lauantai 15. huhtikuuta 2006

Piiitkäää peerjantai








Oli
muuten yllättävän pitkä päivä. Heräsin jo kymmeneltä aamulla. (Tai
ensimmäisen kerran hätkähdin hereille 7-8 aikaan, että miksei
herätyskello soi, kunnes sitten tajusin että tänään on vapaapäivä.)
Niin sitten olen ehtinyt tehdä vaikka mitä tämän päivän aikana, kävin
tallillakin, ehdin ratsastaa, ja siivoilla pihaakin ja kaikkea. Kun ei
muuta tekemistä ollut, niin kuvailin koiraa siinä pihalla. Oli tosi
nätti ilma! Kevät taisi tulla sittenkin!

Huomenna pitää siis
nousta aamulla taas tlihin. Kumma kyllä mua ei väsytä nyt, eikä väsytä
edes ajatus huomisesta työvuorosta. Siihen saattaa syynä olla kylläkin
se, että ei ole kuin 6-tuntinen päivä.

Pääsiäismunia en ole
ostanut, en ostanut viime vuonnakaan, enkä sitä edellisenä. Mun luona
ei ole myöskään kukaan käöynyt virpomassa minään palmusunnuntaina. Aika
tylsää. Mutta oon saanut pitää karkit ja rahat itselläni sitten.
Jotenkin olisin kuitenkin toivonut näkeväni pikku-trulleja oven takana.
Yksi mahdollimnen syy virpojakatoon lienee se, että meidän alaovi on
sunnuntaisi koko päivän lukossa.

Tänään kuitenkin tallilla
käydessä sain tallinomistajalta suklaisen pääsiäispupun. Meinasin syödä
sen, avasin pikkasen jo käärettä, mutta lopulta laitoin sen takaisin,
se oli niin sievä, olkoon nyt pääsiäisen yli. Mulla oli kaapissa
tobleronea.

Toi pupujuttu ei ole koskaan oikein mun pääsiäiseen
kuulunut. Mä kun olin pieni niin yöllä laitettiin sängyn alle kukolle
pesä (karvalakki) ja sinne kukko kävi munimassa. Mun mielestä ihan
hyvä, koska toi muniva pupu ei olis uponnut muhun edes pienenä tyttönä.
Sen verran korkealentoista. Kukko sitten yön aikana oli käynyt. Mutta
koska mä en syönyt ollenkaan karkkia, ei mun sängyn alla ollutkaan
niitä munia, vaan pussillinen luumuja ja rasiallinen rusinoita. Ne oli
mun herkkua.

Täytyneekin huomenna töiden jälkeen koittaa ehtiä ostaa kuivattuja hedelmiä.





Nora




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti