia.

Nyt kuitenkin viime torstaina pääsin vihdoin treeneihin, jotka olikin viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Ensi torstaina olisi oman seuran epikset, mutta mulla taas työt sotkee, tietenkin. Nyt on pakko sitten vaan käydä itsenäisesti treenaamassa, sillä meillä on tulossa aktiiviagiviikko heinäkuun alussa. Tiistaina kisat Tampereella, torstaina Riksussa, ja sitten pe ja la ylöjärvellä agirotu-tapahtuma (emme tosin jää sunnuntain agirotu joukkuekisaan).

Saa nähdä kuinka käy. Sen jälkeen jäämme pois agilitykisoista. Palaamme ehkä joskus, todennäköisesti palaan radoille seuraavaksi Fiinin kanssa, ja Fanin kanssa sitten taas jonain kauniina päivänä.

Fiinillä taitaa olla juoksu tulossa, se on vähän omituinen, ja Dana astuu sitä minkä kerkeää. Edellinen juoksu Fiinillä oli puoli vuotiaana,  ja nyt se kohta täyttää vuoden. Fiini on ilmoitettu näyttelyyn, joten veikkaan että juoksu sattuu juuri näyttelyn ajalle, jolloin korvat ei tasan tarkkaan sitten taas pysy oikein päin. Mutta, minkäs teet. Onneksi on jo yksi EH :D

Nyt on siis juhannus. En ole oikein juhlapyhien ystävä, joten lupauduin baarille töihin molemmiksi öiksi. Eipä tuota juhannusta olisi paljon tullutkaan vietettyä, etenkin kun vettä tulee kaatamalla. Nyt tosin oli hetken ajan kirkasta, mutta pari tuntia sitten jyrisi, ja tuli rakeita taivaan täydeltä.

Päivätyöstä mulla on taas vapaata, to-ma. Eli tavallaan ihanan pitkä juhannusloma. En jotenkin edelleenkään osaa pitää baarissa oloa varsinaisesti työntekona, vaikka se sitä onkin.

Kävin kyllä torstaina kaupassa, mutta en ostanut sitten oikein mitään järkevää, lopputulos on se, ettei mulla ole kahvia, eikä tupakkaa, eikä oikein muuta syötävää kuin pakastepatonki. Tarvitsee varmaan vääntäytyä johonkin huoltoasemalle. Tosin, mietin jo, että olisikohan pizzeriat auki. Mutta ei sieltä saa kuitenkaan kahvia ja tupakaa tilattua, joten on pakko kai ihan itse liikkua.

Mä olen taas kyllästynyt ihmisiin. Se ei liene mitään uutta. Mä en oikeesti tajua ihmisten typeryyttä, mutta en edes jaksa siitä alkaa jauhaa blogissani. Mun omat ystävät on ihania, niitä mä ymmärrän, he ymmärtävät mua, ja pidämme toistemme puolia (sekä tietysti pyöritellään yhdessä silmiämme muiden ihmisten hölmöilyille.)

Mä olen tyhmästi aktiivinen netissä. Ei pitäisi, sillä tykkään toisinaan tehdä tikusta asiaa, ja muutenkin jos joku asia minua ärsyttää, saatan siitä huomauttaa kovaan ääneen, vaikka se ei loppujen lopuksi hirveän iso asia olisikaan. Yleensä taustalla on ärsyyntyminen ihmisten käyttäytymiseen toisia ihmisiä kohtaan. En pidä siitä että toisiin ihmisiin suhtaudutaan ylimielisesti, tai että tallotaan toisia ihmisiä omiin jalkoihin.

Monilla ihmisillä varmaan onkin minusta aivan täysin väärä kuva, mutta, mikäli eivät vaivaudu tutustumaan minuun oikeasti, ei heidän mielipiteellään ole minulle mitään merkitystä.

