Mä oon nyt kauheessa umpikujassa. Luultavasti saan huomenna tietää, sainko töitä, vai jatkanko työttömänä.
Mun
ei pitänyt nyt hetkeen tehdä töitä. Kunnes mun entinen työkaverini
alkoi puhua mulle uudesta työpaikastaan, jossa tietysti oli paikka
avoinna. Hiukan alkoi kiinnostaa, ja kaveri siitä tietysti innostui.
Hän houkutteli siis minut hakemaan avointa paikkaa.
Kaikki meni
tietysti hyvin, ja tiedän olevani erittäin vahvoilla. Ainoa ongelma on,
etten ole 100% varma haluanko kyseistä työtä.
Taidan olla vain
hiukan laiskam, sillä työtehtävä on kiva, ilmapiiri (työkaveri) ihan
mahtava, ja palkkakin oikein kiitettävä. Mutta silti tökkii. Työajat on
hieman ikävät. 10-18 tai 11-19. Sopii aamu-unisena hyvin minulle, mutta
harmillista on että siinä menee sitten koko päivä.
En tiedä.
Tunteet on päässä aivan sekaisin kun odotan huomista, ja tietoa,
pääsinkö vai en, ja omaa reaktiotani. Tiedän, että jos paikan saan,
otan sen, mutta miten, se on eri asia.
Toinen mikä arveluttaa,
on se, että joudun olemaan koko kesän sitten töissä.Olisin halunnut
lomailla hja tehdä jotain mukavaa, jos vaikka syksyllä sitten aloitan
koulun ja kaikkea. Mutta ehykä voin lopettaa työt sitten vaikka
elokuussa, ja pitää viikon - pari lomaa ennen kuin koulu alkaa.
Toisaalta
on ihanaa olla työelämässä, on jotain järkeä, eikä tarvitse miettiä
että tänäänkään ei saanut mitään aikaan. Mutta taas toisaalta,
harrastukset koirien ja hevosten parissa saattaa hieman kärsiä.
Ärsyttää kun työ haittaa harrastuksia!
Toisaalta taas siinä
mielessä työ tukee harrastuksia, että jos nyt työskentelisin
reippaasti, voisin säästää rahaa, ja lähteä suunnittelemalleni
näyttelyreissulle runsaammalla budjetilla, tai sijoittaa rahaa muuten
harrastuksiini.
Tätä tämä on, lasi taitaa olla puoliksi tyhjä.
Tulevaisuus katkolla.
Nora ja sekavat mietteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti