Toisinaan tulee hetkiä jolloin
tekisi mieli heittää koirankasvatushaaveet ikkunasta pihalle,
leikkauttaa vaikka kaikki omat koirat ja pitää niitä kotona peiton alla
mamman pikku mumeleina. (Viimeistä kyllä teen koko ajan.)
Koiran kasvattajana oleminen ei todellakaan ole helppoa.. Moni ei sitä varmaankaan usko.
On
otettava selvää niin monista asioista, sairauksista, genetiikasta,
rakenteesta, suvuista, ja ties mistä. Ja sitten olisi koko ajan
yritettävä pysyä ajan tasalla. Tietysti ohessa pitää ehtiä hoitamaan
kaikki muu elämä.
Eikä siinä mitään, minusta se on
mielenkiintoista. Olen ottanut selvää monista sairauksista, tutkinut
niitä, selvitellyt muiden rotujen näkemyksiä näistä sairauksista, yms.
Olen myös jonkin verran tutustunut perinnöllisyyteen, joka on muuten
vaan aina kiehtonut minua. Tutkiskelen myös mielelläni koirien sukuja,
ja mietiskelen, mistä voisi löytyä uutta verta. Mietin myös toisinaan
omien koirieni jalostusta useita sukupolvia eteenpäin. "Jos yhdistän
tämän koiran tähän koiraan, niin mihin linjaan voisin yhdistää niiden
pennun, jne."
Mutta sitten, kun olet ottanut asioista selvää,
niin eläinlääkäreiltä, muilta kasvattajilta, kuin omien koiriesi
kasvattajiltakin, ja tunnet jo tietäväsi jotain, niin mitä vielä!
Varmasti siinä vaiheessa tulee joku "tosi perehtynyt" koiranomistaja
selittämään kuinka sinun pitäisi tehdä jalostusvalintasi aivan
erilailla, ja kuinka oikeastaan et edes tiedä mistään mitään, ja tuskin
olet edes vaivautunut ottamaan selvää!
Niinpä niin. Me jotka
kasvatamme koiria, astutamme nartun vaan jollain uroksella, sitten
syntyy pennut, ja ne myydään eteenpäin.. Näin tuntuu moni ajattelevan.
Ja sitten meitä on hyvä neuvoa.
Hiukan kuohuttaa tällaiset asiat.
Toinen
ikävä puoli on koirapiirit. Koirapiireissä on usein kateutta
kilpahenkisyyttä ja suoranaista ilkeilyäkin. Pahimipia ovat ehkä
kuitenkin "selkäänpuukottajat".
Tänään viimeksi kuulin kun
eräs ihminen, joka yleensä on oikein mukava minulle, oli haukkunut
koirani aivan lyttyyn. Tuntuu pahalta, vaikka se on tietysti vain sen
ihmisen mielipide.
Nyt täytyy varmaan taas koittaa kasata
itseään vetää syvään henkeä, ja miettiä josko kuitenkin jatkaisi
koirien kasvattamista. Kun on jo joitain mielenkiintoisia tulevaisuuden
suunnitelmiakin vireillä...Kaikkea ei jaksa pitää sisällään, joskus kuohuu ylikin.
Hetken mieliala : raivostunut
Vaihteeksi totaalisen tympääntynyt Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti