Tosiaankin, siis niistä pennuista..
Lauantai-aamuna
sain järkyttävän puhelun: Sijoitusnarttuni oli synnyttänyt! Shokkiin
oli montakin syytä. Ensinnäkin, kukaan ei tiennyt nartun olevan tiine,
tai edes mitään vahinkoa päässeen käymään. Toisekseen, narttu on
todella nuori, paria viikkoa vaille vuoden ikäinen. Shokki oli siis
todella suuri! Koko lopputyöpäivä meni purkaessa tunteita, en pystynyt
juuri kmitään töitä tekemään. kamerapuhelimissa ei muka yhtäkkiä
ollutkaan kameroita, ja päinvastoin, mistään ei tullut mitään. Kuin
ihmeen kaupalla sinnittelin kuitenkin päivän loppuun asti.
Heti
töistä päästyäni starttasin auton kohti Helsinkiä. Olihan se lähdettävä
tarkastamaan että nartulla ja pennuilla oli kaikki kunnossa! Luojan
kiitos synnytys oli sujunut ongelmitta, narttu hoiti pentuja hyvin,
pennut olivat isoja, vahvoja ja jänteviä. Todella reippaita! Silti se
oli jotenkin niin uskomatonta, se pieni narttu oli yhtäkkiä jo äiti.
Tällä
hetkellä tärkeintä on, että narttu ja pennut voivat hyvin.
Tapahtuneellehan nyt ei valitettavasti enää mitään voi. Vahinkoja
sattuu, ja mun tuurilla tietenkin juuri mun kohdalle. Voisin kirjoittaa
kokonaan uuden blogin huonosta tuuristani koirankasvatuksen saralla...
Ottaen
huomioon sen kuinka järkyttynyt ja pahoillani olen tapahtumasta ollut,
olin todella vimmastunut, kun eräs koiraharrastaja tänään alkoi minua
syytellä ja haukkua tapahtuneen johdosta. Jotenkin tuli sellainen olo,
että voi v**piiiiip*u. Että ihmiset kehtaa! Ei voi kyllä muuta sanoa!
Totta kai toivoisin, ettäö olisin voinut estää tämän vahiongon
tapahtumisen, mutta miten se olisi ollut mahdollista? En oikein edes
ytmmärrä että miten tämä voi minun syytäni olla, mutta ilmeisesti se
nyt sitten oli. Ja sitten kun tuli sellainen olo hänen puheistaan, että
minä en muka välittäisi paskaakaan tapahtuneesta! Vaikka niin ei
todellakaan ole. Tuli TODELLA paha mieli, siis TODELLA!!!
Joskus
mietin, että onko ihmisillä ihan oikeasti taipumusta yrittää pahoittaa
toisen pahoittunutta mieltä entisestään? Siis kääntää veistä haavassa,
ja lyödä lyötyä? Siltä minusta tuntuu, ainakin joidenkin ihmisten
kohdalla. Toiset ihmiset sentään osaavat lohduttaa hädän hetkellä,
vielä, onneksi.
Kiitos heille siitä! Tämä muistetaan ihan varmasti!
Edelleen shkokin jälkimainingeissa tasapainotellen..
Hetken mieliala : raivostunut
Nora, joka yrittää koota itseään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti