Agilitykuulumisia

Maanantaina oltiin Fiinin ensimmäisissä virallisissa kisoissa. Vihdoin ja viimein! Ekalta radalta tuli nolla, ja sijoitus oli 2. Hiukan tahmean tuntuinen oli Fiini siinä ekalla radalla, mutta kuuleman mukaan rata näytti kyllä ihan sujuvalta ja hyvältä. No, jatkamme harjoituksia.



Toisella radala Fiini sitten hyllytti heti toka esteellä, renkaalla, jonka hyppäsi sivusta, ja sitten varmuudeksi vielä takaisinpäin sivusta :D Muuten hyvä rata, mentiin täysillä, ja löysäsin ohjausta, ja annoin fiinin irrota enemmän, paaaljon paremman tuntuinen rata kuin ensimmäinen. Hyvä Fiini!

Torstaina käytiin russelistikaveri Jonnaa tuuraamassa Oreniusten Agility Akatemialla Fanin kanssa. En ollut treenannut Fanin kanssa kuin yhden kerran synnytyksen jälkeen, ja silloinkin Fani loukkasi jalkansa :( Ja nyt steriloinnin jälkeen ei oltu tehty mitään. Pikkaisen jännitti et mitähän tapahtuu.. Ja sitten se rata olikin hiukan haastava, olin ihan varma et ei tästä tuu mitään, jotenkin olin alkuun ihan pallo hukassa enkä oiekin keksinyt että miten ohjaisi. No.. sain suunniteltua jokseenkin hyvät ohjaukset, mutta kun tuli meidän vuoro, niin pakka levisi taas :D Olin auttamatta myöhässä koko ajan, ja jotenkin tuntui ettei pitkän tauon jälkeen pään ja jalkojen yhteistyö pelaa yhtään.

Käytiin sitten pätkittäin rataa läpi, ja Juha antoi kärsiväälisesti neuvoja. Ja lopuksi sitten sanoi, et nyt mees alusta loppuun, ja pidä mielessä kaikki mitä on käyty läpi, ja KESKITY! Ja JES!! Tehtiin rata alusta loppuun nollana, jopa kontaktit oli ihan ok.

Juha sanoikin niistä kontakteista, että se koira on kontakteilla liian riippuvainen mun ohjauksesta, ja että kontaktit pitäisi saada "yhtä itsenäisiksi kuin sillä on kepit". Ja sain hyviä vinkkejä kontaktiharjoitteluun, häiriötreeniin, yms. Näitä ollaankin alettu jo kotipihalla tänään harjoitella.

Yksi tosi tärkeä pointti tuli myös ilmi, kun radalla oli sellainen pidempi "juoksukurvi" jossa siis oli tavallaan ihan suoraan esteitä esteen perään. Fanilla tippui yksi rima, johtuen siitä, että minä vain juoksin, enkä ohjannut. Eli tästä eteenpäin muistan, että juoksusuorillakin pitää hitto vie ohjata joka ainoa este kerrallaan, vaikka juostaankin kovaa ;)

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen tuohon treeniin, hirveä hinku tuli päästä uudestaankin kouluttautumaan Fanin kanssa. Ja kisaamaankin. Aloitetaan nyt ensi keskiviikkona oman seuran cup-kisoista, saa nähdä varastaako, ja millaiset kontaktit ottaa tällä kertaa..

Tiistaina on Fiinin vuoro päästä treeneihin, ja Fiini pääsee tietty myös mukaan cup-kisoihinkin :)

Huomenna menen Fuulan ja Tollon kanssa näyttelyyn Turenkiin ja sunnuntaina lähden astutusreissulle toiselle puolelle Suomea :D

Pentuhaaveita

Ajattelinpa tarinoida tänne hiukan tulevista pentusuunnitelmistani. Seuraava pentue siintää vielä sen verran kaukana, etten ihan vielä viitsi pentu-sivuja päivittää, joten kerrottakoon täällä vähäsen.

Eli, seuraava pentue on suunnitelmissa Fiinin emälle, Lilalle (Dogflash's Lovely) loppukesälle 2010. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen löysin Lilalle juuri passelin uroksen. Uros on vielä sen verran nuori, ettei sitä ole silmä- ja polvitarkastettu, joten ilmoitan lopullisen urosvalinnan hiukan myöhemmin. Kuitenkin, mikäli suunnitelma toteutuu, on odotettavissa etenkin itselleni varsin mielenkiintoinen pentue. Ulkonäöllisesti uros täydentää hienosti Lilaa, se on melko samantyyppinen kompakti, pieni ja vahva uros, kuin Lilan ensimmäisen pentueen isä Tico. Sillä on hyvät hiukan raskaat korvat, hyvä vahva selkälinja sekä vahva pää. Yhdistelmä on mielenkiintoinen myös suvullisesti, siinä yhdistyy vanhoja ruotsalaisia, ja brittiläisiä linjoja. Ns. valtasukuja ei yhdistelmän sukutaulussa ole lainkaan. Pennut tulevat olemaan tricoloureja, karvanlaadut voivat vaihdella ääripäästä toiseen.

Suunnitteilla on pentue myös Fuulalle (Kisentel's Somethin' Stupid), kunhan ikää karttuu hieman lisää. Fuulan aion astuttaa meidän Tollolla (Vitsuddens Musse). Fuula ja Tollo ovat kuin luodut toisilleen, niin ulkonäöllisesti, kuin luonteiltaankin, sekä kaikin mahdollisin tavoin. Terveystarkastuksia ei toki vielä kummallekaan ole tehty, mutta toivomme parasta!

Toinen pentue tänä vuonna tulee luultavasti olemaan Fiinin (Kisentel's Lovely Lassie) seuraava pentue. Fiinin edellisiin pentuihin Rockyn kanssa olen toistaiseksi ollut erityisen tyytyväinen. Seuraavan pentueen isäksi olen kaavaillut komeaa tricolourpoikaa, Topia (Darkandlovely). Topi on kivantyyppinen vahvarakenteinen uros, jonka toivon antavan pennuille luustoa ja vahvempaa päätä. Nämä pennut tulevat olemaan kaikki myös tricoloureja, ja kaikki karvanlaadut ovat mahdollisia.

Lisäksi harkinnassa on pentueet sekä Mustille, että Stellalle. Niiden kohdalla en vielä ole tehnyt varmoja urosvalintoja, eikä niiden pentueilla ole vielä hetkeen mikään kiire.

Huhhuh... kiirettä pukkaa, muka :D

Tosiaan, piitkästä aikaa sain aikaiseksi avata uuden sivun blogissa! Vajaa puoli vuotta näyttää olevan edellisestä merkinnästä. Kauhistus sentään.

Tähän väliin on toki mahtunut vaikka mitä kaikkea, enkä muista varmasti puoliakaan. Enkä nyt mitään romaania jaksaisi alkaa kirjoittaakaan.

Tärkein tietysti, meidän pienen tyttären syntymä, 15.2. Jane syntyi maanantai-aamuna suunnitellulla sektiolla, koska oli perätilassa. Toipuminen sektiosta oli nopeaa. Olin itseasiassa yllättynyt, kuinka vähän aikaa vatsa ja haava itsessään olivat kipeitä.

Pikkuhiljaa olen päässyt sitten jo tässä taas mukaan koiratouhuihin, melkein täysillä. Tampereen KV:ssa oltiin koko perheen voimin. Kaikki mun kasvatit saivat EH:n, paikalla olivat Fiini, Fuula, Jussi ja Salli. Kuitenkin kasvattajaryhmäksi olivat sen verran sekalainen seurakunta, että päätin jättää kasvattajaryhmän esittämättä. Eli, edelleenkään en ole ikinä kasvattajaryhmää saanut esitettyä. Toivottavasti kuitenkin jo tänä vuonna onnistuisi jossain ensimmäisen kerran.

Lahteen menin yksin, Fuulan kanssa. Fuula sai tällä kertaa H:n, johtuen siitä, että se oli tuomarin mielestä liian suuri ja liian pitkä. Noh, isohan se onkin, meidän hevonen :D

Sitten vappuviikonloppuna lähdin itsekseni Someron ryhmikseen, viemään Tolloa ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Fuula tuli mukaan "maskottina" , koska musta on jotenkin tylsää kiertää vain yhden koiran kanssa, kun samalla vaivalla menee kaksikin. Tollolla menikin hienosti, sai ERIn, voitti luokkansa, sitten voitti kaikki urokset, sai sertin, ja lopulta oli ROP. Aika hienoa, etenkin kun kyseessä oli ihan nuori kloppi, juuri pari päivää aikaisemmin 9 kuukautta täyttänyt. Toisaalta, esiintyminen olikin vähän sen mukaista.. Nyt siis olen ottanut itseäni niskasta kiinni, ja meillä on alettu treenata kuinka näyttelyremmissä liikutaan. Turengissa sitten nähdään että tuottaako treeni tulosta, vai onko tuo vaan pöhkö pentu, jonka täytyy varttua että kasvaa vähän aikuisemmaksi, jotta alkaa esiintyminenkin sujua.

Tässä kuussa olen sisi vielä menossa Turengin ryhmikseen, Hollolan pentunäyttelyyn, Aptukseen ja Järvenpäähän. Sen jälkeen luulen että pidän hiukan taukoa näyttelyistä. Toivottavasti noissa tavataan paljon vanhoja, ja uusiakin tuttavia! Ainakin näissä kolmessa ekassa näyttelyssä on ollut aivan ihanaa kehänlaitaseuraa, kiitokset kaikille!! 

Agilityharrastusta olen myös päässyt jo jatkamaan. Olen käynyt jonkin verran treenailemassa itsekseni Fiinin kanssa, mutta myös harjoitellut pikkuisen jo Tollon ja Mustinkin kanssa.

Kerran käytiin vähän testailemassa Helsingissä sporttikoirahallia, joak olikin tosi kiva paikka treenata. Toisella kertaa kävin Nokialla eräässä lämmitetyssä hallissa vetämään pienelle porukalle treenit, ja sitten pikkasen kokeilin Fiiniä sielläkin. Fiini ei tunnu kovin hätkähtävän erilaisista treenauspaikoista. Ja itseasiassa se menee koko ajan vaan kivemmin muutenkin. Suoritusvarmuutta siltä mun mielestä puuttuu vielä aika paljon. Mutta... kun sitä ohjaa, niin se menee kyllä hienosti. Mulla vaan taitaa olla vähän tapana lintsata ohjaamisessa...

Tänään aloitettiinkin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa agilityryhmässä. Ja koska Fani sairaslomalla vielä kastraation jäljiltä, niin menin  Fiinin  kanssa. Fiinihän meni oikeasti siis tosi hyvin. Ja ilmeisesti se on kuitenkin ihan hyvä koira, vaikka mä sitä aina vaan jaksan vähätellä. Millähän saisin oman asenteeni sitä kohtaan vielä muutettua? Tosi kiva treeni oli, kivoja ohjausharjoituksia, ja alkuun vähän tuntui että jalat on edelleen äitiyslomalla, ja menee solmuun, mutta kyllähän sitä kohta taas osasi jo itsekin liikkua. Ja ainakin hengästyin ihan hetkessä. Eli, joko Fiini on nopeampi kuin kuvittelen, taaaai sitten mulla on vaan huono kunto. Tai ehkä molempia ;)

Jospa joskus sais tolle Fiinille nollia, niin näkisikin vähän sitä sen vauhtia. Tai sitten pitää vaan kellottaa sama rata molemmilla koirilla.

Tässäpä tältä erää. Yritän saada tätä kirjoittelua taas pikkuhiljaa hiukan säännöllisemmäksi.

Tässä vielä pari kuvaa loppuun: 

 

Tollo kera ruusukkeittensa.

 

Minä ja Jane 2,5kk

 

Päivitystä

Voi ei, olen ollut tas laiska bloggaaja. Ja niin paljon on tapahtunut, vai tuntuuko se vain siltä.

Maha senkuin kasvaa, sille on ihan oma bloginsa, joten sitä en tässä sen enempää ala tälläkään kertaa ruotimaan.

Fuulan kanssa on käyty pentunäyttelyissä. Lahdessa, lokakuussa, Fuula oli VSP-pentu. Helsingissä, marraskuun alussa Fuula sai KP:n, voitti luokkansa, ja oli PN3. Viikkoa myöhemmin Helsingissä Fuula hävisi kilpakumppanilleen, eikä ansainnut Maija Mäkisen mielestä KP:ta.

Arvosteluihin olen ollut aina tyytyväinen. Etenkin Kirsi Sainion arvostelu oli mielestäni oikeinkin osuva. Fuula on esiintynyt hieman vaihtelevasti. Lahdessa tosi hyvin, mutta sitten Helsingin pentunäyttelyissä vähän sinnepäin. Noh, pentu kun on, niin tylsistynee vaan aina niin kovin nopeasti.

Joulukuun alussa menemme vielä yhteen pentunäyttelyyn, johon olen ilmoittanut sekä Fuulan, että sijoitusnarttuni Stellan. Ja nyt kun Tollonkin rokotukset on viimeistä myöten haettu, osallistunemme itsenäisyyspäivänä pikkumiehen kanssa ensimmäistä kertaa mätsäriin :D Fuulakin tietysti pääsee mukaan.

Tollo on ihana pikkuinen minimies, ja kaikki ketkä sen näkevät, rakastuvat siihen. Se on jotain ihan syötävän suloista. Pieni, karvainen ja kamalan sievä. Oikea söpöläinen! Sen luonne on myös aivan valloittava. Oikein perinteinen russeli, ja niin fiksu ja oppivainen! Me ollaan aivan myytyjä! Saa nähdä minkä kokoinen siitä mahtaa tulla, se on  tälläkin hetkellä vain n. 21cm korkea, ja se on jo kohta 4kk vanha. Veikkaan että se ei kovin suureksi kasva. Tollon isähän on vain 26,5cm korkea. Mutta eihän sitä tiedä vaikka Toljanderi vielä ottaisi kasvuspurtin jossain vaiheessa. Painoa oli kertynyt kokonaiset 3,8 kg.

Fiini sai pennut Halloweenina, eli 31.10. Pentuja syntyi kolme, valitettavasti yksi tytöistä oli kuollut. Mutta kaksi muuta, tyttö ja poika, saivat syntymäpäivänsä kunniaksi hauskat nimet. Tyttö on Karkki ja poika on Kepponen. Molemmat tytöt olivat tricoloreja ja poika ruskea. Kaikilla on tosi kivasti väriä. Kuolleella tytöllä oli vielä runsaammin väriä kuin näillä kahdella, joilla niilläkin on reilusti väriä (ainakin verrattuna Fiini-äitiin). Tytölle minulla on jo aivan ihana koti valmiina, mutta pojalle en ole vielä keksinyt kotia. Koska näitä oli vain kaksi, ja kun Fiini on minun oma pieni mussukkani, toivoisin pojankin jäävän tähän mahdollisimman lähelle, niin että pääsisin mahdollisimman aktiivisesti seuraamaan sen kehitystä. En ole pitänyt kodin etsinnässä mitään kiirettä, mutta uskon että Kepposellekin löytyy vielä ihana koti.

Fanilla oli narttu kylässä ja odottelemme tuottiko astutukset hedelmää. Astutukset onnistuivat hyvin, Fani on kyllä hieno astuja. Tämä ilmeisesti jää Fanin viimeiseksi pentueeksi, sillä aion äitiyslomani aikana leikkauttaa Fanin. Siksi poistatin Fanin jo yhdistyksen urosluettelostakin.

Mun kasvatin omistajat on olleet ihanan aktiivisia. Fiinin sisko kävi kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa. Siltä kuvattiin selkä, lonkat ja kyynärät, sekä tutkittiin polvet ja silmät. Samainen koirahan on myös BAER-testattu normaalikuuloiseksi ennen luovutusta. Allilla oli selkä kunnossa, kyynärät ja polvet nollaa, lonkat C, ja silmät puhtaat perinnöllisistä sairauksista.

Myös Raipe Pro A -pentueesta on menossa silmätarkastuksille alkuvuodesta. Aikaisemminhan siltäkin on jo polvet tutkittu, tulos 0/0.

Hiukan ikävän silmätuloksen kuulin ruotsinmaalta, Hobben jälkeläisellä on jo 2008 todettu silmätarkastuksessa sekä linssiluksaatio, että glaukooma. Itse sain kuulla tästä vasta nyt, yritän opetella käyttämään Ruotsin Avelsdataa, jotta pysyisin paremmin ajantasalla Hobben jälkeläisten tilanteesta siellä. Aion tiedottaa asiasta kaikille nartun omistajille, jotka Hobbea ovat käyttäneet. Hobbe aiotaan testauttaa uudella linssiluksaatio-geenitestillä, jotta saamme selville kantaako se perinnöllistä linssiluksaatiota perimässään.  Ja siitäkin tuloksesta tiedotan sitten myöhemmin.

Hobbe kävi myös Seinäjoella pyörähtämässä näyttelyssä saaden EH:n. Tuomari oli harmitellut, ettei tapaturmaisesti lähteneestä etuhampaasta ollut hammastodistusta (meillä on siitä vain SKK:n todistus, en ole selvittänyt saisiko sitä käännätettyä Suomen Kennelliitossa, koska emme ole sitä kokeneet erityisen tarpeelliseksi.), mutta en nyt ole aivan vara, olisiko ERIä saanut täydellä purukalustollakaan. Tuomarilla oli ollut todella tiukka linja, ja olemme erittäin tyytyväisiä Hobben saatua EH:n.

 

Mitäs muuta.. Mä olen ollut vain kotosalla.. netssä surffailen päivät pitkät. Mulla on vähän sellainen tylsä vaihe kun oikein mitään en pystyh harrastamaan. Enkä enää kovin omatoimisesti pysty mitään tekemään. Häiden järjestely on ollut tosi nolosti jäissä. Niitähän mä pystyisin nyt kotoa käsin loistavasti suunnittelemaan ja järjestelemään. Ja mitään en ole tehnyt. Paitsi, tänään tutkailin hiukan mahdollisia hääbändejä. Nyt pitäisi vain ottaa oikeesti itseään niskasta kiinni, ja alkaa soitella joka paikkaan.

Taitava Fyllis-pyllerö

Eilenkin oltiin sitten taas Fylliksen kanssa tokoilemassa, ja kyllä se vaan hienosti sujuu jo, kun ottaa huomioon, että tuo on vasta 7kk vanha. Seuraaminen on aika mukavaa, samoin sivulle tulo. Mahanmenokin oli ihan piis of keik, mistä olin  aivan yllättynyt. Mun mielestä Fuula seuraa melko suorassa, mutta nyt täytyis pikkuhiljaa varmaan lähteä tiivistämään tuota seuraamista. Ainoa ongelma meillä alkaa nyt tulla tuon katsekontaktin kanssa, kun  siinä meidän välissä on mun maha :D Eli nyt mun täytyy alkaa jo pikkuhiljaa vähän muuttamaan asentoa, jotta voin katsoa Fuulaa, ja jotta se näkee mun naaman, eikä vain mun mahaa. Ja se ei tietenkään ole hyvä opettaa pentua niin että on itse ihan kummallisella mutkalla.

Voi siis olla, että kohta joudutaan jättämään seuraaminen hautumaan, ja keskitytään sitten enemmän vaikka luoksetuloihin, yms. Vai pitääkö mun alkaa vaan suosiolla harjoitteleen  kaukokäskyjä, että koira näkee mut kokonaan, eikä saa käskyjä ja palkkoja aina vaan mahalta :D

No senkin  huomasin, että toi tunti on kyllä pienelle lapsukaiselle pikkasen turhan pitkä aika treenailla. Oon aina kyllä yrittänyt pitää omia pikkutaukoja, mutta silti Fuula mun mielestä kyllästyi eilen lopussa. Ja voi olla että sillä pursusi lihapullia korvistakin, kun  olin tunnin  sille tunkenut lihapullaa naamaan. Loppuvaiheessa se näytti vähän siltä että "tunge äiskä ne lihapullat sanonko minne!".

Joten, nyt oon miettinyt, että pitäisköhän mun ottaa sinne Gerardin koulutkseen sittenkin myös Fani mukaan. No, mietin vielä..

Nyt alan valmistautua neuvolaan.

Mielipidekysymyksiä

Lueskelin tässä eräänä iltana pitkästä aikaa mun vanhoja kirjoituksia, tai siis ihan viime ajoista taaksepäin. Hiukan ärsytti, että nyt etenkin lähiaikojen kirjoitukset on menneet enemmän ja enemmän "tilanneraportti"-tyyliseen suntaan.  Mulla kun olisi edelleenkin paljonkin ajatuksia, joista kirjoittaa täällä. Mutta jotenkin en kai saa enää kunnolla aikaiseksi.

Viime aikoina esim. olen taas ärsyyntynyt suunnattomasti monista ihmisistä, ja etenkin heidän nettikäyttäytymisestään. Eräällä foorumilla eräs/eräät ihmiet nostivat kamalan äläkän yhtä ihmistä kohtaan, joka ei tahallaan ollut tehnyt yhtään mitään pahaa, ja sekin mitä oli vahingossa tapahtunut ei todellakaan mun mielestäni vahngoittanut ketään. Tämä asia liittyi siis koiriin, ja jotenkin musta tuntuu, että jotkut ihmiset onnistuu ottamaan kauhean henkilökohtaisesti joitain ihan yleisesti koiriin liittyvää (ei edes heidän omiin koiriinsa liittyvää, ehkä korkeintaan saman rodun sisällä tapahtunutta). Aivan uskomatonta.

Toisekseen sitten usein ollaan myös kamalan tekopyhiä. Tuskin kukaan meistä koiraihmisistä, tai koirakasvattajista on täydellinen, jokainen tekee virheitä, ja kukaan ei voi onnistua kaikessa mitä tekee. Mutta jos joku toinen mokaa tai epäonnistuu, niin siitäpä herkästi sitten nostetaankin äläkkä pystyyn.

Ja yks mikä tuntuu olevan aivan kamalaa (siis muuallakin kuin koirapiireissä), on se, jos joku uskaltaa olla erilainen. Mä en tajua miten se on niin kamalan vaikea käsittää että tapoja voi olla erilaisia, ja eri tavat voi eri ihmisillä olla se oikea tapa. Yleisin ajatustapa tuntuu olevan: "Tuo ei toiminut meillä, joten se ei tule toimimaan teilläkään. Piste." Jotenkin todella raivostuttavaa, kun suoralta kädeltä vaan tyrmätään. Lähiaikoina on taas oikein silille pompsahtanut se, kuinka minäkeskeisiä ihmiset todella ovatkaan.

Mä oon jotenkin tosi kyllästynyt kaikenmaailman nettipalstavääntöihin. Koen ne kamalan turhauttaviksi, etenkin kun joka palstalla on ne yhdet tietyt samat ihmiset vuodesta toiseen, jotka vääntävät milloin mistäkin, ja joiden pää ei käänny kuitenkaan, sanoi niille mitä vaan. Ihan turha lähteä sellaiselle vastaan väittämään.

Mä oon itse yrittänyt nyt entistä enemmän ottaa sellaisen asenteen, et mikäli ei kosketa mua oikeasti henkilökohtaisesti, tai sitten liippaa tosi läheltä, en edes viitsi sekaantua asiaan. Ja kun toisaalta, mikä mä olen edes arvostelemaan, jokainen taaplaa tyylillään.

 

Mutta, se siitä. Mä alan pikkuhiljaa valmistautua viikonloppureissuun. Lähdetään Pohjanmaalle pe-ma koko porukka. Siis kaikki koiratkin :D En oikein tiedä jaksanko pakkailla enää tässä yöllä, ja oli tarkoitus, että lähdettäisiin aamulla heti mun  joogan jälkeen. Mutta jos en jaksa herätä, niin voipi olla että jooga jää väliin. HArmi, se kun on viimeinen kerta tätä kurssia. Marraskuussa alkaakin sitten uusi kurssi.

