Mies menneisyydestä

...Yllätykset siis sen kuin jatkuvat.

Eilen aamulla sain tekstiviestin, että minun on mahdollisuus saada elämäni mies takaisin! En oikein tiennyt miten suhtautua.

Oikein
arvattu, kyse on taas jostain elukasta, tällä kertaa hevosesta. Myin
pari vuotta sitten ponivarsan, joka oli melkein oma kasvatti. Aivan
mahtava pikkuori, joka vaikutti siltä että siinä voisi olla
kapasiiteettia vaikka mihin. Omistin silloin kuitenkin kaksi ponia, ja
olosuhteiden pakosta toinen oli myytävä.

Siitä päivästä
lähtien kun Rokki lähti, olen myymispäätöstä katunut. Olen miettinyt
kuinka hienoa olisi kasvattaa omasta "vauvasta" oma kilpaponi.

Nyt minulle sitten tosiaan tarjoutui tilaisuus korjata tilanne. Voisin ostaa Rokin takaisin suht kivalla hinnalla.

No,
minullahan on Manu, enkä edelleenkään pysty pitämään kahta hevosta yhtä
aikaa. Joten oli päätöksien aika. Soitin ystävälleni, ja kerroin
tilanteesta. Kaverini sanoi: "Olet nyt 2-vuotta katunut sen myymistä,
jos nyt et osta takaisin, kadut asiaa seuraavat 20 vuotta."

Niin
se sitten päätös syntyi. Manu ohn nyt myynnissä, ja puhelin soi
kuumana, kauheasti on kysyntää. Pahalle tuntuu, mutta tällaista tämä
on. Parin viikon päästä menen katsomaan ja kokeilemaan Rokkia. Eiköhän
se ihan hyvä ole. Kemiat ainakin varmasti pelaa, jos ei muuta.

Odotan
innolla Rokin tapaamista, ja vähemmän innolla Manun myymistä.
Kuitenkin, tällä hetkellä on yksi erittäin potentiaalinen
ostajaehdokas. Jos sinne menee niin hyvä on!

Ei voi muuta sanoa, kuin että näin se elämä heittelee! Katsotaan nyt kuinka mahtaa käydä.

Nyt
on vaan kamalaa kun näin paljon kaikkea tulee taas yhdellä kertaa, ja
sitten pitäisi pakertaa töitäkin kauhealla vimmalla, tuntuu ettei
voimat riitä kaikkeen. Huomenna onneksi vaan töitä, sitten vapaata
la-ma. Lauantaina menen katsomaan koiranäyttelyä. Tällä kertaa en mene
yhdenkään koiran kanssa kehään. Yritin kyllä yhdelle russelistille
apuani tyrkyttää, mutta hyvä vaan ettei kelvannut. Tällä kertaa haluan
ihailla koiria ihan rauhassa kehän laidalta, ja ottaa vaikka valokuvia.
Tapaan myös tytön, joka olisi halukas auttamaan koirieni hoidossa, ja
katsotaan nyt pelaako kemiat yhteen. Se olisi kyllä hieno homma, sillä
koirilla olisi varmasti paljon tehtäviä annettavana hänelle :)

Mutta katsotaan nyt kuinka käy.

Sunnuntaina
suunnittelin lähtevni ajelemaan Pirkanmaalle, koiratapahtumaan
sinnekin. Hullu kun hullu. Ja sen jälkeen kun pääsen kotiin, onkin jo
agilitytreenit. Ja niiden jälkeen pitää mennä pikaseen nukkumaan, kun
äiti tulee maanantai aamuna hakemaan mut kotoa ja lähdetään Helsinkiin
shoppailemaan..

Ehkä tämä tästä..

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora, jolla alkaa olla taas takki tyhjä