Nyt alan miettiä juhannuksen ruokapolitiikkaa, ja hei! AURINKO PAISTAA!!!!!!! Jeee :) Hyvää juhannusta mussukat!


- Fiini 1v Toivottaa myös hyvää juhannusta :) -

Mun kristallipallo on rikki

Apua, mikään ei menee suunnitelmien mukaan, tuntuu että mitä vaan kuvittelee tapahtuvan, se heittää voltin, kuperkeikan ja kääntyy vielä jonnekin.

Ensinnäkin koirapuolella:
Tuontiurokseni Ruff todettiin HC sairaaksi, joten sitä ei tietenkään käytetä jalostukseen. Tästä ja monesta muusta sattuman sopasta johtuen meille ei tule pentueita enää tänä vuonna, katson tilannetta uudelleen ensi vuonna.

Jos ihan suoraan sanon, niin russelinpentuja syntyy tällä hetkellä mielestäni liikaa. Haluan itse jotenkin hetken vetää henkeä, ja katsoa tilanteen kehittymistä. Ensi vuonna voi tilanne olla toinen, tai sitten ei. Minun narttuni ovat kaikki vielä niin nuoria, ettei niitä ole mikään kiire pennuttaa, mieluummin odotankin vielä hetken.

Ja ei, minulla ei ole ollut vaikeuksia löytää pennuille koteja, päinvastoin, kaikki neljä pentulaatikon asukkia ovat löytäneet kodit, ja tulevistakin pentueista on jo "varauksia".

Smulanin pennut lähtevät juhannuksen jälkeen uusiin koteihinsa, ja siitä eteenpäin keskityn välillä muihin asioihin, kuten esimerkiksi ihan itseeni.


Oma elämä on ihan ihmeelliessä myllerryksessä. Mieltäni vaivaa eräs ihminen, ja yritän saada asiat nyt mahdollisimman pian selviksi, koska en pidä tällaisista epäselvistä tilanteista. Haluan että asiat on selkeitä, ja niistä puhutaan niien oikeilla nimillä. En jaksa arvuutella ja mietiskellä ja ihmetellä. Toisen ajatuksia kun en kuitenkaan osaa lukea.

Olen myös hiukan "sairastellut" lähiaikoina. Vanhat vatsaongelmat eivät ota laantuakseen, ja nyt migreenikohtauksetkin ovat taas auringonvalon myötä tulleet takaisin. Olen muuten huomannut nyt jonkinlaisen yhteyden verensokerin ja migreenikohtausten välillä. En tiedä onko se mahdollista, mutta ehkäpä tarkkailen tilannetta. Sain viimein myös aikaiseksi lähteä tutkituttamaan tuota vatsaa. Toivottavasti joku syyllinen löytyy, inhottavaa kun ei tiedä miksi on kipeä. Toivottavasti kuitenkin on jotain "yksinkertaista".

Eilen tapasin sattumalta erään vanhan kaverin. Kävimme tänään kahvilla, ja oli kyllä mukavaa. Täytyy yrittää jatkossa tavata useamminkin. Olen vain niin huono pitämään yhteyttä.

Nyt on näyttää taas suhteellisen valoisalle, mutta silti olen edelleen todella kyllästynyt, ja tarvin muutoksia elämääni. E kestä enää tätä ainaista paikoillaan junnaamista. Jotain on tapahduttava, ja mikäli suunnitelmat nyt kerrankin toteutuvat, niin pian tapahtuukin.

On muuten sanottava vielä, että kesä on viimein tullut. Iltaisin on jo lämmin, ja yöt on valoisia, pimeys on tiessään. Tänään olisi ollut todella ihana ilma, mutta jouduin valitettavasti makaamaan sisällä pimeässä (verhot ikkunoissa), ihan paikallaan ettei sattuisi päähän niin kovasti. Vieläkin hieman vihloo, mutta alkaa taas helpottaa, taidan ottaa kohta viimeisen särkylääkkeeni, samalla kun syön hellalla höyrystyvät parsakaalit. Täytyykin siis muistaa huomenna käydä apteekissa, ja täytyy muistaa etten eää koskaan osta noita Paramaxeja, ne ei tunnu sopivan mulle.

