Unohdinko koirat?

Mä en eilen kirjoittanut juuri mitään koirista, joten tässä tulee ;)

Fiinin kanssa ollaan tosiaan siis kesästä asti treenattu agilityä suhteellisen aktiivisesti. Mehän päästiin suoraan semmoiseen mölli/penturyhmään, alkeita oltiin hiukan itsekseen harjoiteltu.

No, mulla meinas jossain kohtaa jo loppua usko, Fiini meni ihan kivasti, mutta se oli aika hidas. Tuntui kauheelta vedättää koiraa radalla, kun on tottunut siihen etää Fanin ja Danankin kanssa juostaan yhdessä ja lujaa. Toivoin kuitenkin että hitaus johtuisi vain Fiinin epävarmuudesta. Silti aloin itse jo tulla aika epävarmaksi kun koira vaan oli ja pysyi hitaana.

Nyt sitten pienen treenitauon jälkeen maanantaina otin Fiinin kanssa itsekseni mun ryhmäläisten jälkeen pientä radan pätkää ja yllätyin positiivisesti! Mä sai ihan tosissaan juosta sen kanssa! Hyvä Fiini! Mulle jäi superhyvä mieli, se tuntui ihan oikeelta agilityltä, ja koira toimi tosi kivasti. Pitää vaan ohjatessa muistaa et se ei oo Fani.

Tänään Fiinin treeneissä pyysin sitten erästä meiän ryhmäläistä kuvaamaan videolle Fiinin pätkät. Ja tämmöinen video tuli:
http://www.youtube.com/watch?v=yQmuyNdI1v4

Kaikki oli ihan ihmeissään et hitsi, sehän juoksee! Eihän se vielä kovaa kovaa mene, mutta ihan eri koira se on kuin ennen. Nyt mä oon tosi iloinen, ja ootan innolla että päästään kisaamaan!

Sunnuntaina mennään ekoihin möllikisoihin ja ens vuonna sitten koitetaan päästä virallisiin. Kunhan saan nyt vaan kepit taottua tolle vielä. Keinunkin se tajusi itse ihan kivasti, ja rngeas on varmaan kohta ihan ok. Kontakteissahan ei mitään ongelmaa ole, kop kop.


Sitten muihin koiriin. Mun sijoitusnarttu Ginger on kuulemma paljon rauhallisempi kuin normaalisti, joten oletettavasti se on tullut tiineeksi. Nyt vain odotellaan että maha alkaisi paisua. Jouluun on vielä hetki aikaa kuitenkin.

Hobbelle syntyy pian pitkästä aikaa jälkikasvua. Se on aina jotenkin jännää. Nyt Hobbelle on muutenkin tulossa tässä pari narttua, mielnkiintoisia yhdistelmiä, jään jännityksellä seuraamaan mitä näistä uusista Hobben lapsista tulee.

Tähän asti olen ollut pääosin tosi tyytyväinen Hobben jälkikasvuun. Se jättää todella voimakkaasti omaa ihanaa vahvaa päätään, sekä vahvaa selkäänsä, sen pennut ovat kivoja luustoltaan, ja ne ovat pääasiassa paremmin kulmautuneita kuin isänsä. Hobbella itselläänhän on kulmausten lievästä puutteesta huolimatta hirmuisen kivat liikkeet, ja suurin osa sen pennuista myös liikkuu kivasti. Hobbe on aika kultakimpale tavallaan ollut, kultainen koira, jolla on paljon hyviä ominaisuuksia.


Mulla itsellä on pää edelleen ihan yhtä sekaisin kuin eilenkin. Jotenkin tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Jos pitäisi kirjoittaa jotain tärkeää lyö pää tyhjää, ja kaikki kuulotaa kauheen huonolta. Mä en oo jotenkin nyt tyytyväinen oikein mihinkään mitä teen. Mut ehkä tää nyt taas tästä.

Mä päätin tänään kaupassa vähän hemmotella itseäni. Ostin huomiseksi tarjouksesta paketillisen pihvejä, nam!

Mä oon oikeesti koko ajan nyt kauheen hyväntuulinen, mä en edes raivostu, vaikka eräs ihminen on suoraan sanoen kussut nyt aika pahasti asioita, eikä tunnu saavan mitään aikaan. Hänen asenteensakin on tosi ärsyttävä, mutta mä en jotenkin jaksa välittää. Luotan siihen että asiat järjestyy.

Ja ihan mahtava juttu! Mun hyvä kaveri, joka on jenkeissä tällä hetkellä töissä, tulee perjantaina Suomeen lomalle, ja lauantaina menen häntä moikkaamaan kouvolaan. Ihana nähdä pitkästä aikaa! Niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua.Välillä vaihdetaan kuulumisia esim. messengerin välityksellä, mutta ei se ole sama.

Mutta just nyt mun pitäisi jaksaa vielä hakea pyykit alakerrasta tänne kuivumaan, kun muistin vasta kauhean myöhään, että munhan piti pestä pyykkiä. No, kai se kone on pessyt jo pari tuntia sitten, mutta olen tehnyt tässä koneella kaikkea ihan oikeesti tärkeää. Sen lisäksi että olen tuijotellut Fiiniä videolta ja kirjoittanut höpöhöpö juttuja blogiini.

Kuulumisiin.

Talvi ulkona, kevät sisällä.

Nyt täällä viimein on lunta!

Pari kertaa on jo satanut, mutta sulanut samantien. Mutta nyt maassa on lunta :D

Tänään oli ihana päivä. Rakas ystäväni Kouvolasta ajeli tänne meille, ja lähdimme pitkälle lenkille tuonne merskun mettään, siellä oli paikoitellen jo ihanan talvista, ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko lenkin ajan. Oli ihanaa. Koiratkin toki nauttivat. Mun kaverilla on pinseri, jonka kanssa Fiini alkoi heti leikkiä ja niillä oli hirveän hauskaa!

Illemmalla kävin ostamassa koirille luita, saivat nilkkapalat kumpikin. Turbo ei meinannut millään ensin alkaa syödä omaansa, mutta lopulta kalusi sen ihan loppuun ja vissiin viimeisteli Fiininkin luun samalla. Nyt nuo makoilevat tyytyväisinä, masut täynnä ja pääkoppa tyhjänä.

Itselläkin tuntuu olevan nykyään taas pääkoppa jotenkin tyhjänä. Kaikkea mukavaa ja piristävää on tapahtunut, ja tavallaan on ihan hyvä olo ja mieli. Mutta koko ajan tekee mieli pois. Mä en tiedä onko se tää sykkyys taas vai mikä, mutta haluan pois. Tai jotain muutosta täytyy taas saada, tai kohta hajoaa pää.

Olen nyt hakemassa erästä työpaikkaa, joka voisi muuttaa jonkin verran asioita, mutta en nyt halua laskea sen varaan, kun en yhtää tiedä onko minulla mahdollisuutta saada sitä työtä.

Niin kauan pitäisi nyt vaan kokeilla kaikenlaista, kun se vielä on mahdollista, ettei sitten tarvitse katua vanhana kiikkutuolissa. Mä oon nyt jo jättänyt muutaman tosi hyvän tilaisuuden käyttämättä ja katunut jälkeenpäin.

Mutta katsotaan, kerron lisää tästä kun asiat selviävät. Ja voihan olla, että keksin jotain vielä jännempää.

Toivottavasti kuitenkin pian alkaa jotain tapahtua, sillä mikäli ei, niin pelkään että tulen hulluksi. Tai ainakin hullummaksi. Pitäkää peukkuja!

Jotekin muutenkin mulla myllertää nyt sisällä. tosi hassuja tunteita, ja tuntuu jotenkin että oon taas iloisempi ja avoimempi kuin pitkään aikaan. Hassua sinänsä kun toisaalta oon ihan kyllästynyt ja haluan vaan pois. Mut tällä hetkellä mä tykkään ihmisistä ja oon ihan yltiösosiaalinen ja se on ihan kivaa. Ja mä, joka en koskaan oikeastaan tunne mitään, ihastun harva se päivä. Se on kauheen hassua, ja nää on siis semmoisia pikkupikkuihastuksia, tosi harmittomia, mut jotenkin piristää kummasti. Tää on tavallaan ihan hauskaa aikaa, ja tavallaan koko ajan tapahtuukin jotain pientä, mut se ei nyt riitä. Mä tarvitsen jotain isompaa, että oon tyytyväinen.

Talven tulosta ja pimeydestä puheen ollen, mun chilikasvi on ihan sekaisin. Siinä on tälläkin hetkellä kolme chiliä, kaksi punaista, ja yksi raaka keltainen. Meinaakohan se pitää talvitaukoa ikinä? Mun uusi chilikasvi (se on semmoinen hassu kurpitsan näköinen) on nyt kasvanut jo sen verran korkeksi (10cm), että sitä olisi korkea aika harventaa. Taidan jakaa sen kahteen ruukkuun. Toivottavasti se jaksaa kasvaa isoki ja tekee mulle hauskoja chilejä. Ainakin se on jo aika pitkälle päässyt, sen lehdetkin muistuttaa jo ihan ison chilin lehtiä.  Mutta kuvitella, että tuo mun vanha chili on jo kaksi vuotta vanha. Mä en ole ikinä saanut varmaan mitään kasvia pysymään niin kauaa hengissä (edes yuccaa). Ja mä kun luulin että chilit on vaikeahoitoisia!

Kohta taidan lähteä vielä leikkimään vähän sosiaalista, mulla on jotenkin niin älyttömän hyvä mieli kun tänään oli niin ihana päivä kaiken kaikkiaan. Ja hei, pikkujoulukausi on meneillään, ja mäkin sain just kutsun yksiin sellaisiin!

Hiljaista muttei suinkaan tylsää

En ole pitkään aikaan taas ehtinyt rustailemaan. Paljon on tapahtunut, melkein liian paljon.

Fani on edelleen Venäjällä. Se on nyt astunut siellä onnistuneesti, ja käynyt näyttelyissä ollen ensimmäisessä näyttelyssään Venäjällä ROP SERT, myöhemmin Ukrainassa sai kaksipäiväisen INT näyttelyn molemmista näyttelyistä sertit tai cacibit, mitä tarvitsikaan, ja tuli Ukrainan ja Venäjän valioksi.

Regina on  poissa. Se oli eräänä päivänä päässyt penkomaan roskista, ja löytänyt ties mitä, muiden muassa kananluita, jotka sitten rikkoivat suolen, ja loppujen lopuksi Regina oli lopetettava. Ikävä on todella suuri, enkä jaksa asiaa sen enempää valitettavasti tässä käsitellä.

Hobbe oli viime lauantaina ensimmäistä kertaa Suomessa näyttelyssä. En uskaltanut toivoa kovinkaan paljoa, kun tiesin että näyttelyyn oli ilmoitettu 58 russelia joista 22 urosta.

Lopulta Hobbe kuitenkin voitti valioluokan ja oli paras uros 2 saaden varasertin (jonka Tuija tosin unohti ottaa vastaan) ja varacacibin. Paras uros 1 oli kaverini upea nuori uros, joka sattumalta on vielä Hobbelle sukuakin! Olemme todella tyytyväisiä tulokseen.

Sunnuntaina ja maanantaina olin Tuijan luona astuttamassa Gingeriä Hobbella, se astui upeasti, ja nyt jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää. Otimme myös uusia kuvia Hobbesta, joita pääsee katselemaan sivuiltani http://kisentels.com/ uutisista.

Mulla itsellä on oikea polvi reistannut kohta kuukauden, enkä voi ratsastaa, joten heppakisat on nyt tauolla. Ensi kuussa lähden tutkituttamaan tuota, mikäli se ei ala parantua.

Tässä nyt vain pikakatsaus kaikkeen mitä on tapahtunut. Olisi varmasti taas paljon muutakin kerrottavaa, ja paljon ajatuksia, mutta mikään ei tällä hetkellä tule ulos oikein oikeassa muodossa, joten jätän ne seuraavaan kertaan.

Kiitokset kaikille osanotoista, ei ole ollut nyt taas ihan helppoa.

Ämmämmät ja muuta mukavaa

Helsingin agi-MM kisat olivat siis viikko sitten. Olimme ystäväni kanssa sekä la, että su katsomassa. Kyllä oli upeita suorituksia! Oli tosi upeeta seurata huippukoirakoiden saumatonta yhteistyötä. Jännitystä oli ihan loppuun asti kun Jaakko ja Zen pitivät maxien yksilöhyppärin jälkeen kärkipaikkaa, ja lähtivät finaalin viimeisenä koirakkona valitettavasti lopulta hylkäytyen. Jouni ja Yoko saavuttivat kuitenkin pronssia.

Hirveä into tuli itselle päästä kisaamaan. Valitettavasti vaan Fani on Venäjällä, ja mulla ei siis ole kisakoiraa.

Fiinihän on vielä liian nuori kisaamaan, eikä olisi kyllä mitenkään kisavalmiskaan. Sitten on Velmu, joka luvalla sanoen on kyllä melkein vielä enemmän hukassa kuin Fiini. Ainakin eilisten treenien perusteella. Treenataan nyt pari viikkoa ja sitten vähän mietin kuvioita uudestaan.

Fiinillä on treenit torstaina ja odotan innolla, ei olla pariin viikkoon taas agiliidetty. Viime viikollahan ei treenejä lainkaan ollut kun kurssi vaihtui. Nykyisinhän treenaamme uudella hallilla, joka ei ole kauheasti suurempi, mutta tuntui tosi paljon avarammalta ja valoisammalta kuin vanha.

Olen ehtinyt myös keskittyä heppajuttuihin välillä. Pari viikkoa sitten oltiin Rokin kanssa Asikkalassa harjoitus kisoissa. Ne oli meidän ekat ihan estekisat. Aikaisemmissa kisoissahan on hypätty maastoesteitä.

Kisat oli maneesissa, ja en itse ollut koskaan käynyt Rokin kanssa maneesissa, joten hiukan jänskäilin et miten käy.

Rokki meni kaksi luokkaa, 40cm yhden ponitytön kanssa, ja 60cm mun kanssa. 40cm radalla tuli harmillisesti kielto viimeiselle esteelle, mutta 60:ssä tehtiin puhdas rata ja sijoituttiin kolmanneksi! Lähtijöitä oli 60cm luokassa viitisentoista ja vain 4 puhasta rataa, joten se ei ehkä loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin helppo rata kuin se rataantutustumisessa vaikutti.. Tai sitten oli vaan jännitystä ilmassa.

Itse jännitin koko radan ajan ihan kamalasti ja mun istunta oli varmaan aivan p*rseestä, mutta oon kuitenkin tyytyväinen suoritukseen noin muuten. Ja poni oli ihan mahtava!

Meidän piti osallistua myös toisiin kisoihin viime viikonloppuna, Pyyrylän sänkkäriderbyyn, jossa viime vuonnakin oltiin, mutta valitettavasti mun polvi noi reilu viikko sitten sopimuksensa irti, enkä saanut ratsastaa, joten ne kisat jäi meiltä väliin. Olin kuitenkin Pelto-Ollilan ponikoiden kanssa kisoissa, ja tytöt tekivät hienoja suorituksia!

Huomenna mulla olis ratsastustunti. Polvi on ollut nyt ihan ok, joten aion kyllä mennä tunnille ellei nyt ihmeitä tapahdu. Viimeksi kun olin tunnilla, menin meidän tallin suokkiruunalla, kun Rokki oli maastossa. Oli ihan mahtavaa hiukan "vääntää koulua" ohjatusti pitkästä aikaa.

Tänään tein myös löydön! Taisin viimein löytää Lilalle sopivan uroksen. Kyseessä on uros jonka olen aikoinaan nähnyg ja tykännyt siitä, mutta olin melkein unohtanut jo sen olemassa olon. Tästä lisää myöhemmin.

Viime viikonloppu oli aika mukava, mun hyvä ystäväni oli meillä kaksi yötä ja käytiin Cumuluksessa Adam Tenstan keikalla. Tuli hiukan tuhlattua, mutta olipa tuo kai sen väärtiä. Nyt koitan muutnkin vähän rentoutua. Töitä seuraavan kerran vasta perjantaina!

Nyt lähden lukemaan tuota "P.S. Rakastan sinua" -hömppää, ja nukkumaan.

Uusia tuulia

Meille on tullut tulokas laumaan. Kaverini parsoni asuu jonkin aikaa meillä, ja treenaamme yhdessä agilityä, tavoitteena päästä kisoihin mahdollisesti vielä tänä vuonna. Hauska eläin, olemme ennestään jo vanhoja tuttuja, ja yhteistyö toimii hienosti. Welmu on myös sopeutunut laumaan ihan kuin se olisi aina ollut osa sitä. Jatkossa koitan kirjoittaa jonkinlaista treenipäiväkirjaa tänne. Siitä saattaa olla jopa hyötyä myöhemminkin.

Kertaalleen olemme jo treenanneet ja kyllä tuo on aika näppärä eläin. Muutamia perusjuttuja täytyy käydä alusta alkaen uudelleen läpi, mutta pääasiassa se on jo ihan agikoira.

Fiini on myös treenannut jonkin verran. Irtoamista harjoitellaan tällä hetkellä mm. pallon avulla. Tuo kun on mun ensimmäinen russeli joka ei irtoa automaattisesti. Se on muutenkin tosi erilainen kuin nuo muut. Mutta kyllä siitäki vielä hyvä tulee. Luulisin.

Niin, ja Fiinin kanssa on nyt myös panostettu paikallaolo harjoituksiin. Aika nopeasti alkoi tuottaa hedelmää. Tyhmä tuo pikkuneiti ei ainakaan ole!

Pentusuunnitelmat alkaa hiljalleen muovautua lopullisiksi. Pentuja on odotettavissa Kertulle, Gingerille, ja Lilalle. Kertun pentuihin en ota enää kyselyjä vastaan, mutta mikäli joku on kiinnostunut saamaan kotiinsa fiinikakkosen, tai sitten sileän tricolourin pennun, niin niitä voi minulta kysellä. Gingerin aion astuttaa omalla pojalla, Hobbella, mikäli molemmat ovat edelleen terveitä. Mutta Ginger astutetaan vasta loppuvuodesta 2009, ei siis vielä tuosta seuraavasta juoksusta mikä kohta puolin alkanee.

Kennelliitto on ollut mulle yksi murheenkryyni taas viime aikoina. Smulanin pentujen rekisteröintilasku tuli viimein, mutta yllätyksekseni sieltä tuli myös lasku Smulanista. Smulan kun on ruotsista tuotu koira, pitäisi sen rekisteröinnin Suomeen olla ilmaista. Samassa kirjeessä edellisten mukana meni myös Liettuan tuonti mäyräkoirani paperit, mutta siitä ei ole sitten kuulunut mitään laskua. Huippuhieno homma!

Mun kaverin pentue taas oli rekisteröity väärin. Niide piti mennä ER-rekisteriin, mutta oli rekattu FIN. Jokin aika sitten eräälle toiselle kasvattajakaverille kävi sama, mutta päinvastoin. Kai ne nyt pitävät siellä niin kiirettä rekisteröinneissä, että toisinaan huolellisuus unohtuu. Ja toki, erehtyminen on inhimillistä, ärsyttää vaan jos sitä tapahtuu jatkuvasti.

Noi Kennelliiton palvelut kun ei ole todellakaan mitään ilmaisia, tai edes puoli-ilmaisia, päinvastoin hinnat vaan nousee jatkuvasti. Niin kyllä sitä odottaisi että edes joskus joku menisi nappiin. (Mun shar pei pentuekinhan keväällä rekisteröitiin väärässä hintaluokassa..)


Mutta nyt Fiini katselee mua tuossa jalan vieressä söpösti pää kallellaan, joten taidan kömpiä sen kanssa nukkusiin. Aamulla pitää koittaa jos jaksaisi nousta aikaisin ja mennä katsomaan Messilään koulukisoja, siellä olisi mun  entinen hevonen kisaamassa. No, tälleen työyön jälkeen en taas kyllä mee vannomaan että jaksan nousta. Mutta yrittänyttä ei laiteta! Vai miten se nyt menikään..

Paluu arkeen

No niin.
Kirjoittelin tuossa yönä eränä tänne pitkän tarinan, ja eikö sitten juuri lähettämishetkellä tullut jokin toimintahäiriö tälle sivustolle, joten kirjoitus katosi taivaan tuuliin.

En yhtään muista mitä kaikkea tarinoin silloin.

Joka tapauksessa, mun auto on jälleen korjattu. Nyt sen pitäisi kaiketi pelata taas. Ei ollut kovin halpaa lystiä, mutta kunhan pääsee kulkemaan.

Kävin sitten myös Eestissä Lagedissa Welmu parsonin, sekä Fiinin, Kertun ja Voiton kanssa. Welmu oli ainoa parsoni, sai ERIn ja oli ROP. Russelit kaikki saivat ERIn, Voitto oli juk3 ja PU3, Fiini oli juk2 ja Kerttu AVK1, sertikilpailussa Kerttua vastassa oli kaunis valionarttu Lysti, joka lopulta vei seertin, Kertun tullessa toiseksi. Paras narttu kilpailussa menin sekaisin kun Fiinikin pyydettiin kehään, ja pyysin Ferrien omistajatytön tulemaan sen kanssa kehään. Fiini ei kuitenkaan suostunut hänen kanssaan kävelemään, ja pääsi irti kaksi kertaa, tästä syystä vaihdoin koiria hänen kanssaan, jonka vuoksi Kerttukaan ei lopulta  suostunut liikkumaan, joten tuomari päätti PN-kisassa vaihtaa avonarttujen paikkaa, ja Kerttu sijoittui näin  PN3 sijalle.

Kotimatkalla hain ystäväni Hyvinkäältä meille  kylään ja kävimme hiukan pyörähtämässä Lahden yöelämässä. Oli siis raskas, mutta antoisa viikonloppu. Kumma kyllä, en sunnuntaina potenut lainkaan krapulaa, mutta väsymys oli suunnaton.

Kennelliitossa tökkii taas jotenkin aika pahasti. Meidän pentujen paperit ei ole vieläkään tulleet. Huomenna soitan kennelliittoon, että onko kirjeeni varmasti mennyt perille. Toivottavasti. Alan hiukan olla huolissani jo. Ruotsissa asuvan kavsattini omistaja haluaisi ilmoittaa koiransa näyttelyyn, muttei voi koska sillä ei ole rekisterinumeroa. Ikävää.

Olen todella tyytyväinen tuohon viime kesäiseen pentueeseen. Olen nähny kaksi nyt ihan luonnossa, ovat todella kivan näköisiä, tasapainoisia pentuja. Kahdesta muusta olen saanut kuvia, ja neki ovat hurjan kivan näköisiä. Etenkin päät on kaikilla tosi mahtavat.

Tallinnassa vietin siis päivän kasvatin omistajaperheen kanssa. Ovat ihan mahtavia tyyppejä. Mihin olisinkaan joutunut reissullani ilman heitä. Innostuivat nyt myös itse näyttelyistä, mikä on hurjan kiva.

Tulevat pentusuunnitelmat elävät jälleen. Minulle on tarjottu kivaa ratkaisua, ja ole todella innoissani. Tästä lisää hiukan myöhemmin, se kun ei ihan heti ole vielä ajankohtaista.

Agilityrintamallekin löytyi viimein ratkaisu, ja olen saanut lainakoiran itselleni. Aloitamme pian treenaamisen, ja katsotaan koska päästään kisoihin. Odotan innolla.

Fiinin  kanssa aloitetaan kisaaminen sitten ensi vuonna, nythän ollaankin aika vähän vasta treenattu.

