Kausittain riippuvaista roikkumista

Ja sairastelu jatkuu edelleen. Tämä on jo hiljalleen ihan naurettavaa.
Tulee oltua vaan kotona, ja syötyä. Kotona ollessa tekee koko ajan
mieli jotain syötävää.


Mulla on menossa vaihteeksi valmisruokakausi. Johtuen luultavasti
juurikin tästä sairastelusta. Ei vaan jaksa kokata (sama pätee
siivoamiseen ja kaikkeen muuhunkin vastaavaan). Kaikkia valmisruokia
tulee syötyä peräkkäin, mutta tällä hetkellä ehdottomaksi ykköseksi on
jälleen noussut pyttipannu. Pyttipannua ja paistettuja kananmunia, ai
että. Vaihtelun vuoksi välillä täytyy syödä valmispastoja tai keittoja.
Ja tietysti on ihan pakko herkutella. Jäätelöä menee pitkästä aikaa
tosi paljon. Karkkia edelleen aika harvakseltaan, mikä on ihan hassua
kun tietää mimmoinen karkkihiiri minäkin olen ennen ollut.


Se on jännä asia oikeastaan. Se taitaa mennä niin, että kun tottuu
jostain pois, esim. just tosta makean syömisestä, niin siihen on sitten
vaikea päästä enää takaisin. Erikoista siinä on se että mä oon luullut
oleeni makeisista joskus täysin riippuvainen, mutta ilmeisesti en
ollutkaan, koska riippuvaisuuden luulisi uusiutuvan heti kun ote hiukan
pääsee lipsahtamaan. Tai ehkä mä sitten en olekaan "helposti
riippuvainen" - pitäisikö siis samalla lailla koittaa irroittautua
tupakan poltosta? Ööö.. ei.. kai? Niinno, siinä taisi tullakin jo
vastaus.

Meillä kotona tapahtuu jänniä asioita. Viimeiset
pennut lähtevät maailmalle viikonlopun aikana. Ja oma pentukaan ei ole
enää ihan niin pentu. Reginalla, 6,5kk alkoi tänään elämänsä
ensimmäinen juoksu. Pikkuinen on aika ihmeissään, ja melko harmissaan,
sekä kiukuissaan. Ärhentelee vähän kaikelle joka sen tielle sattuu, oli
se sitten joku pentu, aikuinen koira, mun jalka, tuolin jalka, pöydän
jalka, sänky, tms... Noh, kai sitä täytyy vain koittaa ymmärtää, "sillä
on menkat.."

Huomenna otan itseäni hiukan niskasta kiinni.
Aamupäivällä menemme yhden pennun kanssa eläinlääkäriin. Sass saa
mikrosirun, passin ja rokotuksen. Sass kun muuttaa Viroon. Takaisin
tullessa haen postista Hobby Hallin pakettini, joka sisältää kaksin
kappalein uusia olohuoneen mattoja!! Sitten kun sunnuntaina
(toivottavasti) on viimeinenkin pentu uudessa kodissaan, rullaan vanhan
maton, heitän sen mäkeen, jybssään lattian oikein kunnolla, laitan
olohuoneen sieväksi, ja uudet matot lattialle. Maanantaina voisin käydä
ostamassa vaikka vielä kukkasia... Ja ensi viikolla teen suursiivouksen
kun täällä ei pyöri nurkissa kuin kaksi koiraa. Fani nimittäin
tietenkin lähtee Reginan juoksun ajaksi evakkoon isäni luo. Se taas
tietää minulle unettomia öitä, nimittäin minä en oikein osaa nukkua
ilman Fania. pyörin vain sängyssäni kun on liikaa tilaa, eikä ketään
kainalossa tuhisemassa. Kokeilin tätä kesällä kaksi yötä kun Fani oli
isäni kanssa mökillä. Nyt sitä olisikin tiedossa 2 viikkoa. Mutta
toisaalta, jos vihdoin pääsen tuostakin riippuvaisuudesta, niin ehkä
voin vihdoin tämän "evakon" jälkeen siirtää kaikki koirat olohuoneesen
nukkumaan yöt. Shar peihan siis ei sänkyyn tähänkään asti ole päässyt
(mikä sinänsä on aika hölmöä, se kun on minun pehmoisin koirani,
toisaalta, se kyllä osaa myös kuorsata, ja kovaa..)


Lauantaina onkin jälleen yö töitä. Onneksi ei perjantaina. Huh. Mutta
nyt nukkumaan, jotta olen aamulla pirteänä menossa eläinlääkäriin.

-Menkkojen masentama Rekkusti-









-Nuutti ja Ginger kaksistaan-

Huuokauuus

Nyt on siis vihdoin kaikki kirjoitukset yhdessä paikassa, ihanaa. Oli muuten aikamoinen homma siirtää kaikki tänne.


Hetkeen en malttanutkaan millään sitten kirjoittaa. Olen ollut kamalan
väsynytkin, ja koko ajan jossain menossa. Viime viikolla ei juurikaan
mitään erikoista tapahtunut. Noh, tapasinhan mä jälleen tämän erään
tietyn ihmisen, ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Mutta ei mitään
kovin erikoista kuitenkaan.

Mä olen tässä nyt pohtinut tätä
kyseistä juttua. Uskon, että olen jollain tavalla pikkuisen ihastunut.
En kai muuten ajattelisi häntä näin paljon, saati puhuisi ja
kirjoittaisi hänestä jatkuvasti. Kuitenkaan en tahdo että koko asia
etenisi juurikaan mihinkään suuntaan. Miksiköhän?

Ehkä en
oikein usko että tämä kuitenkaan olisi minkään oikean rakkaustarinan
alku, tai muutakaan vastaavaa.Tiedän että viihdyn hänen seurassaan, ja
meillä on kivaa. Ei sen kummempaa. Ehkä siksi en halua edes ajatella
mitään vakavampaa tästä. Vaikka, aikahan sen parhaiten näyttää.


Senkään takia en ole yrittänyt edes kiirehtiä, koska en halua mitään
väärinkäsityksiä. En todellakaan halua mitään vakavaa
seurustelusuhdetta. Tapailisin häntä kylläkin mielelläni noin
satunnaisesti. Vaikeaa.


Viime viikonloppu olikin
sitten aika rankka. Perjantaina tuli otettua alkoholia hiukan
liikaakin. Kamalaa. Lauantai menikin krapulassa maatessa ja välillä
oksennellessa. Kunnes yöksi lähdin töihin. Oli aika rankka paluu töihin
todella todella pitkän tauon jälkeen kun en ollut ihan parhaassa
mahdollisessa kunnossa, ja toisekseen oli älyttömän kiireinen ilta. Ja
sunnuntain ajelinkin sitten autoa ympäriinsä.

Kotona on
vielä kolme paaperoa. Ensi viikonloppuna taitavat nuokin lähteä. Nyt on
hauskaa kun on jo pikkuisen rauhallisempaa kun vain kolme viipottaa
vapaana. Alkaa olla pikkasen haikeeta ajatella, että kohta ne on kaikki
poissa. Ehkä panttaankin tuota sijoitusnarttua täällä jouluun asti,
heh. No, ehkä en kuitenkaan. Muta kyllä noita riiviöitä vaan taitaa
tulla aika ikävä.

Huomenna olisi koe, eikä mulla ole edes
kirjaa.. ei taida mennä kauhean hyvin, jaiks. Ehkä etsin vielä netistä,
josko jotain ko. kurssiin liittyvää tietoa löytyisi, ja sitten
nukkumaan.

Ensimmäinen Vuodatus

Tästä se alkaa, uuden blogin aika.



Edelliseen blogiin alkoi mennä totaalisesti hermo, joten päätin siirtää
kaiken kokonaisuudessaan tänne. Hetken saamme odotella vuoden 2006
merkintöjä, sillä blogi on tällä hetkellä kaatuneena. Toivon mukaan
merkinnät ovat kuitenkin säilyneet, sillä niistä ei ole
varmuuskopioita. Jännityksellä siis odotamme.



Tänään on jotenkin niin levoton olo, etten osaa kirjoittaa oikein mitään, varsinkaan mitään kovin syvällistä.