Ihmisuhteet on edelleen mulle kyllä aika kinkkinen asia. Mä mietiskelen niitä nykyisin aika paljon ja monelta kantilta, etenkin autoa ajaessa. Olen huomannut että se on sopivan hiljainen ja yksinäinen paikka mietiskelylle. Ja mitäpä muuta sitä miettisi kuin ihmissuhteita, tulevaisuutta, jne. Koirajutuilta yritän toistaiseksi pitää hiukan lomaa. Vaikka koirat onkin paljon helpompia kuin ihmiset ;) Kaikkein pahimpia taitaa olla koiraihmiset, välilä en ymmärrä niitä ollenkaan, mutta sitten muistan että lukeudun heihin itsekin.


Koiraihmisistä puheenollen. Musta on tosi hauskaa, kun aika moni koiraharrastaja on viime aikoina muistuttanut mua jostain kuulemma sanomastani "lentävästä lauseesta", puhun vaan niin paljon etten yleensä itse sellaista muista sanoneeni, mutta hienoja laueita on olleet, ja kiva että jollekin on painunut mieleen jotain mun höpötyksiäni. Vaikka en mistään mitään tiedäkään..


Nyt tuntuu että särkylääke vaikuttaa hiukan ja vihlonta ei enää tunnu niin voimakkaana, ehkä käyn iltasavukkeella ja menen nukkumaan. Huomenna on typerä työpäivä, menen vasta 16, mutta sitä ennen täytyisi ehtiä tehdä kaikenlaista, koska tulen vasta yöllä takaisin.


Ihan lopuksi pahoittelen vielä, etten viime viikolla ehtinytkään käydä tapaamassa erästä kaveria, vaikka lupasin, tunnen siitä edelleen huonoa omaatuntoa, mutta eiköhän me ehditä tässä nyt nähdä!

Äärestä laitaan ja takaisin

Edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut tovi.  On ollut ihan oikeasti niin kamalasti kaikenlaista tekemistä, eten ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella. Töissä voisi olla mahdollista kirjoittaa blogia jossain välisä, mutta en usko että siellä pystyisi niin rauhassa kirjoittamaan, että saisi mitään fiksua ylös.

Tässä on siis ehtinyt tapahtua vaikka mitä.

Ensin oli Lahti KV. Omista Fiini, Siro ja Kerttu saivat kaikki EH:n, Kerttu myös voitti luokkansa. Kasvateista Lotta ja Sulo saivat H:n. Olen ihan tyytyväinen. Nyt on taas kolmella "uudella" kasvatilla näyttelytulos.

Sitten oli pentunäyttely Hollolassa, ja Voitto esiintyi hienosti, ei tosin minun kanssani, joten pyysin omistajan esittämään Voiton. Nyt alamme treenaamaan yhteistyötä, jotta voin tulevaisuudessa itse pojan esittää.

Viime viikonloppuna oli sitten Mäntän ryhmänäyttely. Sinne lähdimme Kertun ja Ruffin kanssa. Molemmat saivat EH:t. Ruffissa oli tuomarin mielestä paljon hyvää, mutta se oli liian kookas. Olen ihan iloinen että edes joku tuomari osaa sakottaa koosta, joten en ole lainkaan harmissani EH:sta. Vaikka olishan me se sertikin huolittu toki.

Tässä tapahtuu nyt niin paljon, mun ympärillä, sekä pään sisällä, etten oikein tiedä mistä aloittaa kertomista. Huomenna minulla on jälleen vapaapäivä, sillä olen nykyään "päivätyössä" osa-aikaisena. Joten ehkä nukun ajatukseni selkeiksi, ja kirjoitan lisää huomenissa. Ehkä.