Saa nähdä miten mun käy tuon 6 tunnin autossa istumisen jälkeen. Mulla kun on  toi selkä muutenkin kipuillut, ja viimeksi jo kun ajettiin Pirkkalaan ja takaisin, mulla kipeytyi häntäluu aika pahasti, ja se on edelleen kipeä. Sittenkun toi sama 6 tuntia pitäisi jaksaa vielä maanantaina takaisinpäinkin.

Mutta mä olen sanonut, että tää on sitten viimeinen  pohjanmaan reissu ennen synnytystä. Joten mieluummin nyt kuin jouluna :D Silloin alkaa varmaan jo muutenkin olla vähän tuskaisammat oltavat. Eiköhän tästä nyt vielä selviä!

 

Uusi pieni karvainen

Hirveetä hässäkkää ollut taas, etenkin koirarintamalla. Ja tietysti myös tämän mahan kanssa.

Fanin kanssa piti viime viikonloppuna kisata molempina päivinä, mutta olinkin sitten vähän kipeä, niin jäi harmillisesti kisat välistä. Inhottavaa :( Mutta ei mahda minkään. Treenejä jatketaan vielä ensi jakson ajan, tai ainakin niin pitkään kun mun selkä kestää, ja maha ei tuu tielle. Sitten kun jäädään tauolle, niin varaan Fanille ajan kastrointiin. Ensi keväänä jatketaan sitten molemmat hiukan kevyempinä agilityn harrastamista :D

Yritän nyt vielä joitain kisoja katsoa meille, sillä toivoisin niin sitä kolmatta nollaa vielä ennen taukoa.

Fuulan kanssa ollaan aika vähän nyt treenailtu mitään muuta kuin kotijuttuja ja mätsäreissä käymistä. Jotenkin en ole nyt ollut oikein tyytyväinen sen kehäkäytökseen viime aikoina, verrattuna aikaisempaan. No, pentuhan tuo vasta on. Ja nyt olemme menossa tässä kuussa Fuulan kanssa Gerardin koulutukseen ennen seraavaa pentunäyttelyä.

Sitä odotellessa taidanki keskittyä Fuulan kanssa pelkästään tottiksen harjoitteluun. Tänään käytiin pentryhmässä hiukan harjoittelemassa, ja olin  tosi yllättynyt siitä kuinka hienosti Fuula jo osaakaan asioita. Seuraaminen sujui melko mallikkaasti, ja "sivu"-perusasentokin on  jo aika lailla hanskassa. Ja me ei oikeasti olla edes kovin paljoa treenattu. Hienoa Fyllis!

Fiini sitten onkin keskittynyt vain paisuttelemaan masuaan. (Seura tekee kaltaisekseen.) Fiinihän on siis astuettu Rockylla noin kuukausi sitten, ja pentuja odotellaan marraskuun alulle. Lisätietoja kotisivuillani.

Ja joukon jatkoksi meille on tullut pikkuinen karvakasa, Tollo nimeltään. Tållå tuli ruotsista, ja on yhteisomistuksessa kaverini kanssa. Tållålla on erittäin mielenkiintoinen suku, ja sen vanhemmat ovat menestyneet usealla saralla, molemmat ovat jälkivalioja, emä muotovaliokin, ja isälläkin on useita paras uros -sijoituksia. Molemmat vanhemmat ovat myös todistaneet taipuvuutensa keinoluolilla. Aika näyttää mitä meidän pienestä karvatollostamme isona tulee. Ainakin se on luonteeltaan aivan mahtava, ja uskon että siitä tulee aivan loistava harrastuskaveri. Tollostakin lisätietoja kotisivuillani.

Tulevaisuus näyttää jälleen aika hyvältä, tietysti meiän perheen osalta, mutta myös muuten. Luulen että mulle on töitä heti kunhan vain kykenen tekemään, tai ainakin toistaiseksi tilanne vaikuttaa hyvältä. Tästä lisää joskus myöhemmin. Ikinä kun ei tiedä miten asiat menee, ennen kuin kaikki on selvää ja varmaa.

Toistaiseksi olen kuitenkin pääasiassa ihan vaan kotona koirien kanssa ja nautiskelen elämästä.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta nyt on kaikki aika hyvin :)