Olimme agilitytreeneissä Fanin kanssa, ja on ihanaa huomata että koira
alkaa aikuistua, malttia löytyy, eikä ole enää juuri mitään ongelmia.
Intoa tosin edelleen yhtä paljon kuin ennenkin.



Huominen päivä voi olla aika kuluttava. Jotain pitkiä luentoja, ja jos
jaksan, niin illalla olisi vielä se tapahtuma. Meille siis tulee joku
koulu käsittääkseni vierailulle, ja heitä kestitään. Aika huonosti
meitä on informoitu, joten en ole varma.



Tänään sain hiukan siivoiltua, aika huonosti kylläkin, mutta torstaina
pitäisi kyetä ottamaan vieraita vastaan. Sijoitusnarttuni tulee
käymään, mikä on todella mukavaa, sillä olen nähnyt sen viimeksi
9-viikkoisena, ja nyt se alkaa olla jo iso tyttö. Jännittää hieman,
että millainen neidistä on kasvanut.



Katselin tuossa kyseseiselle nartulle jo ensi vuodeksi muutamaa
näyttelyä näin alustavasti. Toivottavasti päivämäärät sopivat myös
omistajille, jotta päästään käymään kehässä.



Nyt voisin tutkailla muutamia kotisivuja, yhdet täytyisi pian saada julkikin, joten, hommiin!

Log in blogi (väliaikaisesti kirjoitettu vanhaan nettipäiväkirjaan.)

Täällä taas..

Ei, en ole
laiskotellut, päinvastoin, olen ollut ahkera kirjoittaja. Mulla on vain
uusi blogi osoitteessa blogi.fi. Tai ainakin oli. Nyte n ole ihan varma
kuinka sen kävi, kun koko serveri kaatui, ja tiedostot paloautetaan
vasta keskviikkona tai torstaina. Noin viikon olen kärvistellyt
kirjoittamatta, kunnes muistin tämän vanhan uskollisen päiväkirjan, ja
päätin tulla tänne vuodattamaan. Copy pastehan toimii sitten myöhemmin
kyllä.

Elämä hymyilee, itkee, ja nauraa paskaisesti, kaikkea samaan aikaan.
Melko raakaa.
Suurin
ilon aihe: Vihdoin toteutunut unelma omasta omakotitalosta! Koirille on
lääniä juosta, ja mulle tarpeeksi tilaa elää. Aivan ihana paikka tuo
minun tuleva kotini. Muutto on toukokuussa, ja kaikki kaverit ovat
tervetulleita muuttotalkoisiin. Uskon että kunnon kekkerit saadaan
pystyyn.

Ihmissuhteet, no, ne ovat perinteiseen tyyliin
kaikki ihan sekaisin. Jos mä en pelaa, mä pelaan itteni ulos. Näin on
käynyt aina ja tulee aina varmaan käymään.
Toisaalta, törmäsin
myös hetki sitten mieheen, joka oli todella positiivinen yllätys. En
ollut muistanut että tuollaisiakin on olemassa, unelmamiehiä siis.
Kaikki täsmäsi mun päiväunien poikaystävään, mikä oli aika hassua.
Meillä ei ollut romanssia, ei juuri sähköä tai kemiaa meidän välillä,
emmekä ehkä ikinä enää tapaa. Eikä tarvitsekaan. Oli vain mukava
muistutus, että niitäkin vielä silloin tällöin kävelee vastaan.
Voisi
toki kävellä useamminkin, sitä en kiellä. Ja joku semmoinen voisi
vapaasti muuttaa vaikka asumaan mun uuteen taloonkin.. hih.

Koirat
aiheutta turhia harmaita hiuksia toisinaan. Harmittaa jos joutuu
olemaan niiden takia huolissaan. Nyt on ollut muutamia sellaisia päiviä
tässä. Vaikka toisaalta, Reginan huikeaa arvostelua pentunäyttelystä
juhlitaan edelleen innolla.

Koulusta en jaksa nyt puhua. Se
täyttää liikaa mun päivistäni nyt juuri muutenkin. Siitä siis tarkemmin
jonain toisena päivänä.

Kotona on kaaos kun mä olen koko
ajan ihan puhki, tai kiiruhtamassa jotain asiaa, niine n ehdi siivota
tai muuta. Siivous siirtyy joka päivä huomiselle. Inhottavaa. Torstaina
on tulossa vieraita, joten keskiviikkona viimeistään olisi pakko
siivota. PAKKO! Mutta tietenkin meillä on keskiviikolle lykätty aivan
kamala koulupäivä, normaalisti kun pääsisin jo 11 koulusta, niin nyt
meillä onkin 17 asti jotain ylimääräisiä luentoja, ja illalla olisi
vielä jotain show:ta ja muuta ravintola Mustassa Kissassa. Voi miten
mukavaa. Siivoa siinä sitten.
Huomenna ei ehdi siivota, sillä huomenna on koulua kolmeen, ja viidestä eteenpäin agility. Kiva kiva.

-tämä kirjoitus on kopioitu vanhasta nettipäiväkirjasta-

Huomautus: Tässä vaiheessa päätin siirtää kaikki blogimerkintäni Vuodatukseen.

Talvi tuli.. (viimeinen vanhasta blogista siirretty merkintä..)

Lunta on joka puolella, aivan älyttömästi. Koko ajan myrskyää vaan.

Sain vihdoin tänään vaihdettua nastat autoon. ei ollut edes iso homma, mutta kun se oli niin vaikea aloittaa, mukamas.

Illalla
kävin myös tapaamassa Fanin poikaa Fanin ensimmäisestä pentueesta. Oli
vallan ihastuttava otus. Hauska paksu pieni pörrökasa. Näytti todella
kivalta ainakin tässä vaiheessa. Tulevaisuus näyttää mitä pojasta
mahtaa kasvaa.

Nyt Frasse on kotiutunut jo hienosti uudelle
maalle. Tuskin enää Suomea edes ymmärtäisi. Ja juuri kun tästä
järkytyksestä oli selvitty, lähtee toisestakin pentueesta yksi lapsi
ulkomaille. Toisaalta aika hurjaa, kun niitä sitten näkee kovin
harvoin. Mutta toisaalta melko mukavaa ja jännittävää, kun kasvatteja
asuu muuallakin kuin Suomessa. Ja molempien omistajat kyllä pitävät
yhteyttä.

Pikkupennut voivat hyvin. Ne syövät jo paljon
kiinteää, tulevat aika lailla jo toimeen omillaan. Emä tosin hoitaa
niitä edelleen kuin pienen pieniä vauveleita. Niiden kasvua on ollut
jännittävä seurata, etenkin kun vanhemmat ovat keskenään kovin eri
tyyppisiä. Toistaiseksi näyttäisi, että pennut ovat perineet enemmän
isänsä ominaisuuksia kuin emänsä. Toisaaltahan tämä pentue on lienästi
myös sukusiitetty, joten tyyppi on sitäkin kautta voinut vahvistua.
Vaikea tietysti tässä vaiheessa sanoa mitään, aika näyttää.

Ihmissuhteet
muuttuvat koko ajan kai vain mutkikkaammiksi. Yritin selvittää asioita,
mutta uskon sotkeneeni niitä entisestään. Mä olen tosi huono näissä
jutuissa. Luulen että tämä juttu on melko turhanpäiväinen. En usko sen
muuttuvan miksikään enää. Harmi, pitkästä aikaa taisin vähän tykästyä.
Toisaalta ehkä ihan hyvä. Parisuhde voisi tässä vaiheessa olla
vihonviimeinen taakka. Tai sitten ei..

Vaikka, mistä senkin
tietää, jotenkin tuntuu että asiat menee nykyään aina niin omituisesti,
että kaikki mitä odottaa heittää kuperkeikkaa.

Kamalan vaikeaa
yrittää päätellä mitä toinen ihminen ajattelee. ja kun puhuminen tuntuu
toiselle osapuolelle olevan ainakin toistaiseksi kovin vaikeaa, niin
pakko vain yrittää arvuutella. Tai odottaa että jotain tapahtuu, taas..
Mulla ei kyllä ole mikään kiirekään saada selvyyttä tähän asiaan.
Jotenkin luulen että kaipaan edelleen aikaa sulatella tätä.

Tällaiset
jutut on muuten parasta antia blogissa, varsinkin kun niitä lukee
vuoden parin päästä ja hymy huulilla muiostelee menneitä :)

Terveisiä tulevaisuuteen!

Hetken mieliala : iloinen
Nora, tulevaisuuden menneisyydestä

Lomalomaloma (22.10.2006)

Koko ensi viikko on lomaa! Ihanaa!

Tosin,
työharjoittelija tulee huomennakin jo 10 aamulla. Olen suunnitellut
huomiseksi siivouspäivää. Nyt on hyvä siivota kun on tuo
työharjoittelija. Siivoaminen ei ole niin tylsää kun seuraa, ja
muutenkin, ei sitä ehkä kehtaa vain laiskotella kun täällä on vieras
ihminen.

Suunnittelin myös mettälenkkiä tuonne vähän kauempana
olevaan metikköön. Sinne mennään autolla, ja siellä ei ole mitään
autoteitä missään. Piskit saavat taas juosta sydämensä kyllyydestä.

Saa nähdä kuinka suunnitelmat mahtaa muuttua, mutta tuollaista suunnittelin kuitenkin.

Viikonloppu
meni mukavasti. Frasse-pentu on nyt turvallisesti Ruotsissa. Oli
kuulemma nukkunut koko lennon ajan, ja kotona juoksennellut ympäri
taloa kuin olisi asunut siellä aina. Yhtä narttuakin kovasti rakasti
siellä kuulemma jo. Tänään tuli viestiä että tuossa se makaa miehen
mahan päällä ja katsovat yhdessä televisiota. Ilmeisesti ovat oikein
tyytyväisiä pikkuherraan. Se on kiva kuulla.

Oli hauska tavata
taas ulkomaalainen kasvattaja ja päästä keskustelemaan russeliasioista,
sekä saada uudelta ihmiseltä näkökulmia. Oli myös mukava nähdä
kaveriani Lauraa pitkästä aikaa, Laura tuli kentälle tapaamaan Frassen
uutta omistajaa koiransa Mellan kanssa. Frassen uusi omistaja on siis
Mellan kasvattaja. Oli hauska nähdä myös Mella pitkästä aikaa. Kiva
nähdä kuinka paljon se oli kehittynyt. Mukava pieni tyttö :)

Pikkuhiljaa voisin tästä painua pehkuihin, kun on kerran pakko nousta aamulla suht aikaisin.

Olisipa ihanaa jos kennelharjoittelijan voisi laittaa keittämään aamukahvit...

Hetken mieliala : iloinen
Nora

Aaand, I'm the boss...

Tänään
oli siis ensimmäinen päivä "työnantajana" työharjoittelijalle. Omasta
mielestäni suoriuduin suhteellisen hyvin. Oli muuten aivan ihanaa tulla
koulusta kotiin kun koirat olivat ihan rauhallisia, koska olivat jo
päässeet käymään lenkillä. (Tähän hommaan tietysti kävisi taas se
mieskin...)

Pikku-Frassella on nyt vihdoin kaikki kunnossa ja
herra on valmis muuttamaan Ruotsiin. Ainoana ongelmana tässä nyt on
enää (aina se sama) Finnair. Pirulaiset menivät lakkoon sitten juuri
tällä hetkellä (Tajusin siis vasta tänään että Frassen on määrä lentää
Finnairilla, itse kun en missään nimessä olisi lentänyt Finnairilla..)

Nyt
väsyttää kamalasti. En saanut viime yönä unta, ja aamulla oli aikainen
herätys. Kamalaa!onneksi oli joku hiukan helpottamassa arkea, muuten en
tiedä kuinka olisin tästä päivästä selvinnyt. Toisaalta vain pelottaa
sekin, että en vain liiaksi tottuisi tähän "luksukseen". Joudun pian
palkkaamaan työvoimaa, hahhah.

Huomenna on jännä päivä. Siitä
lisää myöhemmin, jos menee suunnitelmien mukaan.Tai no, suunnitelmien
ja suunnitelmien. On monen monta jännättävää asiaa, eli paljon
negatiivista ja/tai positiivista saattaa tapahtua, mutta katsellaan.

Joskus loppukaneetin keksiminen saattaa olla ylivoimaista

Nora