Muuten elämä on taas aika hyrskynmyrskyn. Mikään ei tunnu taas oikein kunnolla onnistuvan, ja se harmittaa!

Nyt taidan käydä nukkumaan, ja yrittää herätä hyvissä ajoin, huomiselle olisi paljon tekemistä, ja illalla sitten Fiinin treenit, ja yöksi töihin.

Kiitokset taas kaikille kavereille, mitä tekisinkään ilman teitä!

Rankka päivä

Raivostuttaa kaikki, jotenkin siis ihan kaikki juuri tällä hetkellä. Nyt juuri päällimmäisenä se etten ole kirjoittanut blogiin ikusuuteen, ja on tapahtunut niin paljon etten tiedä mistä aloittaa.

Aloitetaanko koirista.

Kertun kanssa käytiin Helsingissä, Kouvolassa ja Heinolassa kaikkien rotujen näyttelyissä.
Kaikista saatiin ERI sekä luokkasijoitus (Helsigissä AVK4, Kouvolassa ja Heinolassa luokkavoitot). Kouvolassa vielä kaiken kukkuraksi paras narttu kehässä Kerttu sijoittui toiseksi ja sai varasertin. Tuntui tosi mukavalta kun tuomarina oli tiukka suomalainen, joka antoi 16:sta nartusta vain neljälle ERIn. Samoin Heinolan tuomarilta ei juuri pinkkiä herunut, vain 5 narttua 16 joukosta sai ERIn.

Helsingissä lisäksi toinen sijoituskoirani Frasse sai myös ERIn.
Heinolassa kasvattini sai H:n, ja Valkeakoskella sekä Voitto että Fiini kumpikin saivat H:n.

Valkeakosken näyttelyn jälkeen kävimme katsomassa Lauran kanssa Fanin ja Lyytin pentuja, jotka olivat uskomattoman kauniita pieniä russelilapsia kaikki. Itselleni olen valinnut tricolourpojan, "Kyöstin", jolle löytyi viimein myös aivan mahtava osaomistuskoti, terkkuja vain. Olen todella iloinen että poika pääsee harrstavaan kotiin.

Kodin etsintäprojekti ei tällekään pennulle ollut kovin mutkaton. Sain jälleen pettyä joihinkin ihmisiin totaalisesti, mutta ei siitä tällä erää enempää, ettei sappi kiehu liikaa.


Muutenkin jotkut ihmiset on nyt taas jotenkin tosi vaikeita. Tai ainakin miehet.

Mä yleensä olen sitä mieltä että miehet on melko mutkattomia ja yksinkertaisia, verrattuna naisiin, ja yleensä tulenkin miesten kanssa paremmin toimeen. Mutta nyt viimeaikoina, tuntuu, että mun kohdalle on sattunut tosi vaikeaselkoisia miehiä. Sitten jos vielä sotken jotain tunnesoopaa sinne sekaan niin kyllä kiehuu varsinainen sekametelisoppa. En suosittele maistamaan!

Onneksi mulla on mun ihanat kaverit. Mä en tiedä mitä tekisin ellen voisi purkaa turhautumistani heille. Puhelinlangat käy kuumana kun Nora soittaa ja kaikki on aina pielessä. Tuntuu että nyt täytyis taas päästä hetkeksi pikkulomalle, todennäköisesti se oon van minä itse joka teen asioista aina niin kamalan vaikeita kun hermot on kireellä, ja aina pitäisi saada kaikki tässä ja nyt. Jos en saa heti, niin ei sitten ollenkaan, pitäkää p*skanne, heh.

Ja, ettei vaan olis liian helppoa, niin taas on auto-ongelmia, en tiedä, ei taida noi vanhat(kaan) autot kestää mun käyttöä. Pitäisköhän ostaa polkupyörä vaan suosiolla.

Nyt poistun unten maille, ja nukun ehkä vaikka perjantaihin asti, jospa silloin olisi vähän parempi päivä.

ps. nyt mun on ihan pakko saada nähdä jälleen kerran Rankka päivä - the elokuva! Ihan loistava, suosittelen lämpimästi kaikille, itseni kaltaisille, rauhaa rakastaville!